WWF iloitsee: La­ki­uu­dis­tuk­sel­la lisää elintilaa uha­na­lai­sil­le vael­lus­ka­loil­le

Vuodenvaihteessa voimaan tullut yksityistielain uudistus lupaa hyvää uhanalaisille vaelluskaloille, kuten lohelle ja taimenelle. Niiden vapaa liikkuminen on jatkossa keskeinen peruste, jolla yksityisteiden kunnostuksiin myönnetään valtionavustuksia. Muutos tulee kreivin aikaan, sillä kaikki Suomen vaelluskalat ovat uhanalaisia, ja osa niistä voi pian kadota vesistämme kokonaan.

Suurin syy vaelluskalojen ahdinkoon on, että reitit niiden lisääntymisalueille ovat tukossa. Vesivoimapatojen lisäksi kalojen kutuvaellus katkeaa usein jokien ja purojen ylitysrakenteisiin, kuten tie- ja siltarumpuihin.

”Harmittoman oloinen rumpurakenne voi pysäyttää kalojen etenemisen yhtä tehokkaasti kuin vesivoimalan monimetrinen betonipato. Pienille kaloille riittää jo muutaman senttimetrin korkuinen este. Rummut ovat usein yksinkertaisesti liian korkealla. Niiden edustalle on myös usein kasattu kiviä, joilla pyritään suojaamaan uoman pohjaa, mutta jotka estävätkin kaloja ottamasta vauhtia hyppyynsä. Rumpu voi myös olla liian kalteva, jolloin vesi virtaa sen läpi niin voimakkaasti, että kalat eivät jaksa uida vastavirtaan”, kertoo WWF:n sisävesivastaava Elina Erkkilä.

Suomessa on arviolta 30 000 nousuesteenä toimivaa tie- ja siltarumpua. Niiden taakse jää tuhansia kilometrejä vaelluskalojen elin- ja lisääntymisympäristöjä. Eniten rumpuja on pienissä latvapuroissa, jotka olisivat esimerkiksi uhanalaiselle taimenelle parhaita paikkoja kutea ja poikasten kasvaa.

Yksityistielaki liittyy kuvioon siten, että valtaosa rumpurakenteista sijaitsee yksityisillä teillä, kuten metsäautoteillä.

Pysyäkseen turvallisina teiden ylitysrakenteet vaativat säännöllistä kunnostamista. Lakimuutoksen myötä vaelluskalojen esteetön kulku on merkittävä peruste kunnostustoimiin myönnettäville valtionavustuksille. Esimerkiksi tierumpu voidaan kunnostuksen yhteydessä vaihtaa suurempaan ja asentaa uoman pohjaan, jolloin kalat voivat jatkaa vaellustaan sen läpi.

”Kun rumpurakenteita joka tapauksessa kunnostetaan ja uusitaan säännöllisesti, nyt niistä tehdään samalla esteettömiä. Yhdenkin esteenä toimivan rummun kunnostaminen voi vapauttaa kilometrikaupalla elintilaa uhanalaisille lajeille. Työ on siis sekä järkevää että äärimmäisen kiitollista, sillä tulokset alkavat näkyä heti”, Erkkilä sanoo.

Esteiden vähentäminen ei kuitenkaan yksin riitä pelastamaan vaelluskaloja, sillä niiden elinympäristöt ovat paitsi tukossa, myös laajalti tuhottu. Jokia ja puroja on vuosikymmenien ajan perattu, padottu ja ruopattu. Pahin tilanne on eteläisessä Suomessa, jossa enää muutama prosentti virtavesistä on luonnontilaisia. Kalojen lisäksi kärsivät esimerkiksi ravut, simpukat, vesisammaleet ja saukot.

”Lakimuutos on arvokas välietappi kärsineen virtavesiluonnon elvyttämisessä. Samalla se osoittaa hienosti, että kestämättömän tilanteen muuttamiseksi löytyy poliittista tahtoa. Uhanalaiset virtavedet ja niistä riippuvaiset lajit tarvitsevat kuitenkin apuamme vielä pitkään. Esteiden poistamisen lisäksi ennallistamme jokia ja puroja esimerkiksi rakentamalla vaelluskaloille kutusoraikkoja ja poikasalueita yhdessä eri tahojen kanssa”, Erkkilä sanoo.