WWF: Päättäjät vastuussa Suomen lajien uhanalaistumisesta – seuraavan hallituksen pysäytettävä luonnon köyhtyminen
Uhanalaisten lajien määrä on kasvanut Suomessa, selviää ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen tänään julkaisemasta Punaisesta kirjasta. WWF:n mielestä poliitikot ovat vastuussa luonnon köyhtymisestä. Vaikka keinot lajien auttamiseksi ovat olleet tiedossa jo pitkään, toimeenpanoon ei ole varattu riittäviä resursseja.
Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus julkaisivat tänään niin sanotun lajien Punaisen kirjan, jonka viesti on karu: Suomen lajit – esimerkiksi nisäkkäät, kalat, linnut, hyönteiset, kasvit, sienet ja jäkälät – ovat uhanalaistuneet entisestään.
Äärimmäisen uhanalaisten lintulajien määrä nousi 17:sta 18:een verrattuna vuoden 2015 arviointiin. Uudet äärimmäisen uhanalaiset lajit ovat voimakkaasti taantuneet punasotka (Aythya ferina) (kuvassa) ja peltosirkku (Emberiza hortulana).
Uhanalaisten lajien määrä kasvoi 420 lajilla vuoden 2010 arviointiin verrattuna. Suurimmat lajien uhanalaisuuden syyt ovat metsien käsittely ja avoimien alueiden, kuten niittyjen ja ketojen, umpeenkasvu.
”Punaisen kirjan sanoma on hälyttävä. Lajien uhanalaistuminen ja luonnon köyhtyminen on pysäytettävä nyt heti. Pelissä on myös ihmisten hyvinvointi, sillä elämämme rakentuu luonnon monimuotoisuuden varaan”, WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder sanoo.
Punaisen kirjan sanoma on linjassa myös ennen joulua julkaistun Suomen luontotyyppien uhanalaistumista koskevan selvityksen kanssa. Sen keskeinen tulos oli, että luontotyypeistämme noin puolet on uhanalaisia ja uhanalaistuminen on jatkunut edellisen, 10 vuotta sitten toteutetun, arvioinnin jälkeen.
Joidenkin uhanalaisten nisäkäslajien tilanne ei muuttunut edelliseen tarkasteluun verrattuna. Naali (Vulpes lagopus) (kuvassa) on Suomessa edelleen äärimmäisen uhanalainen, erittäin uhanalaisia ovat ripsisiippa (Myotis nattereri), susi (Canis lupus), ahma (Gulo gulo) ja saimaannorppa (Pusa hispida saimensis). Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) ja hilleri (Mustela putorius) ovat vaarantuneita.
Luonnonsuojeluun tarvitaan lisää resursseja
Valtionhallinto on laatinut runsaasti erilaisia toimintaohjelmia ja strategioita, joihin on listattu keinoja uhanalaisten lajien auttamiseksi. Suunnitelmien toteuttamiseen ei kuitenkaan ole varattu riittävästi rahaa ja henkilöstöä.
”Erilaisia lajeja voidaan suojella erilaisilla toimenpiteillä. Yhteistä monille toimenpiteille on se, että niiden toteuttaminen maksaa. Lisäksi tarvitaan muutoksia myös lainsäädäntöön. Siksi meidän on käännettävä vaativat katseemme päättäjiin”, Rohweder sanoo.
Metsätalous on yhä merkittävä lintukantojen vähenemisen syy. Esimerkiksi hömötiainen(Poecile montanus) ja töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) (kuvassa), ovat olleet metsiemme runsaimpia lajeja, mutta niiden määrät ovat vähentyneet huolestuttavasti.
Rohwederin mukaan nykyinen hallitus on osoittanut, ettei luonnonsuojelu ole korkealla sen agendalla. Hallitus on muun muassa heikentänyt ympäristöhallintoa ja leikannut luonnonsuojelun rahoitusta. Esimerkiksi luonnonsuojelualueiden hankintaan on varattu nyt alle 30 miljoonaa euroa vuodessa, kun ympäristölle haitallisiin tukiin käytetään kolme miljardia euroa.
”Hyvät aikeet eivät auta edelleen uhanalaistunutta hömötiaista tai äärimmäisen uhanalaista ankeriasta. Luonnonsuojelun rahoitusta on kasvatettava moninkertaiseksi, jotta lajien suojelemiseksi laaditut suunnitelmat voidaan panna toteen”, Rohweder sanoo.
”Vaalit ovat ovella, ja keväällä valittavien kansanedustajien harteille kaatuu iso vastuu. Heiltä on löydyttävä selkärankaa pysäyttää luonnon köyhtyminen.”
Suomen punaisessa kirjassa on kahdeksan uhanalaista nisäkäslajia, mikä on yksi laji enemmän kuin edellisellä tarkastelukerralla. Tuoreessa tarkastelussa liito-orava (Pteromys volans) taantui takaisin silmälläpidettävästä vaarantuneeksi lajiksi.
Punaisessa kirjassa myös hyviä uutisia
Vaikka Punaisen kirjan viesti on synkkä, joukkoon mahtuu myös hyviä uutisia. Merikotkaa ei enää luokitella uhanalaiseksi, ja meritaimen nousi pois äärimmäisen uhanalaisten lajien listalta.
”Merikotkan suojelu on yksi maamme historian sykähdyttävimmistä luonnonsuojelun menestystarinoista. Iso kiitos onnistumisesta kuuluu WWF:n merikotkatyöryhmän lukuisille vapaaehtoisille, jotka ovat suojelleet lähes 50 vuoden ajan maamme suurinta petolintua”, Rohweder sanoo.
Meritaimen on hyötynyt muun muassa kalastuksen säätelyn tiukentumisesta ja siitä, että WWF on lukuisten muiden toimijoiden kanssa kunnostanut sen virtavesissä sijaitsevia lisääntymisalueita.
”Seuraava iso askel on päästä eroon vesistöjemme tuhansista turhista padoista, väärin asennetuista siltarummuista ja muista rakenteista, jotka estävät taimenen ja muiden vaelluskalojen nousun lisääntymisalueilleen jokiin ja puroihin”, Rohweder sanoo.
Suomen lajien uhanalaisuus arvioitiin nyt viidettä kertaa. Arviointi on toteutettu asiantuntijatyöryhmissä noin 180 asiantuntijan voimin. Suomen lajien Punainen kirja sisältää arvion lähes 22 500 lajin uhanalaisuudesta ja tulevaisuuden näkymistä. Arvioiduista lajeista 2 667 on uhanalaisia.