Näkökulma: Ilmastoahdistusta vai ilmastotoivoa?

Madridin ilmastokokouksen yksi näkyvimmistä ryhmistä olivat nuoret. Nuoria oli joulukuisella kokouspaikalla enemmän kuin koskaan. He järjestivät ilmastomielenosoituksia, pitivät puheita, osallistuivat viralliseen ohjelmaan ja pitivät ääntä. He olivat myös hyvin turhautuneita siitä, etteivät päättäjät kuule heidän ääntään vieläkään tarpeeksi.

Nuorisobarometrin mukaan 67 prosenttia suomalaisnuorista kokee paljon tai melko paljon epävarmuutta tai turvattomuutta ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen takia. Määrä on noussut 17 prosenttiyksikköä 10 vuodessa. Viime aikoina julkisuuteen ovat nousseet aikuisten puheenvuorot, joissa milloin mitäkin tahoa syytetään nuorten ilmastoahdistuksen lietsomisesta, myös ympäristöjärjestöjä. Näkökulma mitätöi sekä nuorten oikeutta puolustaa tulevaisuuttaan että ilmastotieteen tuloksia.

WWF:ssä kaikki työmme perustuu tieteelliseen, tutkittuun tietoon. Ilmastoasioissa tiede on ollut yksimielinen jo vuosikymmeniä. Ilmastotiede on onnistunut ennustamaan jo vuodesta 1970 hyvin tarkasti ilmastonmuutoksen seuraukset, jotka näemme nyt. Viime aikoina tiede on päinvastoin kertonut, että ilmastokriisin seuraukset tapahtuvatkin jo ennustettua nopeammin.

Onko ilmastoahdistus sitten huono asia? Toisia ahdistus motivoi toimimaan, toisia se voi lannistaa. Me WWF:llä uskomme myönteiseen ja ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan kaikissa, usein hyvin vaikeissakin luonnonsuojelukysymyksissä. Pieni muutos parempaan on aina parempi vaihtoehto kuin se, ettemme tekisi mitään. Aina on ratkaisuja ja mahdollisuuksia mennä eteenpäin.

Ilmastouutisten keskellä moni aikuinen tuntuu kysyvän: Miksi minun täytyy tehdä jotain, koska muutkaan eivät tee mitään? Ajatusta voi jatkaa loputtomiin: Miksi Suomen kannattaa tehdä jotain, jos Kiinakaan ei tee? Miksi Kiinan kannattaa tehdä mitään, jos Yhdysvallatkaan ei tee? Ajatuskulku johtaa lopulta tilanteeseen, jossa kukaan ei tee mitään. Aina on mahdollista löytää syitä olla tekemättä mitään. Ilmastokriisissä kuitenkin jokainen teko ratkaisee. Muuten 15-vuotiaan Greta Thunbergin yksin aloittama ilmastolakko ei olisi johtanut ennennäkemättömään, maailmanlaajuiseen nuorten ilmastoliikkeeseen.

Me WWF:ssä vaadimme ennen kaikkea päättäjiä vastuuseen, mutta yksittäisen ihmisen valinnoilla on myös merkitystä. Ihmisten muuttunut käyttäytyminen luo markkinoille kysyntää kestävistä ratkaisuista, se pakottaa yhteiskunnalliset toimijat uusiin päätöksiin ja johtaa lopulta laajaan yhteiskunnalliseen muutokseen.

Vastaan WWF:ssä ilmastonmuutosviestinnästä. Samaan aikaan kun metsäpalot, sään ääri-ilmiöt ja uutiset jäätiköiden kiihtyvästä sulamisesta aiheuttavat väistämättä ilmastoahdistusta, viime aikojen ilmastoliikehdintä antaa minulle paljon toivoa. Mikä muu voisi antaa enemmän uskoa tulevaisuuteen kuin syyskuussa Helsingissä Eduskuntatalolla puhuneet nuoret, jotka vetosivat Suomen perustuslakiin ja vaativat poliittisia päättäjiä kunnioittamaan sitä? Suomen perustuslain 20. pykälä nimittäin sanoo näin: Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Nuorten ilmastoahdistus ei poistu sillä, että aikuiset sanovat heille: älkää ahdistuko. Ilmastoahdistus helpottuu sillä, että aikuiset ottavat nuorten ilmastoahdistuksen tosissaan ja alkavat kantaa vastuunsa nuorten tulevaisuudesta. Me WWF:ssä lupaamme tehdä töitä ilmastokriisin hillitsemiseksi joka päivä. Lupaatko sinä?

Teksti: Minttu-Maaria Partanen, viestinnän asiantuntija, ilmastonmuutos