Lehmille on paikkansa laitumilla, mutta se ei ole peruste nykyiselle lihankulutukselle
Mikäpä olisi sen idyllisempi maalaisnäky kuin lehmät laiduntamassa kumpuilevassa maisemassa! Tämä näky tosin on nykyisin harvinainen. Naudat olisi hyvä saada laiduntamaan erityisesti perinneympäristöjä. Siihen riittäisi murto-osa Suomen nykyisistä naudoista.
Haluaako WWF kieltää lihansyönnin ja lopettaa suomalaisen maatalouden? Näin kärkkäimmät kommentoivat, kun puhumme siitä, että lihaa pitäisi syödä vähemmän. Todellisuudessa emme tietysti halua kumpaakaan.
Sen sijaan toivomme, että jatkossakin meillä on maataloutta, mutta maatalouden on muututtava nykyisestä. Myös naudoille on paikkansa, kunhan ne vain pääsisivät nykyistä useammin laiduntamaan erityisesti luonnonlaitumille ja pitämään huolta perinneympäristöistämme. Näillä niityillä, metsälaitumilla ja hakamailla kasvaa lukuisia kasveja ja pörrää sankka joukko hyönteisiä, joille perinneympäristöt ovat elinehto.
Nauta on perinneympäristön hieno hoitaja
Kaikki Suomen perinneympäristötyypit ovat uhanalaisia. Niitä uhkaa ennen kaikkea umpeen kasvaminen. Siksi olisi hyvin tärkeää lisätä laidunnusta näillä alueilla. Nykyinen karjatalous on kulkenut suuntaan, jossa laidunnus on vähentynyt.
Kaikki naudat eivät pääse laitumelle lainkaan, ja vielä harvempi ylläpitää laidunnuksellaan perinneympäristöjä. Onneksi sellaisiakin nautoja kuitenkin löytyy: esimerkiksi lihakarjaa voidaan tuottaa luonnonlaidunlihana, jolloin laidunnuksella saavutetaan luonnon kannalta parhaat hyödyt.
Jos tuettaisiin nimenomaan luonnonlaidunnusta perinneympäristöissä, voitaisiin kasvattaa arvokkaiden niittyjen ja muiden perinneympäristöjen määrää. Jos perinneympäristöjen määrä esimerkiksi kaksinkertaistettaisiin, niin alle 100 000 nautaa riittäisi niiden hoidon ylläpitoon. Näin arvioi äskettäin tutkija Kaisa Raatikainen. Nautojen lisäksi hyvinä laiduntajina voivat toimia myös lampaat ja hevoset.
Naudat syövät lähes kolmasosan viljasadosta
Nykyisin Suomessa on reilut 850 000 nautaa. Ne syövät ravinnokseen pääasiassa nurmea, joka on viljelty ja säilötty, sekä viljaa. Peltopinta-alastamme noin kolmannes käytetään nurmen viljelyyn.
Osa nurmipelloista sijaitsee ilmaston kannalta erityisen ongelmallisilla turvemailla, jotka ovat jo pitkään olleet maatalouden kuuma keskustelun kohde. Esimerkiksi tuoreissa Luonnonvarakeskuksen ilmastotavoitteiden suunnitelmissa halutaan sekä vähentää selvästi lihan syömistä että turvepeltojen käyttöä.
Viljasadon käyttötilastot paljastavat, että viljasta yli puolet, jopa kaksi kolmasosaa, käytetään rehuksi. Rehuviljasta suuri osa syötetään nimenomaan naudoille. Vain noin 12 prosenttia Suomessa tuotetusta viljasta käytetään elintarvikkeiksi. Suunnilleen saman verran menee mallastukseen ja muuhun teolliseen käyttöön.
Jos lihan ja maitotuotteiden kulutusta vähennettäisiin, voisimme vähentää ilmaston kannalta ongelmallisten turvepeltojen käyttöä ja samalla tuottaa enemmän ruokaa pelloilla suoraan ihmisravinnoksi.
Luonnollisesti tämä vaatii paljon muutoksia esimerkiksi tukipolitiikkaan, eikä siirtymä ole viljelijöidenkään kannalta kivuton. Tavoitteena pitää tietysti olla, että tulevaisuudessa ruokaa arvostettaisiin myös rahallisesti niin, että tuottajat saisivat työstään riittävän korvauksen. Nykytilanne ei näytä tuottavan hyvinvointia ja tuloa tuottajillekaan.
Lisätään siis lautasille kasvista ja kestävästi kalastettua tai kasvatettua kalaa, parannetaan perinneympäristöjä ja tuetaan nautojen pääsemistä laitumille monimuotoisuutta edistämään!
Ingressiä täsmennetty 8.12.2023
Lue myös:
Luvut luiden ympärillä
Luonto kiittää laiduntajia
Lihaopas
Totta vai tarua: yleisimmät väitteet naudanlihantuotannosta
