Kevättulvat vaivaavat tänä vuonna Lappia, Etelä-Suomessa tulvi jo talvella – näin ilmastonmuutos muuttaa tulvien esiintymistä Suomessa

Sulavat jää- ja lumimassat saavat vesistöt tulvimaan yli äyräidensä. Näky on tuttu Suomen keväässä etenkin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, mutta tänä vuonna suurimmat tulvahuiput sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaalle ja Lappiin. Talven lumipeite jäi vähäiseksi maan pohjoisosia lukuun ottamatta, eikä pahoja kevättulvia ole eteläisessä Suomessa koettu. Kevättulvien sijaan Etelä-Suomessa tulvi jo helmikuussa.

Kulunut talvi voi olla esimakua tulevasta, sillä ilmastonmuutos muuttaa tulvien esiintymistä Suomessa. Ilmaston lämmetessä sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, ja esimerkiksi tulvia ja kuivuutta aiheuttavat tapahtumat yleistyvät ja voimistuvat.

”Tutkimukset osoittavat, että kuivuus lisääntyy Suomessa etenkin keväisin. Lumipeitettä on aiempaa vähemmän ja se sulaa yhä aikaisemmin keväällä. Kevättulvien sijaan Etelä-Suomessa satoi tänä talvena paljon, ja sateet huuhtoivat valtavasti ravinteita vesistöihin”, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Jenny Jyrkänkallio-Mikkola.

Lapissa luvassa jopa suurtulvia

Lapissa varaudutaan tänä keväänä tavallista suurempiin tulviin. Tulvakeskuksen ja Lapin ELY-keskuksen mukaan tulvista on tulossa poikkeuksellisen isoja koko Lapin alueella. Aiemmat tulvaennätykset voivat rikkoontua touko-kesäkuun vaihteessa. Myös Pohjois-Pohjanmaalla ennakoidaan suuria tulvahuippuja kesäkuun alkupuolelle.

Ilmastonmuutos vaikuttaa tulvien esiintymiseen myös Lapissa. Jos lämpötila nousee kaksi astetta, lumimäärät pienenevät selvästi, jolloin sulamisvedestä aiheutuvat tulvahuiput pienentyvät ja aikaistuvat.

Tutkimusten mukaan Lapin talvet kuitenkin säilyvät lumisina ja näin tulviakin on mahdollisesti luvassa. Ennusteet kertovat, että Lapissa saadaan pysyvä lumi talveksi vielä vuosisadan lopullakin, joskin luminen aika lyhenee sekä syksystä että keväästä.

Rankkasateet lisäävät tulvia ja vesistöjen ravinnekuormaa

Tänä talvena nähtiin myrskytulvia, kun helmikuussa runsaat sateet aiheuttivat tulvia etelä- ja länsirannikon vesistöissä sekä Lounais-Suomessa. Esimerkiksi Rauman läpi virtaava Kanaali tulvi kaupungin keskustassa. Myös Turussa Aurajoen vesi levisi kaduille.

Ilmastonmuutos lisää runsassateisten päivien määrää Suomessa kaikkina vuodenaikoina, eniten juuri talvisin. Tulviin vaikuttaa myös vedenkorkeuden vaihtelu, joka todennäköisesti lisääntyy tulevaisuudessa. Yleistyvät matalapaineet voimistavat vaihtelua, ja myös myrskytulvien riski kasvaa.

”Pahimman skenaarion mukaan sademäärien ennustetaan kasvavan tammikuussa . Tämä voi aiheuttaa myös tulvia”, Jyrkänkallio-Mikkola sanoo.

Helmikuun rankkasateiden aikana jokiin huuhtoutui paljon ravinteita. Helmikuun fosforikuormat vastasivat pahimmillaan joen koko vuoden aikana kuljettamaa fosforikuormaa. Ravinteista etenkin fosfori ja typpi  aiheuttavat vesistöihin päätyessään rehevöitymistä, veden samentumista ja pahimmillaan laajoja sinileväkukintoja.

”Jotta suurta ravinnekuormitusta ei pääsisi syntymään, meidän on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota valuma-alueiden kykyyn pidättää vettä. Suoriksi kaivetut metsä- ja pelto-ojat pidättävät vähemmän vettä ja veden suuri virtausnopeus irrottaa uomasta maa-ainesta. Suot, luontaiset tulvatasanteet ja kosteikot sen sijaan sitovat vettä hyvin, mutta valitettavasti niitä on hävitetty muun maankäytön tieltä. Samalla on hävitetty valuma-alueiden luontainen kyky toimia muuttuvissa olosuhteissa”, Jyrkänkallio-Mikkola toteaa.

Luontopohjaiset ratkaisut apuun tulvien hallintaan

Ilmastonmuutos haastaa vesiensuojelun tavalla, jota ei ole ennen nähty. Jatkossa tulviin varautumisessa pitäisi hyödyntää entistä enemmän luontopohjaisia ratkaisuja, kuten tulvaniittyjä, soiden ennallistamista, kosteikkoja maa- ja metsätalousalueilla sekä monitasouomia.

”Myös kasvipeitteisyys vähentää maa-aineksen huuhtoutumista. Metsäalueilla voidaan noudattaa jatkuvan kasvatuksen periaatteita, pelloilla taas pitää maa ympäri vuoden kasvillisuuden peitossa ja taajama-alueilla luoda erilaisia viherratkaisuja. Toimivia keinoja riittää ilman, että aiheutamme ympäristölle haittaa”, Jyrkänkallio-Mikkola kertoo.

Tällaiset vesienhallinnan toimenpiteet auttavat tulvien torjunnan lisäksi kuivuuden tuomien seurausten kitkemisessä. Kun vesistöjen uomat kuivuvat, uomiin kasvaa nopeasti kasvillisuutta. Kasvillisuus voi tukkia uomat ja padottaa vettä tulva-aikaan.

”Vesienhallinnan lisäksi edellä mainitut luontopohjaiset ratkaisut auttavat säilyttämään luonnon monimuotoisuutta ja parantavat esimerkiksi uhanalaisten vaelluskalojen elinmahdollisuuksia. Luontopohjaiset ratkaisut ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä.”