Ahmat, nuo ”arktiset hyeenat” – Kokosimme faktat ärhäkän ikiliikkujan elämästä

Suomen suurin näätäeläin eli ahma on kenties heikoimmin tunnettu neljästä suurpedostamme. Tiesitkö esimerkiksi, että vaikka ahma on pienempi kuin karhu, susi tai ilves, on se melkoinen sisupussi ja sen purentavoima on pedoistamme kaikkein suurin. Pomppiva ja laukkaava ahma voi lisäksi kulkea päivässä lähes sata kilometriä ja se syntyy vitivalkoisena.

Ahma, kuten muutkin suurpetomme, on pitkään ollut vainottu ja vihattu. Kun laji vuonna 1982 rauhoitettiin täysin 35 vuoden ajaksi, oli niitä jäljellä enää muutama kymmenen yksilöä. Vuoteen 1976 asti ahmoista maksettiin jopa tapporahaa. Erityisesti ahmoja on vainottu niiden porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Vuodesta 2017 lähtien ahmojen tappamiseksi on vuosittain myönnetty poroalueille kahdeksan poikkeuslupaa. Mutta miksi erittäin uhanalaista ahmaa pidetään julmana tappajana ja ”arktisten alueiden hyeenana”?

Ahma tappaa varastoon

Vaikka ahma on kaikkiruokainen, se hyödyntää mielellään haaskoja. Siksi sitä joskus kutsutaan ”arktisten alueiden hyeenaksi”. Se voi seurailla vaikka susilaumaa ja kernaasti hyödyntää niiden tappamien sorkkaeläinten haaskoja. Sen oma saalisvalikoima on laaja ja kattaa lajit pikkunisäkkäistä poroihin.

Ahma voi saalistaa kerrallaan esimerkiksi useampia hirvieläimiä. Ahma kuitenkin piilottaa erityisesti talvisaikaan ylimääräisen ravinnon ”pahan päivän varalle”, vähän samaan tapaan kuin ihmiset säilöisivät ruokiaan pakkaseen. Jotkut saattavat nähdä ahman luontaisen saalistustavan julmana, sillä se voi tappaa kerralla useampia poroja ja palata murkinoimaan niitä myöhemmin.

Pienestä koostaan huolimatta ahma on melkoinen sisupussi. Se on vahva, rohkea ja sen puruvoima on kaikista pedoistamme suurin. Se on melkoinen voimanosoitus, sillä ahma painaa parhaimmillaankin alle 30 kiloa. Ahma ei kuitenkaan ole ihmiselle vaaraksi.

Valkoiset poikaset syntyvät lumipesään

Ahma lisääntyy hitaasti ja välivuodet poikastentuotossa ovat tavallisia. Sen kiima-aika on kesä–heinäkuussa, mutta viivästyneen sikiönkehityksen takia hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohdun seinämään vasta vuodenvaiheen tiimoilla eikä heti parittelun jälkeen. Varsinainen sikiönkehitys alkaa siis vasta tuolloin. Ahman 2–4 poikasta syntyvät yleensä maalis–huhtikuussa lumen alle kaivettuun pesään.

Ahman poikasilla on lumiseen aikaan nähden näppärä maastoutumiskeino, sillä ne syntyvät valkoisina. Emo kasvattaa poikasensa yksin, ja poikaset voivat viihtyä emonsa seurassa jopa seuraavaan kevääseen saakka. Yleensä ne kuitenkin vieroittuvat emostaan syksyllä.

(jatkuu videon jälkeen)

Upeaa videomateriaalia ahmasta

Monipuolinen ikiliikkuja

Ahman jäljet erottuvat muiden suurpetojen jäljistä helposti. Ahman jäljessä näkyy viisi varvasta, kun taas ilveksen ja suden jäljissä on vain neljän varpaan painallukset. Ahman liikkumistapa on omalaatuinen. Se kulkee hyppien tai laukaten. Ahma osaa myös kiivetä puuhun, jonne se kipuaa leikkiessään, säikähtäessään tai päästäkseen tähystelemään ympäristöä. Lisäksi ahma on hyvä uimaan.

Ahma liikuskelee jatkuvasti ja merkitsee reittejään eritteillään välttääkseen yhteenottoja lajitovereidensa kanssa. Ahma ääntelee monipuolisesti urahtelemalla, vikisemällä, murisemalla ja sähisemällä, tilanteesta riippuen.

Erakko erämaastoilija

Ahma välttelee lajikumppaneitaan ja viihtyy parhaiten kaukana ihmisasutuksesta Lapin ja Itä-Suomen erämaissa. Viime vuosina se on kuitenkin harvakseltaan levittäytynyt etelään saakka ja ahman jälkiä on havaittu muun muassa Helsingissä ja Vantaalla.

Ahman elinikä on normaalisti 4–6 vuotta. Suuri osa ahmoista kuolee nuorena, mutta jos ahma elää täysikasvuiseksi asti, se voi elää 13-vuotiaaksi.

(Jatkuu kuvagallerian jälkeen)

Työskentelemme ahman suojelemiseksi

Ahmoja elää Suomessa tällä hetkellä vähän alle 400 yksilöä. Pyynti – eli laiton tappaminen ja metsästys poikkeusluvin – on Suomen ahmakannan suurin uhka. Ahmoja tapetaan ennen kaikkea niiden porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen takia.

Ahma aiheuttaa neljästä suurpedoista eniten porovahinkoja.

”Mielestämme on tärkeää, että ahman aiheuttamat tappiot porotaloudelle korvataan oikeudenmukaisesti. Viime vuosina ahmoja on tapettu Suomessa poikkeusluvin porovahinkojen vähentämiseksi. Mielestämme erittäin uhanalaisen lajin tappaminen ei ole oikea ratkaisu”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen kertoo.

Toinen iso uhka ahmalle on ilmastonmuutos. Ahma synnyttää pennut lumipesään, ja pesimäaikaisen lumipeitteen huvetessa se joutunee vetäytymään yhä pohjoisemmaksi.

Ahma on haaskansyöjä. Niinpä sen tulevaisuus on varsinkin poronhoitoalueen eteläpuolella riippuvainen muiden suurpetojen esiintymisestä. Susi on Suomessa erittäin uhanalainen, karhu ja ilves silmälläpidettäviä eli lähes uhanalaisia.

Tätä vaadimme:

  • Ahmojen metsästyksestä on luovuttava. Vuonna 2017 keräsimme muiden järjestöjen kanssa yli 14 000 nimeä ahman metsästystä vastustaneeseen vetoomukseen.
  • Ahmojen tappoluvat pitää pitää kieltää etenkin niillä Natura-suojelualueilla, jotka on perustettu ahmojen elinympäristön suojelua varten.
  • Ahmojen poroille aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmä tulee uudistaa; On siirryttävä reviiripohjaiseen, ahman onnistuneiden pesintöjen määrän perusteella maksettavaan porovahinkojen korvaamiseen.
  • Salametsästystä on ehkäistävä.
  • Erävalvonnan ja petovahinkojen maastotarkastuksen resursseja on lisättävä tuntuvasti.
  • On siirryttävä Pohjoismaiden yhteiseen ahmakannan hoitoon.

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Tilaa uutiskirje

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Sinua saattaa kiinnostaa