Anni Kytömäki ajoi lempimetsänsä suojelua 18 vuotta – mukaan mahtui taisteluarpia ja hämmästyttävä loppukäänne
Finlandia-palkittu kirjailija Anni Kytömäki löysi nuorena metsän, johon hän juurtui ja josta tuli hänen tukipilarinsa. Siitä alkoi 18 vuoden taistelu Mikkolankorven suojelun puolesta, joka päättyi taisteluarvista huolimatta suojelupäätökseen.
Ylöjärveltä kotoisin oleva Anni Kytömäki astelee Mikkolankorven silmiä hivelevissä metsämaisemissa. Lahopuut rikastuttavat metsäluonnon monimuotoisuutta, pieni lampi näyttäytyy paratiisimaisena ja lintujen moniääninen a cappella hellii korvia. Tämä vehreä, elämää pursuava metsä suojeltiin muutama vuosi sitten, mutta tie siihen ei ollut helppo.
”Kun suojelupäätös lopulta tuli, olin ihan pölähtänyt. Hämmästelin, että näinkö siinä sitten lopulta kävi, me onnistuimme”, Kytömäki naurahtaa kaatuneen puun rungolla istuen.
Kelataan kuitenkin vielä 18 vuotta taaksepäin, aikaan, jolloin parikymppinen Kytömäki tutki karttaa ja löysi Mikkolankorven. Hän oli tehnyt havainnon, että paikat, joiden nimi päättyy korpi-sanaan, olivat erityisen hienoja. Kytömäki lähti Mikkolankorpeen ja ihastui metsään heti. Hän muistelee elävästi erästäkin kertaa, kun vieraili metsässä talviaikaan. Oli hankikanto ja hän kuuli pehmeää kujerrusta. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sepelkyyhkyn kujerrus, kuten Kytömäki oletti, vaan teeren soidin. Hän tiesi heti, että tämä metsä ansaitsee tulla suojelluksi.
”Ensimmäisestä kerrasta lähtien oli selvää, että minun täytyy toimia tämän metsän eteen. Koko perheeni on suojeluhenkisiä, joten kutsuin isoveljeni ja isäni metsään. Olemme tukeneet toisiamme eri metsien suojeluprosesseissa. Tämänkin prosessin kanssa aloitimme yhdessä tekemällä suojeluesityksen Ylöjärven kunnalle”, Kytömäki taustoittaa.
(Juttu jatkuu videon jälkeen.)
Avohakkuu oli kova paikka
Suojeluesityksen toimittaminen ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta. Vielä tuolloin kunnat eivät saaneet korvauksia metsien suojelusta, eikä Ylöjärven kaupunki ollut kiinnostunut suojelemaan Mikkolankorpea. Sen sijaan se kohdisti avohakkuita alueen keskiosiin. Se oli Kytömäelle kova paikka.
”Meni jonkin aikaa, etten halunnut edes käydä täällä. Päätin kuitenkin lopulta jatkaa ponnistuksia, onneksi koko metsä ei tuhoutunut. Ajattelen, että suojelualueella on nyt nähtävillä taisteluarvet.”
Kun 2010-luvulla kunnille tuli mahdolliseksi hakea METSO-korvauksia suojelemistaan metsistä, Ylöjärven kaupunki päätti lopulta suojella 14 hehtaaria Mikkolankorvesta viisi vuotta sitten. Tämän lisäksi Luonnonperintösäätiö osti puolitoista vuotta sitten 27 hehtaaria samaisesta metsästä. Nyt metsäalueelle on syntynyt iso suojelualue.
Helppo prosessi se ei Kytömäelle kuitenkaan ollut. Luja tahto ja henkilökohtainen suhde Mikkolankorpeen kuitenkin kannustivat eteenpäin. Perhe jatkoi paikallisten luontojärjestöjen tuella kaupungin painostamista suojelun suhteen. Kytömäki muistuttaakin liittoutumisen tärkeydestä suojeluprosesseissa.
”Yhteistyökumppaneita kannattaa etsiä muista luonnonsuojelijoista, joiden kanssa voi laatia yhdessä suojeluesityksiä, ja joiden kanssa surra ja iloita. On hienoa, että monet ovat kantaneet tätäkin metsää sydämessään ja ovat olleet huolissaan sen puolesta. Olen saanut paljon uusia ystäviä suojeluprosesseissa ja on ollut hienoa löytää oma porukka, jossa ei tarvitse jatkuvasti perustella ajatuksiaan tai selitellä kantojaan.”
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Mikkolankorpi sijaitsee Ylöjärvellä, josta kirjailija Anni Kytömäki on kotoisin. Kytömäki käy Mikkolankorvessa edelleen säännöllisesti.
Metsä ei ole pelkästään puita
Kytömäki on vaikuttanut muissakin suojelukohteissa esimerkiksi olemalla yhteydessä metsänomistajiin ja kertomalla heille METSO-ohjelmasta. Kirjailijana hän pyrkii edistämään monipuolisempaa näkemystä metsistä.
”Metsä on monesti ikään kuin puiden synonyymi, unohdetaan kaikki muu. On keskitytty puuston kasvattamiseen, mutta olemme saattaneet siinä samalla aika monta lajia uhanalaiseksi. Metsä on paljon muutakin kuin puut”, Kytömäki muistuttaa.
Kytömäki kertoo tekevänsä suojelutyötä niin tunne- kuin järkiperäisistä syistä. Hän on tuntenut olonsa aina kotoisaksi ja turvalliseksi vanhoissa luonnonmetsissä. Kuitenkin mitä enemmän hän on perehtynyt biologiaan ja ekologiaan, sitä tärkeämmältä suojelu tuntuu myös järkiperäisistä syistä.
”Kun suojellaan metsiä, suojellaan myös monimuotoisuutta. Se on ihmiselle paras henkivakuutus. Sitä ei tarkkaan osata ennustaa, miten ihmisen käy, jos monimuotoisuuden köyhtyminen jatkuu, metsiä kaadetaan ja lajeja katoaa.”
”Käyn täällä edelleenkin vuodesta toiseen. Ihminen tarvitsee paikkoja, joihin juurtua. Olen todella huojentunut, että taistelujen jälkeen tämä metsä on nyt pitkälti pysyvästi suojeltu ja säilyy elämäni tukipilarina vastaisuudessakin”, Kytömäki summaa.
Retkelle Mikkolankorpeen? Luonnonperintösäätiön omistama osuus Mikkolankorvesta on nimeltään Tiitiäisen metsä ja helposti saavutettavissa. Lisätietoja: https://luonnonperintosaatio.fi/suojelualue/tiitiaisen-metsa/
Sinäkin voit vaikuttaa metsiemme suojeluun
Vinkit metsävaikuttamiseen
Metsien suojelussa pätee sama totuus kuin elämässä ylipäätään: yhden ihmisen toiminnalla voi olla parhaassa tapauksessa valtava merkitys. Sinäkin voit vaikuttaa julkisten metsänomistajien, kuten valtion, kuntien ja seurakuntien, toimintaan.