Uhanalaisten lajien metsästys ei ole enää kestävää
WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohwederin, BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaan sekä uhalaisten riistalajien metsästyksen kieltämiseen tähtäävän kansalaisaloitteen vastuuhenkilöiden Iikka Kiven ja Petri Lampilan mielipidekirjoitus julkaistiin Maaseudun tulevaisuudessa 27.9.2021.
Aleksi Lehikoinen ja Toni Laaksonen esittivät kirjoituksessaan (MT 20.9.), että uhanalaisarviointia ei ole mielekästä käyttää metsästyssääntelyn pohjana, koska arviointikriteerit ovat jäykät ja arviointi tehdään harvoin. Olemme samaa mieltä, että riistalajien arviointi voitaisiin halutessa tehdä useammin kuin nykyään.
Kirjoitus liittyy eduskunnan käsittelyyn etenevään kansalaisaloitteeseen, jossa esitetään metsästyslain 37 § lisättäväksi kohta, joka velvoittaisi kieltämään uhanalaisen riistalajin metsästyksen. Suomessa saa rajoituksetta metsästää vesilintulajeja, jotka on jopa kolmesti peräkkäin arvioitu uhanalaiseksi, joten nykyinen järjestelmä ei toimi. Tämän muuttamiseen kansalaisaloite tähtää.
Kansalaisaloitteen luonteeseen kuuluu, että sen avulla nostetaan eduskunnan käsittelyyn laajaa huolta herättävä asia ja esitykseen voi tulla muutoksia käsittelyn aikana. Aloitteen perusajatuksen säilyttävä muutos voisi olla, että vaikka uhanalaiset riistalajit lähtökohtaisesti rauhoitettaisiin, perustellut poikkeukset voitaisiin sallia.
Esimerkiksi tällä hetkellä uhanalaisen pyyn metsästys voitaisiin sallia alueellisesti, jos tutkimus osoittaa metsästyksen kestäväksi. Uhanalaisuuden ohella metsästyksen kestävyyttä pitää arvioida myös metsästyslain muiden rauhoittamista koskevien normien perusteella.
Kyseisen pykälän alkuosa ei muuttuisi: se mahdollistaa uhanalaisuusluokituksesta riippumatta rauhoittamaan riistaeläinlajin määräajaksi tai toistaiseksi, jos riistaeläimen kannan säilymisen turvaaminen sitä edellyttää. Laki on ollut voimassa vuosikymmeniä, mutta tätä mahdollisuutta on käytetty hyvin harvoin. Lakia on sen vuoksi syytä täsmentää.
Nopeasti taantuvilla lajeilla tarvitaan kaikkia keinoja suunnan kääntämiseksi: niin elinympäristöjen parantamista, vieraspetojen vähentämistä, kansainvälistä yhteistyötä kuin metsästyskuolleisuuden rajoittamista.
Kansalaisaloitteen saama laaja kannatus ja keskustelu uhanalaisten vesilintujen metsästämisestä kertovat, että hallinnon tulee reagoida lajien taantumiseen aiempaa herkemmin.