Taksonomia pähkinänkuoressa – tämä on hyvä tietää EU:n kestävän rahoituksen ”ekomerkistä”

Mitä EU-taksonomia tarkoittaa?

EU-taksonomiaa eli ympäristöluokittelua voi ajatella eräänlaisena ekomerkkinä, jonka tavoite on ohjata pääomaa ilmaston ja ympäristön kannalta kestäviin hankkeisiin. Tällä ”ekomerkillä” EU määrittelee, mitkä sijoituskohteet ja hankkeet ovat kestäviä ilmaston ja ympäristön kannalta ja minkälainen liiketoiminta edistää taksonomiaan sisällytettyjä ympäristötavoitteita. Taksonomian tarkoitus on erottaa kaikesta laillisesta toiminnasta se osuus, joka edistää ilmasto- ja ympäristötavoitteita, on aidosti “vihreää” ja jonka rahoittamisesta syntyy yhteiskunnalle lisähyötyä. Taksonomian olennainen osa on myös ”do no significant harm” -periaate. Se tarkoittaa, että yhtä luokittelun piiriin kuuluvaa ympäristötavoitetta ei voida edistää niin, että se aiheuttaa olennaista haittaa jonkin muun tavoitteen toteutumiselle.

Miksi EU on lähtenyt kehittämään taksonomiaa?

Jotta EU voi saavuttaa ilmasto- ja ympäristötavoitteensa, jäsenmaiden on pystyttävä merkittäviin päästövähennyksiin ja pysäytettävä luonnon köyhtyminen. Jos EU pystyisi esimerkiksi ohjaamaan sijoittajien pääomaa vähemmän saastuttaviin kohteisiin saastuttavien sijaan, olisi se tärkeä harppaus kohti ilmastotavoitteiden saavuttamista. Rahoitusmarkkinoilla on tarve yhdenmukaisille, tieteeseen perustuville kriteereille, jotta sijoituskohteiden kestävyyttä voidaan läpivalaista luotettavammin.

Keitä taksonomia koskee?

Taksonomia on osa rahoitusmarkkinoiden sääntelyä. Se velvoittaa sijoitustuotteita tarjoavia finanssitoimijoita muun muassa julkistamaan tietoa kestävyysriskien huomioimisesta sekä kestävänä ja vastuullisena markkinoiduista sijoitustuotteista. Taksonomia ei aseta sitovia velvoitteita esimerkiksi metsätaloutta harjoittaville yrityksille, vaan yritykset voivat halutessaan sopeuttaa toimintaansa sääntelyn mukaiseksi. Sijoittajien kiinnostus kestäviin sijoituskohteisiin voi luoda kannustimia ja ohjata lisää rahoitusta ympäristöystävällisempään toimintaan. Taksonomiaan liittyy kuitenkin myös yrityksiä koskevia raportointivelvoitteita. Nämä velvoitteet koskevat aluksi isoja pörssiyhtiöitä, joiden tulee raportoida kestävän luokittelun mukaisesta toiminnasta.

Mikä on taksonomian aikataulu?

Taksonomian yleisperiaatteet on lyöty lukkoon niin sanotulla EU:n taksonomia-asetuksella, joka hyväksyttiin EU-parlamentissa ja Eurooppa-neuvostossa kesällä 2020. Tuolloin komissiolle annettiin valtuudet valmistella taksonomian yksityiskohtaisia kriteerejä. Näitä niin sanottuja delegoituja asetuksia komissio laatii parhaillaan.

Taksonomia-asetuksella on määritelty kuudenlaisia ympäristötavoitteita:

1) ilmastonmuutoksen hillintä

2) ilmastonmuutokseen sopeutuminen

3) vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu

4) siirtyminen kiertotalouteen

5) ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen

6) biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen

Ensi vaiheessa taksonomiaan on luotu kriteeristö eri liiketoimintojen (mm. metsänhoito, energiantuotanto, liikenne, rakentaminen) kestävyydelle ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen näkökulmasta. Suomi vastusti tämän ensimmäisen delegoidun asetuksen voimaantuloa, mutta asetuksen kaataminen ei saanut taakseen riittävän vahvaa enemmistöä. Ilmastokriteerien kaataminen olisi vaatinut määräenemmistön eli 20 jäsenmaata. Nyt vastustajia oli 13. Niinpä taksonomian ensimmäinen delegoitu asetus hyväksyttiin vuoden 2021 lopussa ja se astui voimaan 1.1.2022. Ensimmäisen delegoidun asetuksen täydennykseksi odotetaan alkuvuodesta 2022 vielä ilmastokriteerejä kiistanalaisille energiantuotantomuodoille, kuten ydinvoimalle ja fossiiliselle maakaasulle, jotka WWF:n näkemyksen mukaan eivät kuulu kestäviin energiamuotoihin.

Komissio antaa vuoden 2022 aikana lisää delegoituja asetuksia muista ympäristötavoitteista (listan kohdat 3–6), jotta taksonomia-asetuksen mukainen kriteeristö saadaan luotua kokonaisuudessaan.

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Mistä ensimmäisen delegoidun asetuksen kohdalla kiisteltiin?

Suomi vastusti ensimmäistä delegoitua asetusta, sillä se koki EU:n puuttuvan liiaksi suomalaiseen metsänhoitoon. Hallitus perusteli kielteistä kantaansa muun muassa kutsumalla metsien käsittelyä koskevia teknisiä kriteereitä vaikeasti ymmärrettäviksi, tulkinnanvaraisiksi ja epätarkoituksenmukaisiksi. Hallitus jakautui kysymyksessä. Vihreät ja vasemmistoliitto olivat ilmastokriteerien hyväksymisen kannalla, kun taas keskusta, SDP ja RKP olisivat halunneet kaataa asetuksen.

Muissa EU-maissa vääntö kohdistui muihin asioihin: jotkut maat olisivat esimerkiksi halunneet, että myös kaasun ja ydinvoiman tuotannolle olisi asetettu kestävyyskriteerit.

Mitä mieltä WWF oli Suomen hallituksen päätöksestä asettua vastustamaan ensimmäistä delegoitua asetusta?

WWF:n näkemyksen mukaan Suomen kielteinen kanta perustui monelta osin väärään tai vääristeltyyn tulkintaan taksonomiasäännöstön sisällöstä. Taksonomian on tarkoitus asettaa lainsäädäntöä korkeampia kriteerejä kestävyydelle. Tällöin toimialan todelliset edelläkävijät erottuvat. Taksonomia ei muuta lakeja: esimerkiksi metsäyritys voi jatkaa liiketoimintaa entiseen malliin, vaikka ei täyttäisikään taksonomian kriteerejä.

Suomessa kritisoitiin erityisesti taksonomian ilmastokriteereihin kirjattua vaatimusta, jonka mukaan ”EU:n ekomerkin” saadakseen yli 13 hehtaarin metsätilojen täytyy laatia raportti, jossa todistetaan, että metsää käsitellään ilmaston kannalta kestävästi. WWF:n näkemyksen mukaan Metsäkeskukset ja yksityiset metsäpalveluyritykset tuottavat jo nyt monipuolista metsävaratietoa metsänomistajille muun muassa hiilivarastoista ja hiilen sidonnasta. Näiden järjestelmien hyödyntäminen taksonomian kriteerien todentamisessa on täysin mahdollista.

Mitä mieltä WWF on hyväksytystä ilmastoasetuksesta?

Vaikka hallitus päätyi lopulta vastustamaan joulukuussa 2021 hyväksyttyä delegoitua asetusta, se ennätti jo vesittää asetusta monilta osin. Suomi lobbasi komissiota, jotta taksonomian kautta ei kiristettäisi voimassa olevia kestävyyskriteerejä metsätaloudelle ja bioenergialle. Samaa viestiä veivät EU:n päättäjille myös metsäteollisuuden etujärjestöt. Lyhyen ajan taloudelliset intressit jyräsivät hallituksen yleisen ilmastopolitiikan linjan. Hallitus taipui teollisuuden alojen, erityisesti metsäteollisuuden, painostukseen. Yksittäiset ministerit ja jopa pääministeri osallistuivat lobbaukseen. WWF:n mielestä toiminta oli ristiriidassa hallituksen ilmastopolitiikan kanssa.

Ensimmäisen delegoidun asetuksen kriteerit metsätaloudelle ja bioenergialle eivät WWF:n näkemyksen mukaan ole tiedepohjaisia ja riittävän tiukkoja eikä niitä olisi sellaisena pitänyt asettaa. Asetuksessa on onneksi tarkistusmekanismi, jonka mukaan myös ilmastokriteereitä arvioidaan uudelleen muiden ympäristökriteerien asettamisen yhteydessä.

Mitä käsitellään seuraavaksi?

Ilmastokriteerien jälkeen hyväksyttäväksi tulevat taksonomian ympäristökriteerit. Tällä hetkellä luonnosvaiheessa olevien kriteerien mukaan metsissä tulisi muun muassa välttää avohakkuita ja maanmuokkausta, säästää tietty pinta-ala hakkuiden ulkopuolelle, jättää nykyistä merkittävästi leveämpiä suojavyöhykkeitä vesistöjen varsille ja monipuolistaa käsiteltyjen metsien puuston rakennetta, jotta metsänhoito olisi taksonomian mukaista. Nämä toimet on todettu lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa toimiviksi keinoiksi lajiston auttamiseksi ja vesistöjen suojelemiseksi.

Tällä hetkellä suomalainen metsätalous ei ole ekologisesti kestävää. Suomessa harjoitettu intensiivinen metsätalous on keskeinen syy metsälajiston ja metsäisten luontotyyppien uhanalaisuuteen. Suomessa on arvioitu noin 75 prosenttia metsäisistä elinympäristöistä uhanalaisiksi. Metsässä elävistä lajeista peräti 833 on uhanalaisia. Arviointien mukaan uhanalaisuuskehitys ei ole pysähtymässä, ellei suojeltujen metsien pinta-alaa ja metsänhoidon ekologisuutta kehitetä.

Suomessa tällä hetkellä toteutettavien luonnonhoidon toimenpiteiden suuruusluokka on täysin riittämätön. Maassamme tehdään kuitenkin jo nykyisellään jatkuvasti kehitystyötä tilanteen kohentamiseksi lähes kaikkien metsäalan toimijoiden toimesta, joten taksonomian ympäristökriteerien luominen on suoraa jatkumoa tälle työlle.

Taksonomiaan luonnosteltujen ympäristökriteerien mukaiset toimenpiteet lisäävät metsien sopeutumiskykyä muuttuvassa ilmastossa ja luovat näin jatkuvuutta myös metsien käytön taloudelliselle kestävyydelle.

Miten Suomen tulisi suhtautua taksonomian ympäristökriteereihin?

Tiedeperustaiset tiukat kriteerit ovat taksonomian toimivuuden ja uskottavuuden edellytys. Suomen tulisi tukea taksonomian ympäristökriteerejä, koska niiden avulla voidaan suojella arvokasta metsäluontoa ja taata myös mahdollisuus metsätalouden jatkuvuudelle. Ympäristön kannalta kestävä liiketoiminta luo Suomelle paljon mahdollisuuksia.

Suomessa on jo käytössä tarvittava tieto, osaaminen ja rakenteet taksonomian ympäristökriteerien mukaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi ja niistä raportoimiseksi. Taksonomian ympäristökriteereitä vastaavia toimiakin on Suomessa tehty jo pitkään, mutta toteutuessaan taksonomian vahvat ympäristökriteerit kasvattaisivat toimien suuruusluokkaa. Puuta voisi hakata vähemmän, mikä on herättänyt huolta tulonmenetyksestä.

Metsistä on kuitenkin tulevaisuudessa mahdollista saada tuloja myös muusta kuin puun myymisestä. Esimerkiksi avohakkuita välttämällä ja lahopuun määrää lisäämällä voidaan turvata luonnon monimuotoisuutta, säilyttää metsin hiilivarastoja ja ylläpitää maisemia virkistys- ja matkailukäyttöä varten.

Muuttuvassa ilmastossa myrskyt ja metsätuholaiset lisääntyvät. Monimuotoisen metsän kyky reagoida muutokseen on parempi kuin avohakatun ja jälleen istutetun yksipuolisen metsän. Taksonomian ympäristökriteerien avulla on mahdollista kehittää metsien käsittelyä vastaamaan paremmin ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin ja taata puuntuotanto myös jatkossa.

Mihin suuntaan taksonomia on kehittymässä kokonaisuudessaan?

WWF on huolissaan taksonomiakriteerien tiedeperustaisuuden säilymisestä. Jos kriteerit vesittyvät, taksonomia menettää heti syntyessään sekä tavoitellun ohjausvaikutuksensa että uskottavuutensa. Suomen pitäisi nähdä taksonomia mahdollisuutena eikä uhkana.

Artikkelia varten on haastateltu WWF:n oikeudellista neuvonantajaa Raija-Leena Ojasta, ilmastovastaava Bernt Nordmania ja johtavaa metsäasiantuntijaa Mai Suomista.