Näin luonto lievittää ahdistusta ja tukee mielen hyvinvointia

Luonnon on jo pitkään tiedetty lisäävän hyvinvointia. Jo lyhyt samoilu lähimetsässä voi tutkitusti kohottaa mielialaa, poistaa stressiä ja laskea verenpainetta.

Ilmiötä on selitetty luonnon elvyttävällä vaikutuksella. Ihmiseltä vaaditaan arkielämässä jatkuvaa tarkkaavaisuutta, ja tarkkaavaisuuden ylläpitäminen on pidemmän päälle uuvuttavaa. Luonnossa liikkuessa ihmisen tarkkaavaisuus kiinnittyy tahattomasti ympäristön kiinnostaviin kohteisiin, ja tämä edesauttaa elpymistä.

Syvän yhteyden tunteminen luontoon voi antaa ihmiselle elpymisen lisäksi myös työkaluja itsereflektioon ja erilaisten tunteiden käsittelyyn. Psykologian tohtori ja psykoterapeutti Kirsi Salonen on tutkinut väitöskirjassaan tällaisen kokonaisvaltaisen luontokokemuksen vaikutusta hyvinvointiin.

Luonnosta voi saada tukea psyykkiseen hyvinvointiin samaan tapaan kuin sosiaalisista suhteista, Salonen sanoo.

”Ihmiset voivat olla kiireisiä, mutta luonto on aina läsnä. Luonto ei myöskään aiheuta sellaisia hylkäämisen kokemuksia, joita ihmissuhteissa voi tulla.”

Ihmisillä on usein tapana olla liian ankaria itseään kohtaan, ja erityisesti ammattilaisen ohjaama luontokokemus voi auttaa myös itsemyötätunnon kehittämisessä.

”Luontoon ei voi lähteä olettaen sen olevan tietynlainen: metsässä aina katkenneita oksia, lahonnutta puuta ja epätäydellisyyttä. Luonnossa oleillessa on helpompi hyväksyä myös itsensä sellaisena kuin on, kaikkine rosoine ja virheineen”, Salonen kuvailee.

Kuten ihmissuhteet, luontosuhdekin toimii vastavuoroisesti. Luonnosta ei pelkästään saada hyvinvointia, vaan samalla myös ihmisen myötätunto ja kunnioitus ympäristöä kohtaan lisääntyy. Tämä on Salosen mukaan edellytys ympäristöystävälliselle ajattelulle.

”Kun kokee olevansa osa luontoa, myös luonnon tuhoutuminen tuntuu eri tavalla pahalta”, hän selittää.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Lähiluonto lisää hyvinvointia

Lähellä luontoa asuvat ihmiset kokevat tutkimusten mukaan terveytensä paremmaksi ja heillä on vähemmän sairausoireita kuin ihmisillä, joiden asuinalueen lähellä ei ole luontoa. Kirsi Salosen mukaan luonnon pitäisikin olla jokaisen saavutettavissa, mieluiten kävelymatkan päässä.

”Ei riitä, että meillä on hienoja kansallispuistoja, vaan pitää olla myös lähiluontoa, johon pääsee käymään helposti muulloinkin kuin viikonloppuisin.”

Jos luonnossa liikkuminen on itselle vierasta, Salonen suosittelee aloittamaan juuri lähiluonnosta.

“Pienikin luontoaltistus on parempi kuin ei mitään.”

Hyvinvoinnin kannalta ei ole aivan yhdentekevää, minkälaisessa luonnossa liikkuu. Kaupungissa voi olla vaikea saavuttaa samanlaista luontokokemusta, kuin täysin luonnon ympäröimänä, kun kokemusta ohjaavat liikenteen äänet ja puistoalueiden valmiiksi määritellyt reitit. Erilaiset luonnonympäristöt voivat myös tuottaa kokijassa erilaisia tuntemuksia.

”Paikoissa, joissa on paljon tilaa ympärillä, kuten veden äärellä tai pellolla voi tuntea, että on myös tilaa itselle ja helppo hengittää”, Salonen kertoo.

”Lajirikas luonto ja metsä voivat taas auttaa itsensä hyväksymisessä, ja puiden suojassa ja muissa suojaavissa ympäristöissä voi tuntea olonsa turvalliseksi.”

Vaikutukset mielen hyvinvointiin riippuvat myös luontokokemuksen voimakkuudesta. Kuitenkin jo ”pinnallinen” luontokokemus, vaikkapa kävelylenkki metsässä vähentää psyykkistä kuormitusta ja parantaa mielialaa.

Vahvassa luontokokemuksessa luonto ei toimi vain ympäristönä, jossa vietetään aikaa, vaan luontoon kiinnitetään tietoisesti huomiota ja aisteja hyödynnetään laajasti.

”Katselemisen lisäksi voidaan esimerkiksi kiinnittää huomiota luonnon tuoksuihin ja ääniin, tai tunnustella vaikkapa puun tai sammaleen tuntua”, Salonen kuvailee.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Luonnosta lohtua kriisitilanteissa

Maailman tilanne ahdistaa tällä hetkellä monia. Kolmatta vuotta jatkuva koronapandemia uuvuttaa, ja sotauutiset Ukrainasta aiheuttavat huolta ja surua.

Salosen mukaan luonnosta voi olla apua myös kriisitilanteissa. Hän on ollut mukana tutkimassa luontokokemuksien vaikutusta koronapandemian vaikuttamiin negatiisiin tunteisiin, kuten pelkoon ja ahdistukseen. Alustavat tulokset viittaavat siihen, että luonnossa oleilu ja vahva yhteys luontoon voivat lieventää näitä negatiivisia tunteita.

”Luonnosta voi saada lohtua, ja se voi olla turvallinen paikka käsitellä tunteita”, Salonen sanoo.

Hän muistuttaa kuitenkin, että negatiivisista tunteista ei tarvitse päästä kokonaan eroon.

”On tärkeää olla tietoinen ikävistäkin asioista, kuten ukrainalaisten hädästä. Surua saa ja kuuluukin tuntea, mutta lamaannuttava ahdistus tai pelko ei ole hyväksi.”

Negatiivisiin tunteisiin auttaa usein se, että voi itse tehdä jotain; oli se sitten vaikka villasukkien kutomista sodan uhreille. Myös esimerkiksi ilmastokriisin aiheuttamaan ahdistukseen auttaa Salosen mukaan, kun tekee voitavansa luonnon eteen.

”Kun tiedostaa ilmastokriisin ja siitä aiheutuvat ikävät tunteet, voi asian kieltämisen sijaan olla osa muutosta parempaan.”