Näkökulma: Maankäyttö uhkaa tulla ohitetuksi EU:n ilmastotavoitteissa
Tapamme käyttää maata lämmittää ilmastoa. Maatalouden, metsätalouden ja muun maankäytön muutoksilla lämpenemistä voidaan kuitenkin hillitä. Tähän EU:ssa on käsillä tärkeä tilaisuus, kun maankäyttöä koskevaa LULUCF-asetusta uudistetaan EU-parlamentin ja jäsenmaiden kesken. Suomalaismepeillä on työtä tehtävänä, jotta riittävä ilmastovaikutus saadaan turvattua.
Nielutavoite uhkaa jäädä löysäksi
Hyvinvoiva luonto poistaa ilmasta hiilidioksidia. Monet ihmistoimet, kuten intensiiviset metsähakkuut, kuitenkin heikentävät hiilensidontaa ja pienentävät hiilivarastoja. Sen lisäksi esimerkiksi ojitus ja viljely vapauttavat turvemaiden hiilivarastoja ilmakehään. Silloin, kun metsät ja maat sitovat itseensä hiiltä enemmän kuin on päästöjä, syntyy lämpenemistä hillitsevä hiilinielu.
EU-alueen ilmastotoimista päättäminen on EU:n toimivallan alla. Nielupolitiikka on keskeinen osa ilmastopolitiikkaa. EU:n hiilinielujen vähimmäistaso määritellään LULUCF-asetuksessa (Land Use, Land-Use Change and Forestry), jota päivitetään parhaillaan. EU-parlamentti muodostaa kantansa komission riittämättömään esitykseen lähikuukausien äänestyksissä.
Komission esityksen mukaan EU:n maankäyttösektorin hiilinielun tulisi vuonna 2030 olla -310 Mt CO2-ekv. (miljoonaa tonnia CO2-ekvivalenttia). Jos tavoite hyväksytään, hiilinieluja velvoitettaisiin vahvistamaan nykyisestä vain noin -40 Mt CO2-ekv. verran. Koska tavoitteen jako EU-maiden kesken pohjautuu vuosien 2016–2018 nieluihin – jolloin Suomessa oli ennätyshakkuut – ei asetus vaatisi hiilinielujen vahvistamista Suomessa lainkaan. Monet suomalaismepit ovat tyytymässä komission ehdotukseen tai ehdottaneet jopa sen heikentämistä, mikä kertoo karua kieltä sitoutumisesta ilmastokriisin torjuntaan.
Maankäytössä on EU:ssa huomattavasti paremmat edellytykset hillitä ilmastonmuutosta. Maa- ja metsätaloudessa päästöjä voidaan vähentää ja hiilensidontaa vahvistaa lukuisin keinoin, kuten peltojen hiiliviljelyllä ja kestävämmillä metsänkäsittelytavoilla. Keinot ovat keskimäärin halvempia kuin muilla sektoreilla tehtävät ilmastotoimet. Ne myös vahvistavat suomalaisen maa- ja metsätaloustuotannon asemaa markkinoilla, joilla vastuullisuus kiinnostaa. Näistä syistä WWF on ilolla pannut merkille, että muutamat suomalaismepit ovat vaatineet nielutavoitteen korottamista -490 tai jopa -600 Mt CO2-ekv. tasolle. Näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, että parlamentin enemmistö siirtyisi tukemaan tavoitetason nostoa.
Päästövähennyksiä ei pidä korvata hiilinieluilla
Komission LULUCF-esitys antaisi jäsenmaiden jatkaa erilaisten joustojen käyttöä päästöjen ja hiilensidonnan kanssa tasapainoiluun. Maat voisivat esimerkiksi jättää taakanjakosektorin päästövähennystavoitteensa täyttämättä ja korvata vajetta LULUCF-nieluilla.
Päästövähennyksiä ja nielujen vahvistamista ei voida pitää toisilleen vaihtoehtoisina. Jokaisen maan ja sektorin on kannettava vastuunsa kummankin suhteen. Poikkeukset ovat WWF:n mielestä perusteltuja vain luonnonkatastrofitilanteissa. IPCC:n raportit painottavat, ettei ilmastotoimia voida enää lykätä, jos lämpeneminen halutaan rajoittaa 1,5 asteeseen. Joustoista luopumista vaativat äänet ovat kuitenkin jäämässä parlamentissa alakynteen.
LULUCF-uudistuksessa tarvitaan nyt loppukiriä. Suomalaismepit voivat näyttää suuntaa vaatimalla kunnianhimoista parannusta maankäytön ilmastovaikutukseen. Se on viime kädessä paitsi suomalaisen maa- ja metsätalouden myös jokaisen suomalaisen etu.
Teksti: Lotta Närhi, WWF Suomen metsiensuojelun harjoittelija