Terästeollisuudella keskeinen rooli ilmastokriisin ratkaisemisessa – vähähiiliseen tuotantoon investoitava merkittävästi jo tällä vuosikymmenellä

Teräs pitää arkeamme pystyssä – kirjaimellisesti. Sitä käytetään niin rakennusten, autojen kuin kodinkoneidenkin valmistukseen, ja esimerkiksi puhelin- ja tietoliikenneverkko rakentuu paljolti teräksisten mastojen varaan. Teräksen tuotanto on kuitenkin yksi merkittävimmistä päästölähteistä maailmassa: vuonna 2019 terästuotanto aiheutti noin 7–9 prosenttia globaaleista kasvihuonepäästöistä ja 28 prosenttia kaikista teollisuuden päästöistä. Huomattavat päästöt johtuvat nykyisistä tuotantotavoista, jotka nojaavat vahvasti fossiilisen kivihiilen käyttöön.

Onneksi teräksen tuotantoon on olemassa vähäpäästöisiä teknologioita, joita on jo otettu menestykkäästi käyttöön muun muassa pohjoismaisten teräsjättien toimesta. Esimerkiksi Outokumpu ja SSAB ovat kumpikin sitoutuneet tieteeseen nojaaviin, kansainvälisten asiantuntijaorganisaatioiden luomiin Science Based Targets -ilmastotavoitteisiin ja suunnittelevat merkittäviä investointeja tavoitteisiinsa pääsemiseksi.

Tieteeseen perustuvat tavoitteet auttavat varmistamaan todelliset päästövähennykset

Terästä valmistettaessa rauta sulatetaan irti malmista masuuneissa, joissa kivihiiltä käytetään sekä energianlähteenä että raudan pelkistämisessä. Valtaosa kivihiiltä käyttävistä tuotantolaitoksista sijaitsee Aasian maissa, etenkin Kiinassa ja Intiassa. Investointeja puhtaampaan tuotantoon tarvitaankin erityisesti näillä alueilla. Muita teräksentuotannon kannalta keskeisiä alueita ovat Eurooppa, Venäjä, Yhdysvallat ja Brasilia.

Pohjoismaisilla terässektorin toimijoilla on mahdollisuus profiloitua siirtymässä globaalin muutoksen suunnannäyttäjinä. SSAB:n tavoitteena on saada Raahen tehtaansa tuotanto hiilineutraaliksi kahdeksan vuoden kuluessa. Tällä tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia myös Suomen kansallisiin ilmastotavoitteisiin pääsemisessä, sillä SSAB:n päästöt Suomessa muodostavat tällä hetkellä peräti seitsemän prosenttia kansallisista päästöistämme. Outokummun ruostumattoman teräksen tuotanto nojaa jo teräs- ja rautaromun hyödyntämiseen ja heidän valmistamansa ruostumattoman teräksen hiilijalanjälki on alansa parhaimpia.

Nyt muutos kohti vähäpäästöistä tuotantoa on vietävä läpi koko sektorilla, jotta maapallon elinolosuhteiden kannalta kriittiset päästövähennykset voidaan toteuttaa. Tätä varten kansainvälinen, eri asiantuntijatahojen yhteinen Science Based Targets -aloite (SBTi) on juuri julkaissut luonnoksen terässektorin ohjeistuksesta ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Luonnosta on valmistellut viime vuoden lopulta lähtien eri toimijoista muodostuva asiantuntijaryhmä, yhdessä teknisestä konsultoinnista vastaavan Mission Possible Partnershipin kanssa. WWF Suomen ilmastovastaava Bernt Nordman on asiantuntijaryhmän jäsen.

Tammikuun 23. päivään asti jatkuvan julkisen kuulemisprosessin aikana SBTi toivoo saavansa luonnokseen kannanottoja laajasti eri sidosryhmiltä. Kommentteja julkiseen kuulemiseen voi jättää tämän lomakkeen kautta.

(Teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Suurimmat investoinnit vähäpäästöisen energian tuotantoon

Terästeollisuuden siirtymä puhtaampaan tuotantoon vaatii mittavia toimia usealla saralla: Kivihiilellä toimivat perinteiset masuunit pitää korvata sähkötoimisilla valokaariuuneilla, joiden energiantarve tulee tyydyttää vähäpäästöisillä energiamuodoilla. Samalla kierrätetyn teräksen osuutta tuotannossa tulee kasvattaa huomattavasti, sillä teräs- ja rautaromusta valmistettavan teräksen päästöt ovat vain noin kymmenesosa neitseellisestä rautamalmista valmistetun teräksen päästöihin verrattuna. Kierrätetty teräs vähentää myös neitseellisen rautamalmin louhimisesta aiheutuvia mittavia ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Rautamalmin vetypelkistys tulee korvaamaan myös pelkistämisprosessissa käytettävän kivihiilipohjaisen koksin. Pelkistykseen tarvittavan vihreän vedyn tuotanto lisää merkittävästi vähäpäästöisesti tuotetun sähkön tarvetta.

Siirtymä vähähiiliseen tuotantoon vaatii toteutuakseen merkittäviä panostuksia etenkin vähäpäästöiseen energiantuotantoon. Esimerkiksi SSAB:n Suomen tuotantolaitoksia koskeva suunnitelma hiilineutraaliudesta edellyttää investointeja vihreän vedyn sekä vähäpäästöisen sähkön tuotantoon. Kaikista terässektorin hiilipäästöjen vähentämiseen tarvittavista investoinneista vain 28 prosenttia kohdistuukin suoraan teräksen tuotantolaitoksiin, ja peräti 72 prosenttia tuotantopanoksiin, ennen kaikkea vähäpäästöisen sähkön tuotantoon.

Etenevä ilmastokriisi ja teräksen kasvava kysyntä edellyttävät nopeaa siirtymää

Puhtaampaan tuotantoon siirtymisellä on kiire, sillä teräksen kysyntä kasvaa voimakkaasti. Kun vuonna 2000 raakateräksen globaali kysyntä oli vielä 850 miljoonaa tonnia, vuonna 2020 raakaterästä tarvittiin jo 1 878 miljoonaa tonnia. Agora-ajatushautomon mukaan kysynnän kasvu etenkin kasvavissa talouksissa tulee edellyttämään vähintään 170 miljoonan tonnin lisäkapasiteettia teräksen tuotantoon vielä tällä vuosikymmenellä. Samaan aikaan nykyisiin laitoksiin tarvitaan joka tapauksessa mittavia uudelleeninvestointeja ennen vuotta 2030.

Päästövähennysten näkökulmasta myös teräksen kokonaiskysyntää on pyrittävä hillitsemään. Tämä onnistuu muun muassa panostamalla tuotesuunnittelussa entistä parempaan materiaalitehokkuuteen, siirtymällä entistä enemmän kiertotalouteen parantamalla teräksen kierrätystä ja korvaamalla terästä myös muilla raaka-aineilla.

(Teksti jatkuu kuvan jälkeen)

On ensiarvoisen tärkeää, että investoinnit ohjataan yksinomaan vähähiilisiin tuotantoteknologioihin vanhanaikaisten, kivihiiltä käyttävien metodien sijaan. Maailman energiajärjestö IEA:n laatiman NetZero2050-polun mukaisesti yhtään investointia vanhanaikaisiin terästuotantoteknologioihin ei tule tehdä enää vuoden 2025 jälkeen. Tällä hetkellä tiedossa olevilla investointipäätöksillä ja julkistuksilla kyetään kattamaan vain pieni osa muutoksesta, ja siksi kuilu nykytilanteen ja hiilipäästöjen vähentämiseen tarvittavien investointien välillä on kurottava umpeen jo kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä.

Vaikka siirtymä puhtaampaan tuotantoon vaatii paljon, se tuottaa monia hyötyjä: kun investoinnit tehdään oikein, voidaan paitsi hillitä ilmastonmuutosta merkittävästi, myös välttää investointeihin liittyvät merkittävät hiiliriskit sekä varmistaa, että siirtymä uuteen tuotantotapaan tapahtuu oikeudenmukaisesti.

Vaikuttava siirtymä yhdessä luodun ohjeistuksen avulla

Terässektorin siirtymä puhtaampaan tuotantoon on monisyinen prosessi, jolla on valtava potentiaali edistää niin ilmastonmuutoksen hillintää kuin positiivista liiketoiminnallista ja yhteiskunnallista kehitystä. Terässektorin SBTi-toimialaohje on siirtymän toteuttamisen kannalta keskeinen työkalu, jonka kehittämiseen sekä terästuottajat että sektorin sidosryhmät voivat tuoda vahvan panoksensa tammikuulle jatkuvan kuulemisprosessin kautta.

Lopullinen toimialaohje tulee valmistumaan huhti–toukokuun 2023 aikana, jonka jälkeen on tärkeää, että se otetaan myös aktiivisesti käyttöön. Vuoden 2023 aikana toivottavasti yhä useammat terästä tuottavat, terästä käyttävät ja teräkseen investoivat toimijat sitoutuvat SBTi-toimialaohjeeseen. Tieteeseen perustuvien ohjeiden avulla voimme edelleen pysyä 1,5 asteen polulla.

WWF Suomi on käynnistänyt syksyllä 2022 hankkeen terässektorin transformaation kiihdyttämiseksi ja tukemiseksi. Tiina ja Antti Herlinin Säätiö on toinen hankkeen ulkopuolisista rahoittajista. Jos olet kiinnostunut kuulemaan lisää SBTi:stä ja keskustelemaan terässektorin dekarbonisoinnista, otathan yhteyttä projektipäällikkö Kirsi Vuoriseen.