Näkökulma: Hiilinielut eivät kasva hakkaamalla – metsätalouden myytit korvattava faktoilla

Viime vuoden lopulla vahvistuneet hälyttävät tiedot Suomen maa- ja metsätalousmaan hiilinielujen romahduksesta nostattivat erittäin aiheellista keskustelua sekä metsätalouden kestävyydestä että keinoista, joilla metsien hiilinielut voitaisiin saada kasvuun. Samaan aikaan maa- ja metsätalousministeriön (MMM) asettama metsäneuvosto hyväksyi kansallisen metsästrategian, jossa hiilinielujen kasvattamisen pääasiallisiksi keinoiksi esitettiin hakkuiden lisäämistä ja metsien lannoittamista. Käytännössä MMM:n esittämä keinovalikoima toistaa nielukeskustelussa usein kuultua vanhakantaista ajatusmallia, jonka mukaan vain tehokkaasti hoidettu talousmetsä sitoisi hiiltä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä hakkuiden vähentäminen on nopein tapa vahvistaa nieluja. Jos onnistumme pidättäytymään hakkuista metsissä, joissa on merkittäviä luontoarvoja, voimme samalla torjua luontokatoa.

Lue yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa jättämämme eriävä mielipide kansallisen metsästrategian hyväksymisestä.

Hakkuut heikentävät hiilensidontaa

Hakkuiden lisääminen tarkoittaisi käytännössä hiilinielujen heikkenemistä entisestään, sillä hakkuun myötä metsän hiilensidonta putoaa. Uuden puusukupolven kasvaessa hakkuualueen hiilensidonta elpyy vähitellen, mutta kaadettua metsää vastaavan hiilensidontatason saavuttaminen kestää vuosikymmeniä. Lannoitus voi edistää kasvua, mutta sen vaikutus hiilinielujen lisäämisen kannalta on riittämätön suhteessa tavoitteeseen. Lisäksi lannoitus lisää vesistöjen rehevöitymistä, eikä sen vaikutuksia lajistolle tunneta.

Hakkuissa poistettuihin puihin sitoutunut hiili säilyy sidottuna yleensä vain muutaman vuoden ajan, sillä suurin osa Suomessa nykyisin tuotettavista puutuotteista on lyhytikäisiä. Hakkuumäärien sopeuttamisen lisäksi Suomessa pitäisi panostaa entistä pitkäikäisempien tuotteiden valmistamiseen.

Yllättävän usein Suomessa myös unohdetaan, että metsä on paljon enemmän kuin puita. Hakkuut ja muut metsänhoidon toimenpiteet vaikuttavat myös maaperään, joka on tärkeä hiilivarasto. Ilmastovaikutusten osalta erityisen tärkeitä ovat turvemaat. Jos turpeen hajoamista nopeutetaan esimerkiksi ojituksilla, tuloksena on mittavia hiilidioksidipäästöjä. Tähän pulmaan on olemassa hyviä ratkaisuja, ja turvemailla voidaankin kasvattaa puita taloudellisesti tuottavasti jatkuvapeitteisellä metsänhoitomenetelmällä.

Hakkuiden vähentäminen ei tarkoita metsäteollisuuden alasajoa

Ilmastokestävistä hakkuumääristä tulee käydä faktoihin perustuvaa keskustelua ja keskittyä Suomen kokonaishakkuumääriin. Vuosittaisia hakkuumääriä tulisi myös verrata useamman vuoden keskiarvoihin, sillä vuositasolla hakkuut vaihtelevat metsäteollisuuden raaka-aineen kysynnän mukaan.

Tuoreiden tilastojen mukaan Suomen metsistä hakattiin vuonna 2022 yhteensä 75 miljoonaa kuutiometriä puuta – siis hieman enemmän kuin edeltävän viisivuotisjakson aikana keskimäärin. LUKE:n laskelmien mukaan puuston nykyisellä kasvuvauhdilla Suomen ilmastolain vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen mukaiselle 21 miljoonan tonnin nielutasolle päästäisiin noin 62 miljoonan kuution hakkuumäärällä. Vuoden 2022 korkeasta tasosta hakkuita tulisi siis vähentää reilut 17 prosenttia. Suurin piirtein tällä tasolla liikuttiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Nielujen elvyttäminen hakkuumääriä vähentämällä ei tietenkään tapahtuisi yhtäkkiä, joten on tärkeää aloittaa toimet muutoksen tekemiseksi pian. Hakkuumäärien sopeuttaminen nieluvelvoitteiden mukaiseksi ei tarkoita koko Suomen metsäteollisuuden alasajoa, ei lähellekään. Jaksamme vielä uskoa, että Suomen metsäteollisuudessa riittää osaamista uudistumiseen ja korkeamman jalostusasteen tuotteiden kehittämiseen maailmanmarkkinoille.

Nyt punnitaankin paitsi politiikan kykyä toimia, myös metsäteollisuuden kykyä tehdä viisaita investointipäätöksiä, jotka ovat kansakunnan kokonaisedun mukaisia. Vähemmästä voi tehdä enemmän, myös puusta.