Vuosi 2022 oli yksi mittaushistorian lämpimimmistä – ilmakehässä enemmän hiilidioksidia kuin miljooniin vuosiin

Viimeisen kahdeksan vuoden ajan maapallon vuotuiset keskilämpötilat ovat olleet ennätyksellisen korkeita. Yli 130-vuotisen mittaushistorian lämpimin vuosi oli 2016, ja vuodesta 2015 alkaen vuosikohtaiset keskilämpötilat ovat olleet yli yhden asteen korkeampia kuin vertailukohtana käytettävällä esiteollisella ajalla.

Vastikään päättynyt vuosi 2022 oli maapallon pintalämpötilojen osalta historian viidenneksi tai kuudenneksi lämpimin, eikä siten tuonut poikkeusta pidemmän ajan trendiin, jonka syynä ovat ihmisen tuottamat kasvihuonekaasupäästöt.

”Viime vuonna ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet saavuttivat jälleen uuden ennätystason. Hiilidioksidipitoisuus maapallon ilmakehässä oli korkeampi kuin kahteen miljoonaan vuoteen”, toteaa WWF:n ilmastovastaava Bernt Nordman.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Eurooppa lämpenee kaksi kertaa nopeammin

Vaikka vuosi 2022 ylsi koko maailman keskilämpötilan osalta ”vain” viiden tai kuuden kuumimman joukkoon, maanosien välillä oli eroja. Euroopassa, joka lämpenee yli kaksi kertaa maapallon keskiarvoa nopeammin, vuosi 2022 oli historian toiseksi lämpimin. Myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt nousivat Euroopassa otsikoihin etenkin kesällä: Keski-Eurooppaa kuritti kuivuus ja Isossa-Britanniassa tehtiin uusi lämpöennätys mittarin noustua heinäkuussa yli 40 asteeseen.

Pohjoisilla alueilla ilmaston lämpenemisen vauhti on vielä Euroopan keskiarvoakin kovempaa. Suomenkin halki kulkevan napapiirin pohjoispuolisilla alueilla keskilämpötila nousee jopa neljä kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin.

”Tavat ja ratkaisut, joilla ilmaston lämpenemistä kiihdyttäviä päästöjä voidaan vähentää merkittävästi ovat jo tiedossa, mutta riittävää poliittista päättäväisyyttä niiden toteuttamiseksi ei ole toistaiseksi löytynyt”, sanoo Nordman.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Synkkiä lukemia syvyyksistä

Eri vuosien keskilämpötiloja vertaillaan useimmiten maapallon pintalämpötilojen perusteella. Suurin osa – jopa yli 90 prosenttia – kasvihuonekaasujen ilmakehään vangitsemasta lämmöstä kuitenkin sananmukaisesti uppoaa valtameriin. Siksi merien lämpösisältö (Ocean Heat Content eli OHC) kuvaa hyvin lämpöenergian lisääntymistä maapallolla. Vuonna 2022 valtamerien lämpöpitoisuus nousi jälleen uusiin ennätyslukemiin.

”Valtameret ovat yksi tärkeimmistä hiilinieluista, sillä ne sitovat maailmanlaajuisesti noin 40 prosenttia ilmakehään päästetystä hiilidioksidista. Meressä hiilidioksidi kuitenkin lisää veden happamuutta, aiheuttaen merkittäviä haittoja merien ekosysteemeille ja sitä kautta esimerkiksi maailman ruokaturvallisuudelle. Happamoituminen myös heikentää merien kykyä sitoa hiiltä tulevaisuudessa”, Nordman toteaa.

Sää on ilmaston lapsi

Vuoden 2022 tai minkä tahansa lyhyen aikavälin tilastoja katsoessa on hyvä muistaa, että sää ja ilmasto ovat eri asioita. Sanonta sää on ilmaston lapsi kertoo asian ytimekkäästi. Vuoden 2022 mittaustiedot eivät siis yksinään anna kokonaiskuvaa ilmastonmuutoksesta, mutta pidemmän ajan mittaushistoriaan yhdistettynä ne vahvistavat tietoa keskilämpötilojen jatkuvasta, huomattavasta noususta, joka on yhteydessä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksiin. Päästöjä leikkaamalla tämä huolestuttava kehitys voidaan kuitenkin jopa pysäyttää. Se vaatii sekä ripeitä päätöksiä että pitkäjänteistä työtä.

”On jo pitkään ollut tiedossa, että tärkein yksittäinen keino ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on fossiilisten polttoaineiden kuten öljyn, kivihiilen ja maakaasun käytön huomattava vähentäminen”, sanoo Nordman.

Samalla on huolehdittava hiilinieluista eli siitä, että luonto kykenee sitomaan ilmakehään päästetyn hiilidioksidin.

“Jotta voimme turvata luonnon hyvinvoinnin ja sitä kautta myös omamme, on siirryttävä juhlapuheista käytännön toimiin.”