Metsätöiden äänet kantautuvat lapinpöllön pesälle WWF:n Luontolivessä – Ovatko vastikään kuoriutuneet poikaset vaarassa?

WWF:n Luontolivessä seurattava pöllöpari pesii Keminmaalla, eteläisessä Lapissa. Suoraa lähetystä on alusta asti sulostuttanut ääni – useimmiten pöllöjen ääntely tai muiden lintujen liverrys. Noin viikon ajan lähetyksessä on kuultu aika ajoin myös raivaussahalta kuulostavaa pärinää, mikä on säikäyttänyt lukuisat pöllöistä hurmaantuneet katsojat.

Lähetyksessä seurattava pöllöpari on tehnyt pesänsä vanhahkoon kuusimetsään. Sahan ääni ei kuulu tältä metsäpalstalta eikä pesintä ole siten uhattuna, vakuuttaa lapinpöllöjen livekuvaamiselle luvan antanut maanomistaja. Yksityisessä omistuksessa oleva metsäpalsta rajautuu muihin yksityismaihin, joilla on tehty avo- ja harvennushakkuita. Ääni kantautuu siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä naapuripalstoilta.

Vaikka hakkuut eivät ulotu pöllöjen pesäpuulle saakka, voisiko niistä syntynyt ääni haitata emoja tai poikasia?

”Äänestä ei pitäisi olla haittaa”, sanoo lapinpöllöjä pitkään rengastanut Matti Suopajärvi, jonka kanssa WWF toteuttaa livelähetyksen.

”Hakkuiden pitäisi tulla todella lähelle, jotta emo hylkäisi pesän. Mutta silloin pitäisi puita mennä nurin ihan pesän vierestä. Olen nähnyt, että metsä vedettiin kumoon pesän ympäriltä ja ainoastaan pari haapaa jätettiin, mutta silläkin kerralla pesintä onnistui”, Suopajärvi sanoo.

(Artikkeli jatkuu videon jälkeen. Videolla ei kuulu metsätöiden ääniä.)

Avohakkuut edelleen vallitseva käytäntö luontohaitoista huolimatta

Avohakkuisiin perustuva intensiivinen metsätalous on ajanut suomalaisen metsäluonnon ahdinkoon. Tilannetta pahentaa se, että hakkuumääriä on kasvatettu viime vuosina.

”Metsien lajisto on uhanalaistunut ja uhanalaistuu entisestään, jos hakkuita jatketaan nykyiseen tapaan. Esimerkiksi ennen yleinen metsiemme peruslintu hömötiainen on uhanalaistunut 2000-luvulla sen elinympäristöjen vähenemisen ja heikentymisen takia”, WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen sanoo.

Avohakkuisiin perustuvan metsätalouden seuraukset ovat muutenkin karut: Metsät ovat nuorentuneet ja niiden puusto on yksipuolistunut, kun luonnontilassa puusto on eri-ikäistä ja monilajista ja myös kuollutta puuta on runsaasti. Vanhat puujätit, jotka ovat muun muassa tärkeitä pesäpuita petolinnuille, ovat miltei hävinneet ja tuhansille lajeille elintärkeän lahopuun määrä on romahtanut

Lapinpöllö ei ole tällä hetkellä uhanalainen laji, mutta vanhojen metsien ja järeiden pesäpuiden väheneminen uhkaavat myös sen mieluisinta pesimäympäristöä. WWF työskentelee monin tavoin metsäluonnon suojelemiseksi, ja myös metsänomistajat voivat kantaa kortensa kekoon.

”Metsänomistajat voivat auttaa lapinpöllöä esimerkiksi suojelemalla metsänsä METSO-ohjelman tarjoamaa korvausta vastaan, jättämällä metsään vanhat puut tai suosimalla jatkuvaa kasvatusta avohakkuiden sijaan”, Tolvanen sanoo.

Pesimäaikaiset hakkuut vaarana monille linnuille

Suurin osa linnuista pesii huhtikuun puolivälin ja heinäkuun lopun välisenä aikana. Tänä aikana tehtävät hakkuut ovat metsissä pesiville linnuille suuri uhka. Lintujen pesiä tuhoutuu vääjäämättä, kun puita kaadetaan. Lisäksi maassa pesivien lintujen pesiä voi jäädä metsäkoneiden alle.

”Vaikka yleisön suosikiksi nousseen pöllöparin pesinä ei ole vaarassa, hyvin monien muiden lintujen pesintä epäonnistuu loppukevään ja kesän aikana tehtävien hakkuiden takia. Pesimäaikaiset hakkuut aiheuttavat lisää kuormitusta jo valmiiksi ahdingossa oleville metsälinnuille. Siksi vaadimme, että pesimäkaudella tehtäviä hakkuita on rajoitettava”, Tolvanen sanoo.

Töitä metsäluonnon suojelemiseksi riittää.

”Luontoliven katsojilta tullut palaute kuitenkin lämmittää mieltä. On hienoa huomata, että näiden hienojen lintujen vointi, ja ehkä suomalaisen metsäluonnon kohtalo laajemminkin, kiinnostaa niin monia”, Tolvanen sanoo.