Hallitusohjelma ei riitä luontokadon ja ilmastokriisin pysäyttämiseen – mukana kuitenkin hyviä kirjauksia
Vanhojen metsien suojeleminen ja Heinävedellä sijaitsevien Palokin koskien vapauttaminen ovat tärkeitä lupauksia tulevalta hallitukselta. Tänään esitelty hallitusohjelma ei kuitenkaan riitä luontokadon pysäyttämiseen ja ilmastokriisin hillitsemiseen.
”Tänään julkaistu hallitusohjelma jättää kaltaiselleni luontoihmiselle ristiriitaisen tunteen: ohjelmassa on todella hyviä kirjauksia, kuten vanhojen metsien suojeleminen ja Palokin koskien vapauttaminen, mutta myös kirittävää löytyy runsaasti”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.
Luonto köyhtyy hälyttävää vauhtia. Rohwederin mukaan onkin selvää, että luontokadon pysäyttämisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen olisi pitänyt olla uuden hallituksen tärkeimpiä tavoitteita.
”Jos emme onnistu pysäyttämään luontokatoa, myös me ihmiset kärsimme. Siksi tietynlainen ehdottomuus on välttämätöntä. Niinpä monista hyvistä kirjauksista huolimatta arviomme on, etteivät hallitusohjelman toimet ole luonnon ja ilmaston kannalta riittäviä”, Rohweder sanoo.
Hallitusohjelman toteutuminen on kiinni rahasta.
“Hallitusohjelmasta ei löydy mainintoja luonto- ja ilmastotoimiin varattavasta rahasta. Budjettiriihessä tullaankin tekemään ympäristön kannalta merkittäviä valintoja.”
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Hallitusohjelmassa historiallisen hyviä kirjauksia virtavesistä
Hallitusohjelman positiivisin osuus ovat historiallisen hyvät kirjaukset virtavesiluonnon suojelemisesta ja ennallistamisesta. Merkittävimpänä kirjauksena voidaan pitää sitoutumista Heinävedellä sijaitsevien Palokin koskien ennallistamiseen. Palokin yhdeksän koskea ovat olleet vuodesta 1961 asti valjastettuina pienvesivoiman tuotantoon. Samalla ajanjaksolla Saimaan lohikalat ovat uhanalaistuneet. Nyt kosket on tarkoitus vapauttaa.
”Palokin koskien vapauttaminen tulee olemaan Euroopan tasolla ainutlaatuisen mittava sisävesien ennallistamishanke. Palokkiin voidaan ennallistaa kymmenien hehtaarien edestä lisääntymisalueita vaelluskaloille. Lisäksi kaloille vapautuu jopa 1500 kilometriä uutta vapaana virtaavaa vesireittiä padosta ylävirtaan. Ennallistamishankkeella odotetaan olevan myös merkittäviä työllisyysvaikutuksia sekä positiivisia vaikutuksia Itä-Suomen ja Saimaan alueen matkailuun”, WWF:n ohjelmajohtaja Sampsa Vilhunen sanoo.
Petteri Orpon hallitus sitoutuu ohjelmassaan jatkamaan ja kehittämään jo edellisellä hallituskaudella aloitettua NOUSU-ohjelmaa. Ohjelmassa palautetaan virtavesiä kohti luonnontilaa, puretaan energiantuotannon näkökulmasta vähämerkityksellisiä vesivoimapatoja ja helpotetaan kalatiehankkeiden toteuttamista.
Hallitus myös muuttaa vesilakia niin, että vesivoimaloille, joilta puuttuvat velvoitteet kalakantojen huomioimiseksi, voidaan jatkossa määrätä kalatalousvelvoitteita jälkikäteen. Velvoitteiden tarkastaminen voi monessa tapauksessa johtaa padosta luopumiseen ja sen purkuun.
”Näiden hienojen ja rohkeiden kirjausten myötä vaelluskalojen palauttamisesta kirjoitetaan hyvää vauhtia seuraavaa luonnonsuojelun kansallista menetystarinaa, josta on malliksi myös muulle maailmalle”, Vilhunen sanoo.
Hallitusohjelmassa sitoudutaan myös hyväksi todetun Vesiensuojelun tehostamisohjelman jatkamiseen. Tämä on tärkeää, sillä myös vedenlaatu vaikuttaa virtavesien ja niiden lajiston tilaan.
WWF kehuu päätöstä vanhojen metsien suojelusta
Vanhojen metsien suojeleminen on välttämätön askel suomalaisen metsäluonnon auttamiseksi. Hallitusohjelmassa todetaan, että Suomi suojelee ne valtion omistamat luonnontilaiset vanhat metsät, jotka täyttävät kansalliset kriteerit. Hallitus lupaa varmistaa kriteeristön valmistumisen nopealla aikataululla.
”On erinomaista, että vanhojen metsien suojelu on nostettu hallitusohjelmaan. Kriteeritkin on määritelty jo moneen kertaan. Näin ollen hallitus voi tehdä suojelupäätöksen heti syksyllä. Saamelaisalueen eteläpuolisessa Suomessa tulisi suojella 100 000 hehtaaria valtion mailla sijaitsevia vanhoja metsiä. Näitä kohteita on jo kartoitettu muun muassa Luonnonmetsä-työryhmän ja Metsähallituksen toimesta”, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen sanoo.
”Petteri Orpo on todennut, ettei pidä kokonaispinta-alaan perustuvia suojelutavoitteita tarkoituksenmukaisina vaan luonnonsuojelu kohdistetaan suojeluarvoltaan parhaisiin kohteisiin. Vanhojen metsien suojelu on tärkeää, mutta sillä ei yksinään turvata metsäluonnon monimuotoisuutta. Siksi Suomen on suojeltava kaiken kaikkiaan yli 500 000 hehtaaria valtion maita ja edistettävä yksityismaiden suojelua”, Luukkonen sanoo.
Ohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan seuraava hallitus sitoutuu ilmastolain tavoitteisiin. Viime vaalikaudella ilmastolakiin kirjattiin tavoite tehdä Suomesta hiilineutraali vuonna 2035.
”Suomen hiilinielut ovat pienentyneet merkittävästi. Jotta Suomi saavuttaa hiilineutraalisuustavoitteen, on olennaisen tärkeää vahvistaa metsien ja muun maankäyttösektorin hiilinielua”, Jari Luukkonen sano.
Laaja asiantuntijajoukko on todennut, että edellisen hallituksen hyväksymä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma MISU on pahasti alimitoitettu. WWF on tyytyväinen siihen, että hallitus lupaa käytännössä päivittää suunnitelman vuoden 2024 loppuun mennessä laatimalla “päästövelan lyhentämisohjelman”.
Hiilinielut olisi mahdollista saada kasvuun tekemällä toimenpiteitä hakkuiden vähentämiseksi. Hallitus kuitenkin linjaa, ettei hakkuita rajoiteta eikä esitä uskottavia vaihtoehtoisia keinoja nielujen kasvattamiseksi.
”Tavoitteet eivät pelasta maailmaa ilman uskottavia toimia. Hallitusohjelma ei sisällä riittävästi toimia, joilla ilmastolain tavoitteen saavuttaminen varmistetaan”, Luukkonen sanoo.
Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaus kestämätöntä
Hallituksen kehityspoliittinen linjaus mainitsee ilmastotoimet, mutta määrärahojen merkittävä leikkaus tekee ilmastotoimien toteuttamisen kehitysmaissa erittäin haasteelliseksi.
“Kehitysyhteistyön määrärahojen leikkaaminen on lyhytnäköistä politiikkaa, jolla Suomi kääntää selkänsä maailmalle. Ilmastokriisi ja luontokato lisäävät konflikteja. YK:n ympäristöohjelma (UNEP) on jo nyt arvioinut, että 40 prosenttia sisällissodista vuosien 1950 ja 2010 välillä linkittyi luonnonvaroihin”, Jari Luukkonen toteaa.
”Samalla välttelemme vastuuta: kulutamme Suomessa lukuisia tuotteita, joiden tuotanto aiheuttaa luontokatoa kehittyvissä maissa. Kehitysyhteistyöllä voimme ehkäistä niin luonnonvaroista ja ilmastonmuutoksesta kumpuavia konflikteja kuin edistää kestävää tuotantoa.”
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.