Uhanalaisten saruskurkien määrä onnistuttiin tuplaamaan Nepalissa
Saruskurjen kanta on maailmanlaajuisesti laskussa, mutta Nepalissa kurkien määrä on saatu kasvuun elinympäristöjä suojelemalla.
Nepalissa elää uusimman tiedon mukaan noin 700 uhanalaista saruskurkea. Kanta on kaksinkertaistunut vuodesta 2010, jolloin saruskurkien määräksi arvioitiin 350. Maailmanlaajuisesti saruskurkien määrä on laskussa ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee lajin vaarantuneeksi.
Saruskurkien suurin uhka on elinympäristöjen katoaminen. Lajille tärkeitä kosteikkoja on kuivattu maatalouden käyttöön, ja linnut ovat joutuneet väistymään moottoriteiden, asuinalueiden ja muun infrastruktuurin rakentamisen tieltä.
WWF työskentelee saruskurkien elinympäristöjen turvaamiseksi. WWF Nepal on viime vuodet yhdessä muiden toimijoiden kanssa ennallistanut saruskurjelle elinympäristöjä Lumbinissa, joka tunnetaan myös Buddhan syntymäpaikkana.
Lumbiniin on rakennettu kosteikkoja sekä lampia, jotka keräävät monsuunisateiden vettä, turvaten näin alueen makeanveden varannot myös kuivalla kaudella. Veden keskelle rakennetut pienet saarekkeet takaavat saruskurjille turvallisia pesäpaikkoja, jossa niiden munat ovat turvassa saalistajilta. Lumbiniin on myös istutettu villiriisilajikkeita kurkien ravinnoksi.
Lumbinin kosteikot tarjoavat elinympäristön saruskurkien lisäksi myös useille muille lajeille. Alueella on nähty muun muassa nilgai-antilooppeja, villisikoja sekä useita lintu-, kala- ja kilpikonnalajeja.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Saruskurjet symboloivat Nepalissa rakkautta ja uskollisuutta, sillä ne pysyttelevät saman kumppanin kanssa koko elämänsä. Jos saruskurjen pari kuolee, se ei etsi uutta kumppania.
Saruskurjen monet merkitykset
Pitkäjalkainen saruskurki on seisoessaan jopa 156 cm korkea, ja siten korkein lentävä lintu koko maailmassa. Saruskurjen siipiväli on noin 240 cm. Sen kaulan yläosa ja pää ovat punaiset ja päälakea koristaa vaalea kruunu.
Saruskurjilla on erityinen merkitys buddhalaisuudessa. Tarinan mukaan nuori Siddhartha (buddhalaisuuden perustaja) kohtasi taivaalta pudonneen loukkaantuneen saruskurjen ja pelasti linnun hengen hoitamalla sen haavoja. Luonnossa saruskurjet ovat merkki terveestä kosteikosta: ne ylläpitävät kosteikkojen ekosysteemiä syömällä pieniä eläimiä, kuten hyönteisiä ja sammakoita.
Saruskurjet pariutuvat koko eliniäkseen. Ne munivat kerrallaan vain yhden tai kaksi munaa, jota molemmat vanhemmat hautovat vuorotellen noin kuukauden ajan. Poikanen pysyttelee vanhempiensa kanssa puolen vuoden ikään asti. Aikuistuttuaan poikanen liittyy parveen, joka muodostuu kurjista, jotka eivät ole vielä muodostaneet paria.
WWF Suomi tukee WWF Nepalin toimintaa ulkoministeriön ja WWF-kummien tuella.
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.