Kansallisesta luontokatostrategiasta häivytetty konkreettisia tavoitteita – ”Hallitus tekemässä tietoista valintaa antaa luontokadon jatkua”
Suomen kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian valmistelu alkaa olla loppusuoralla. Valmistelun edetessä strategialuonnosta on heikennetty esimerkiksi häivyttämällä konkreettisia pinta-alatavoitteita, joihin suojelua kohdennettaisiin. Vesitetyillä tavoitteilla ja toimenpiteillä Suomi vaikuttaisi tietoisesti lipeävän strategian päätavoitteesta pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä.
Luontokatostrategiaa, viralliselta nimeltään Kansallista luonnon monimuotoisuusstrategiaa, on työstetty ympäristöministeriön johdolla jo edellisen hallituksen ajoilta lähtien. WWF on ollut mukana strategiaa valmistelevassa työryhmässä ja nähnyt, miten Suomen suunnitelma luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä on heikentynyt edetessään.
Huolen ovat herättäneet etenkin kaikkein tuoreimmat muokkaukset: kun vielä syyskuisessa versiossa strategiassa tähdättiin suojelupinta-alojen kasvattamiseen selkeillä prosenttitavoitteilla vuoteen 2030 mennessä, lokakuussa päivitetyssä versiossa tavoitteeksi oli asetettu, että suojelupinta-ala ”kasvaa kohti” maailmanlaajuista ja EU-tasoista suojelutavoitetta – ilman määrävuotta, johon mennessä tavoitteeseen tulisi päästä.
”Suomi on kansainvälisesti sitoutunut selkeisiin, 30 prosentin maa- ja merialueiden suojelutavoitteisiin ja siihen, että tavoite saavutetaan vuoteen 2030 mennessä. Suomen kansallinen luontokatostrategia ei saa vesittää näitä tavoitteita”, sanoo WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen.
Myös esimerkiksi yksityisesti omistettujen metsien lisäsuojelun täsmälliset tavoitteet ovat pyyhkiytyneet strategian tämänhetkisestä versiosta pois. Kun edellinen hallitus aloitti strategian valmistelun, suojelutavoitteeksi oli asetettu 100 000 hehtaaria. Nykyisen hallituksen jatkaessa työtä yksityismetsien lisäsuojelun tavoite oli syyskuun luonnoksessa enää 40 000 hehtaaria ja lokakuun luonnoksessa luku oli kadonnut kokonaan.
Tolvasen mukaan lähes kaikki luonnonsuojelu vaatii pinta-alaa sekä ajallisia tavoitteita, jotta luontokato voidaan pysäyttää.
”Jos strategiassa on tällaisia epämääräisiä ’kasvaa kohti’ -muotoiluja ja monissa kohdin ei ole mitään lukuja, päätavoitteen toteutumisen ja vaikuttavuuden mittaaminen on käytännössä mahdotonta.”
Suomessa tapahtuvan luontokadon voi pysäyttää vain Suomessa.
Suomessa tapahtuvan luontokadon voi pysäyttää vain Suomessa.
Ristiriitaa lain ja kansainvälisten sopimusten kanssa
Vuoteen 2035 ulottuva Suomen kansallinen luontokatostrategia laaditaan kahdesta syystä. Ensinnäkin tänä vuonna voimaan astui luonnonsuojelulaki, joka määrää sekä strategian laatimisesta että toimista, joilla sitä toteutetaan.
Toiseksi strategian tekoon velvoittavat kansainväliset sitoumukset. Suomi on YK:n luontosopimuksessa sitoutunut muun muassa tavoitteeseen kasvattaa suojelualueiden määrää 30 prosenttiin maa- ja merialueilla. Euroopan unionin jäsenenä Suomi on sitoutunut Euroopan laajuisesti samaan 30 prosentin maa- ja merialueiden suojeluun siten, että 10 prosenttia suojellaan tiukasti. Suomi on myös EU-tasolla luvannut suojella kaikki vanhat ja luonnontilaiset metsänsä.
Kaikissa kolmessa strategiassa päätavoite on pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä ja kääntää sen jälkeen luonnon tila paranevaksi. Nykyisessä muodossaan kansallisesta luontokatostrategiasta on kuitenkin tulossa kansainvälisiä tavoitteita vesittävä.
”Tämä siis siitä huolimatta, että Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmassa luvataan, että Suomi vastaa luontopolitiikallaan kansainvälisiin sitoumuksiin ja tavoittelee luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämistä”, Tolvanen ihmettelee.
Nykymuodossaan luontokatostrategia on ristiriidassa myös Suomen luonnonsuojelulain kanssa. Lain mukaan kansallisessa luonnon monimuotoisuusstrategiassa tulee asettaa määrälliset ja ajalliset tavoitteet. Mitattavia, aikaan sidottuja tavoitteita on tällä hetkellä ainoastaan muutamassa kohdassa strategialuonnosta.
”Luontokato on noussut ilmastonmuutoksen rinnalle julkiseen keskusteluun, ja ymmärrys sen vakavista vaikutuksista on lisääntynyt, mutta hallitus on silti tekemässä tietoista valintaa antaa luontokadon jatkua”, Tolvanen sanoo.
Taustalla poliittista ohjausta
Luontokatostrategian laatii ympäristöministeriö. Luonnonsuojelulain mukaan strategian valmistelun tulee perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon, mutta painetta konkreettisten tavoitteiden vesittämiseen on tullut esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriöstä ja metsäsektorilta.
Maa- ja metsätalousministeriö on esimerkiksi puuttunut pinta-alatavoitteisiin. Ympäristöministeriön valmistelija sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa kuulleensa sidosryhmiltä, kuten MMM:ltä, että “pinta-alaperusteiset tavoitteet eivät ole tarkoituksenmukaisia.”
”Nämä tahot ovat julkisuudessakin perustelleet esimerkiksi EU-tason metsiensuojelun pinta-alatavoitteista lipsumista sillä, että tavoitteet eivät ole kansallisia vaan EU:n laajuisia, eikä Suomen siksi tarvitse niihin yksittäisenä maana yltää. Me näemme asian toisin: Suomessa tapahtuvan luontokadon voi pysäyttää vain Suomessa tehtävillä toimilla, eikä Suomi voi kaataa taakkaa muiden maiden niskaan”, Tolvanen sanoo.
Kirjauksia voi vielä parantaa
Kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian valmistelu on loppusuoralla, ja sen on määrä lähteä lausuntokierrokselle ensi vuoden alussa. Lopullisesti strategian hyväksyy hallitus.
Tolvanen sanoo, että WWF tekee edelleenkin töitä strategian tavoitetason nostamiseksi, jotta se saadaan vastaamaan kansainvälisiä sitoumuksia ja linjaan luonnonsuojelulain kanssa.
”Kun luonnonsuojelutoimet saadaan määrällisesti ja ajallisesti asetettua lain ja tieteen mukaisesti, ne saadaan vastaamaan päätavoitteeseen, luontokadon pysäyttämiseen Suomessa 2030 mennessä.”
-
Vanhat metsät kiistakapulana
EU:n biodiversiteettistrategia velvoittaa Suomea suojelemaan viipymättä kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset ja vanhat metsät. Näin on luvattu myös hallitusohjelmassa. Työ suojeltavien metsien kriteerien määrittelemiseksi onkin loppusuoralla, ja päätöksiä ollaan tekemässä lähiaikoina.
Ympäristöministeriön sidosryhmille tähän mennessä esittelemän, tutkijoiden tekemän taustatyön pohjalta vaikuttaa siltä, että suojeltavaksi kuuluvia metsiä uhkaa jäädä ulos suojelupäätöksestä. Mitä tiukemmat kriteerit ovat, sitä enemmän suojelun arvoisia vanhoja metsiä voi päätyä hakattavaksi.
Kriteerien työstössä kiistanalaista on se, että niissä on sivuutettu johdonmukaisesti niin tutkijoiden suositukset kuin kahden eri työryhmän (Luonnonmetsä- ja Luonnonmetsät Sápmi) paikkatieto näiden arvokkaiden, vielä suojelemattomien metsien sijanneista valtion mailla. Sen sijaan määrittelytyöhön on kohdistunut poliittista painetta, ja nyt tulkinta luonnontilaisesta ja vanhasta metsästä on jäämässä ahtaammaksi kuin mihin Suomessa tulisi luontokadon pysäyttämiseksi tähdätä.
Niin luontopaneeli kuin metsien monimuotoisuuden tutkijat ovat julkisuudessa puuttuneet liian tiukkoihin kriteereihin. Myös WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace ovat ilmaisseet pääministeri Petteri Orpolle (kok.), että metsien suojelupäätökset kuuluu tehdä tieteeseen ja olemassa olevaan kartoitustietoon pohjaten.
Kriteeristöä vanhojen metsien määrittelemiseksi koostavat Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus. WWF:n johtava metsäasiantuntija Mai Suominen muistuttaa, että vanhojen metsien kriteerejä on kuitenkin määritelty jo aiemminkin useissa eri prosesseissa aina 1990-luvun vanhojen metsien suojeluohjelmasta, Natura 2000 -ohjelmasta ja metsäsertifioinneista kaikkien toimijoiden kiittelemään METSO-ohjelmaan, jossa määriteltiin laajasti eri sidosryhmien kesken kriteerit suojelun arvoisille metsille.
”Nämä määritelmät, luonnonmetsä-työryhmien paikkatieto ja tutkijoiden suositukset tulee nyt ottaa käyttöön suojelupäätösten tekemiseksi”, Suominen toteaa.
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.