Näkökulma: Hallitus ei saa hylätä maankäytön muutosmaksua
Suomalainen metsä on liian arvokasta hävitettäväksi ilmaiseksi, kirjoittaa WWF Suomen ilmasto-ohjelman johtaja Bernt Nordman.
Saako metsää edelleen hävittää ilman seuraamuksia, vaikka se rasittaisi valtiontaloutta? Tämä on keskeinen kysymys, johon Orpon hallitus vastannee lähiaikoina linjatessaan maankäytön muutosmaksusta. Maksun kohtalo tulee osaltaan näyttämään, pitääkö pääministeripuolue kiinni lupauksestaan toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Maankäytön muutosmaksu kohdistuisi metsämaan raivaamiseen pysyvästi muuhun käyttöön, esimerkiksi kaivokseksi, pelloksi, teollisuusalueeksi tai tuulivoimala-alueeksi. Sitä valmistellut työryhmä on ehdottanut maksun kohdentamista vain asemakaava-alueen ulkopuolisille alueille, mitä on jo ehditty kritisoida ilmastovaikutusten näkökulmasta alueita eriarvoistavaksi. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa, sillä asemakaava-alueilla kaavoituksessa tulee tehdä kokonaisharkintaa, johon lain mukaan myös maankäytön ilmastovaikutukset sisältyvät.
Tarve muutosmaksun käyttöönotolle on entistä akuutimpi, sillä hallitus haluaa saattaa raivioita entistä laajemman maataloustukikelpoisuuden piiriin. Etenkin turvemaiden raivaaminen pelloksi on ilmastovaikutuksiltaan erittäin haitallista, ja koko Suomen mittakaavassa meillä ei todellakaan ole pulaa maatalousmaasta.
Juuri turvemaihin liittyy myös valmistelevan työryhmän antaman ehdotuksen merkittävin heikkous, sillä se ei huomioi erilaisten metsäalojen raivaamisen toisistaan poikkeavia ilmastovaikutuksia. Huomattavien maaperäpäästöjen vuoksi turvemaalle tulisi määritellä suhteessa suurempi muutosmaksu kuin kivennäismaalle. Valitettavasti nykyiset julkiset tiedot kiinteistöjen maaperästä eivät ole riittäviä maksujen porrastamiseksi, ja tätä tietoa olisikin kartutettava.
Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen ei onnistu ilman tehokkaita yhteiskunnallisia ohjauskeinoja. Kokonaisuutena maankäytön muutosmaksun käyttöönotto vahvistaisi oikeudenmukaista saastuttaja maksaa -periaatetta. Varteenotettava vaihtoehto sille olisi metsänhävittämisen luvanvaraisuus. Maankäytön muutosmaksu on kuitenkin tätä joustavampi keino.
Metsämaan säilyttäminen on tärkeä osa Suomen ilmastopolitiikkaa. Se on myös valtiontalouden kannalta keskeistä, sillä jos metsänielutasoa ei saada nostettua, valtio joutuu hankkimaan nieluyksiköitä tai korvaavia päästöoikeuksia jopa miljardien arvosta muualta. Hallituksen onkin linjauksellaan osoitettava, että se huolehtii Suomen hyvinvoinnista myös tulevaisuudessa. Suomalainen metsä on liian arvokasta hävitettäväksi ilmaiseksi.
Teksti on julkaistu mielipidekirjoituksena Maaseudun Tulevaisuudessa 6.3.2024.
