WWF: Suomen kantaa lohenkalastuskiintiöihin ei tulisi lyödä lukkoon ennen kesän loppua
Viime vuoden katastrofaalisen pienen emokalamäärän ja lohien merivaelluksen aikaisen heikon selviytymisen vuoksi lohenkalastuksessa tulee noudattaa suurta varovaisuutta. Mikäli emokalojen määrä jää tänäkin vuonna kutukantatavoitteiden alapuolelle, kalastusta ei tulisi avata ensi vuonna lainkaan.
Eduskunnan valiokunnat käsittelevät tällä viikolla Itämeren kalastuskiintiöitä vuodelle 2025: ympäristövaliokunta huomenna ja maa- ja metsätalousvaliokunta torstaina. Taustalla on ICES:n suositukset kalastuskiintiöihin, joihin EU:n jäsenmaat nyt muodostavat omat kantansa.
”Itämeren kalakannat ja kalastus ovat tällä hetkellä kriisissä. Esimerkiksi turskakannat ovat edelleen pohjalukemissa ja kohdennettu kalastus on jouduttu keskeyttämään jo useaksi vuodeksi, samoin kuin eteläisellä Itämerellä elävän läntisen silakkakannan kalastus”, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska.
Myös lohen tilanne on huolestuttava: Lohen kutuvaellus Pohjanlahden jokiin jäi erityisesti viime vuonna katastrofaalisen heikoksi siitä huolimatta, että avomerikalastus on keskeytetty ja rannikkokalastuksen kiintiöitä on pienennetty.
Emokaloja havaittiin hälyttävän vähän, sillä lohet näyttävät selviytyvän aiempaa heikommin merivaelluksesta. Jos emokaloja on tänäkin vuonna kutukantatavoitteita vähemmän, kalastusta ei tulisi avata ensi vuonna lainkaan”, Ovaska sanoo.
Kalakantojen heikkenemisen taustalla muutokset Itämeren ekosysteemissä
Myös Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden silakkakannat ovat taantuneet kriittiselle tasolle ja ovat uusimman kanta-arvion mukaan vain niukasti kriittistä tasoa kuvaavan rajan yläpuolella. Pohjanlahden silakan osalta tieteellinen neuvonanto saadaan vasta syyskuussa. Itämeren kalakantojen viimeaikainen nopea taantuminen näyttää olevan ensisijaisesti seurausta Itämeren ekosysteemissä ja ravintoverkoissa tapahtuneista muutoksista. Etenkin taantuneita ja vaarassa olevia kalakantoja tulee kasvattaa, jotta ne kestäisivät muutoksia nykyistä paremmin.
“Tämä edellyttää nykyistä maltillisempia saaliskiintiöitä sekä kalastuksen tarkempaa alueellista ohjaamista. Lisäksi on tärkeää, että erityisesti eteläisellä Itämerellä rajoitetaan meriluonnolle vahingollista pohjatroolausta, vähintäänkin suojelualueilla sekä arvokkailla ja monimuotoisilla merialueilla” Ovaska kertoo.
Kalastuskiintiöitä säädeltävä koko ekosysteemi huomioon ottaen, ei lajikohtaisesti
WWF painottaa, että Itämeren kalakantojen monivuotinen hoitosuunnitelma ei ole toiminut toivotulla tavalla. Tästä todisteena on kalakantojen taantuminen, vaikka kalastuksen säätelyssä on noudatettu monivuotisessa hoitosuunnitelmassa kirjattuja periaatteita ja tieteellistä neuvonantoa. Tämä ilmentää sitä, että nykyinen säätelyjärjestelmä ei huomioi meriympäristössä tapahtuvia nopeita muutoksia riittävästi.
”On välttämätöntä säädellä kalastusta niin, että kalastuskiintiöitä ei katsota vain laji- ja säätelyaluekohtaisesti, vaan kalastuksen vaikutukset osapopulaatioihin, muihin lajeihin ja koko ekosysteemiin otetaan huomioon. Kalastuskiintiöistä ja muista säätelytoimista päätettäessä on otettava varhaisessa vaiheessa huomioon ympäristössä ja kalakannoissa tapahtuvat negatiiviset signaalit, kuten heikentynyt poikastuotanto tai lisääntynyt luontainen kuolevuus, vaikka kalakannan tila sinänsä olisikin vielä tavoitetasojen mukainen”, korostaa Ovaska.