Yhdenvertainen oikeus ympäristön suojelemiseen
WWF edistää vammaisten ihmisten osallistumista luonnonsuojeluun alueilla, joilla nämä ovat erityisen riippuvaisia ympäristöstään. Suojelutyö on kestävää vain silloin, kun se tavoittaa yhteisön jokaisen jäsenen.
Tiesitkö, että...
Voit myös kuunnella jutun. Klikkaa tästä.
Siitä on nyt kaksikymmentä vuotta, kun pienessä maaseutukylässä eteläisessä Nepalissa asuva Chitra B. Nepali tuli kotimetsässään kohdanneeksi karhun kohtalokkain seurauksin.
Yhteenotossa olisi voinut lähteä henkikin, mutta Nepali sai kasvoihinsa pahoja raatelujälkiä ja menetti toisen silmänsä.
Vammautuneelle ei ollut tarjolla työtä eikä yhteiskunnan tukea. Vuosien ajan Nepali kasvatti ja keräsi lähiympäristöstään kaiken, mitä tarvitsi elääkseen. Arki oli niukkaa ja arvaamatonta, sään ja sadon sanelemaa. Metsästä polttopuita hakiessaan sai aina varautua uuteen villieläinkohtaamiseen.
Vammaiset ihmiset ovat maailman suurin, joskaan eivät yhtenäinen, vähemmistö. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan yli miljardilla ihmisellä on jokin vamma. Se voi liittyä esimerkiksi kuuloon, näköön, oppimiseen, ajatteluun, liikkumiseen tai vuorovaikutukseen.
Se, miten vamma kunkin henkilön elämään vaikuttaa, on yksilöllistä ja liittyy muiden ihmisten asenteisiin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Usein nämä ovat syrjiviä, kuten Nepalin kohdalla, kun tämä vammautumisensa jälkeen jäi vaille työtä ja tukea.
Onkin yleistä, että vammaisuuteen liittyy köyhyyttä, sillä syrjivien rakenteiden vuoksi vammaisilla ihmisillä ei usein ole pääsyä työhön tai opiskelemaan. Köyhyydessä elävillä ihmisillä taas on harvoin mahdollisuutta monipuoliseen ravintoon ja riittävään terveydenhuoltoon, mistä voi seurata vammaisuutta.
WHO:n mukaan maailman kaikkein köyhimmistä ihmisistä 20 prosentilla on jokin vamma, ja noin 80 prosenttia vammaisista ihmisistä asuu kehittyvissä maissa.
Ne ovat alueita, joihin ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutukset iskevät erityisellä voimalla, ja siispä ne ovat myös alueita, joilla WWF toimii.
”Autamme paikallisia ihmisiä turvaamaan ympäristöään ja toimimaan siinä kestävästi esimerkiksi parantamalla heidän toimeentuloaan ja ruokaturvaansa”, tiivistää WWF:n kansainvälinen metsäasiantuntija Maija Kaukonen.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Nepalissa on onnistuttu lähes kolminkertaistamaan villien tiikerien määrä vuoden 2010 jälkeen. Luonnonsuojelun saavutus voi lisätä myös villieläinkonfliktien määrää, ja siksi niiden ehkäiseminen on ensiarvoisen tärkeää sekä tiikerien että ihmisten suojelemiseksi. Kohtaamiset villieläinten kanssa voivat olla erityisen vaarallisia vammaisille ihmisille.
Luonnonsuojelun on edistettävä kaikkien ihmisoikeuksia
Terai Arcin alueella eteläisen Nepalin köyhällä maaseudulla suuri osa ihmisistä on Chitra B. Nepalin tavoin riippuvaisia ympäristöstään: pienimuotoisesta viljelystä ja lähimetsän antimista.
Vammaiset ihmiset ovat sitä vielä muitakin useammin, sillä syrjinnän ja muiden esteiden vuoksi heillä on harvoin todellisia vaihtoehtoja.
”Esimerkiksi näkö- tai liikuntavammaisen ihmisen voi olla mahdotonta liikkua kylässä, jossa on huonot tiet ja isoja korkeuseroja”, Kaukonen sanoo. ”Myös ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä on paljon. Moni jopa uskoo, ettei heidän kylässään ole vammaisia ihmisiä, koska heitä ei näe julkisilla paikoilla.”
Ympäristöstään riippuvaiset ihmiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ilmastonmuutoksen ja luontokadon edetessä, mutta ne tukitoimet, joita yhteisöille tarjotaan, eivät automaattisesti tavoita vammaisia ihmisiä.
Siksi vammaisinkluusio – esteettömyyden edistäminen ja saavutettavuuden parantaminen – on tärkeä osa myös luonnonsuojelua.
”Olisi ristiriitaista ja epäeettistä tarjota tukea vain osalle ihmisiä ja jättää iso osa asukkaista näiden palvelujen ulkopuolelle. Parantamalla vain osan taloudellista asemaa ja ruokaturvaa tulisimme myös lisänneeksi eriarvoisuutta yhteisöissä.”
WWF:n työ tähtää uhanalaisten lajien määrän kasvuun. Kun esimerkiksi tiikereitä on enemmän, saattavat alueella asuvat ihmiset kohdata niitä useammin. Nämä kohtaamiset voivat olla erityisen vaarallisia heille, jotka eivät näe, kuule tai liiku vaivattomasti.
”Senkin vuoksi meillä on velvollisuus huolehtia siitä, ettei työmme aiheuta lisää esteitä ja uhkia vammaisille ihmisille.”
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Sunita Dangaura sai WWF:ltä tukea oman ruokakaupan perustamiseen, ja on pyörittänyt yritystä joulukuusta 2023 lähtien. Näkövamma hankaloittaa Sunitan liikkumista kodin ulkopuolella, mutta päivittäiset kaupan pyörittämiseen liittyvät askareet sujuvat hänen mukaansa ongelmitta.
WWF on toiminut Terai Arcin alueella ulkoministeriön tuella vuodesta 2001. Työ aloitettiin Nepalin hallituksen kanssa tiikerien suojelemiseksi, ja siinä on onnistuttu: tiikerien määrä alueella on kolminkertaistunut. Myös sarvikuonokannat ovat kasvussa.
Paikallisten tukeminen ja yhteistyö yhteisöjen kanssa on kuulunut suojelutyöhön alusta lähtien. Yhteistyö on olennaista, muuten työ ei ole kestävää. Ei kuitenkaan riitä, että tarjotaan osallistumismahdollisuuksia kaikille.
”Täytyy ymmärtää, millaisia esteitä ihmisten osallistumisen tiellä on”, Kaukonen sanoo. ”Ihmisoikeusperustaisessa luonnonsuojelutyössä huomioidaan kaikki ryhmät, joilla voi olla erityisiä tarpeita. Heitä ei kuitenkaan voi niputtaa yhteen, vaan jokaisen tarpeet ovat omanlaisensa.”
Tiedon ja ymmärryksen lisäämiseksi WWF tilasi vuonna 2021 selvityksen vammaisinkluusiosta luonnonsuojelussa. Selvityksen teki vammaisten oikeuksia edistävä Abilis-säätiö, joka toimii monessa eri maassa, myös Nepalissa.
”Saimme raportista arvokasta tietoa, jonka avulla on koulutettu niin WWF Suomen kansainvälistä tiimiä, jossa itsekin työskentelen, kuin kansainvälisiä kollegoitamme esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvissä asioissa”, Kaukonen sanoo.
Raportissa myös annetaan WWF:lle suosituksia siitä, miten parantaa ja kehittää vammaisinkluusiota jatkossa. Olennaista on keskustella vammaisten ihmisten kanssa siitä, miten he haluavat olla mukana suojelutyössä ja millaisia erityisiä tarpeita heillä on. Tärkeää on myös lisätä yhteistyötä paikallisten vammaisjärjestöjen kanssa.
”Asiantuntija-apu paikallisilta vammaisjärjestöiltä on korvaamatonta, kun edistämme vammaisinkluusiota muissa hankemaissamme, joissa tilanteet ja asenteet vaihtelevat hyvinkin paljon. Kokemustemme perusteella esimerkiksi Madagaskarilla vammaisuus ja vammaiset ihmiset saattavat olla tabu, Ugandassa taas luonnollisena pidetty ja näkyvä osa yhteisöjään.”
WWF Suomen kansainvälinen ohjelma toimii yhteensä kahdeksassa eri maassa Aasiassa, Itäisessä Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Kaikissa kumppanimaissa on viime vuosina edistetty vammaisten ihmisten mahdollisuuksia osallistua luonnonsuojelutyöhön.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
WWF tukee Nepalissa ja useissa muissa kumppanimaissa kylämetsätoimintaa, jossa kyläläiset hallinnoivat ja valvovat tiettyä metsäaluetta. Kylämetsät tuovat paikallisille toimeentuloa, sillä paikallisilla on oikeus hyödyntää metsiä kestävästi. Samalla ne auttavat vähentämään muun muassa salametsästystä ja laittomia hakkuita, sillä metsiä valvotaan tarkasti.
Saavutettavuus on myös turvallisuuskysymys
Ilmastonmuutoksen seurauksena se sukupolvelta toiselle periytyvä tieto, jota maaseutujen yhteisöt ovat ympäristöstään kerryttäneet, muuttuu epäluotettavaksi. Sään ennustettavuus vaikeutuu ja äärimmäiset sääolot, kuten kuivuus, myrskyt ja tulvat, yleistyvät.
Muutokset vaarantavat paitsi ruokaturvan, myös henkiä, jos ihmisillä ei ole tietoa siitä, miten luonnonkatastrofin keskellä tulee toimia. Toisaalta kaikkien ei ole mahdollista hakeutua itsenäisesti turvaan vaikkapa tulvan aikana. Sään ääri-ilmiöt myös kasvattavat villieläinkonfliktien vaaraa, kun eläimet etsivät suojaa, vettä ja ruokaa kylien läheltä. Tiedon lisääminen ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja muutoksiin sopeutumisesta onkin tärkeä osa WWF:n työtä Nepalissa ja muilla hankealueilla.
Yksi elintärkeä vammaisinkluusion keino on varmistaa, että koulutukset ja työpajat ovat saavutettavia kaikille.
”Esimerkiksi tilan täytyy olla esteetön, ja esteettömyys täytyy mainita kutsussa tai tapahtuman kuvauksessa. Kutsua ei voi jakaa vain painetussa muodossa tai vain radion välityksellä”, Kaukonen kuvailee.
Myös muiden ihmisten huono suhtautuminen tai oma sisäistetty häpeä saattavat saada ihmisen jäämään kotiin silloinkin, kun muita esteitä ei ole. Se taas saattaa vahvistaa entisestään ennakkoluuloja siitä, etteivät vammaiset ihmiset voi olla täysivaltaisia jäseniä yhteisöissään.
”Saatetaan esimerkiksi olettaa, etteivät vammaiset ihmiset pysty osallistumaan ympäristönsuojeluun, jolloin heitä ei edes yritetä saada mukaan.”
Kuitenkin ihan kaikki yhteisössä hyötyisivät siitä, että kaikenlaiset ihmiset voisivat osallistua yhteisten asioiden edistämiseen.
Monesti jokin yksittäinen tukitoimi, kuten elinkeinon rahoittaminen, saa aikaan hyvän ketjureaktion, joka leviää laajemmalle yhteisössä.
Niin kävi esimerkiksi junaonnettomuudessa vuonna 2004 toisen jalkansa menettäneelle Bishnu Dev Joshille, jolle WWF:n tukema kylämetsätoimikunta kustansi oman pienen kaupan.
”Olin käytännössä kotini vanki lähes kymmenen vuoden ajan. Kaupan pyörittämisen myötä olen saanut päiviini rytmin ja elämäni on taloudellisesti itsenäistä, mutta sen lisäksi olen saanut yhteisön”, Joshi sanoo nyt.
Joshi on päässyt mukaan kylämetsätoimintaan, jossa päätetään kylän yhteisten metsien hoidosta ja hallinnoinnista sekä esimerkiksi varojen käytöstä. Samalla hänen ymmärryksensä metsiensuojelusta on kasvanut ja syventynyt.
”Pitkästä aikaa koen, että minullakin on täällä rooli ja että olen yhteisössäni tunnustettu. Tunnen, että minunkin panostani tarvitaan ympäristönsuojelussa.”
Myös karhun hyökkäyksessä vammautunut Chitra B. Nepali on nykyään yksityisyrittäjä. Kylämetsätoimikunta myönsi hänelle pesämunan, jonka turvin hän perusti kalankasvattamon. Vaarallisesta kokemuksestaan huolimatta hän ei kanna kaunaa eikä pelkää:
”Villieläimet eivät ole kirous, vaan osa ekosysteemiä. Me asumme niiden kodissa.”
Kuuntele juttu
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.