Metsän jatkuva kasvatus auttaa varautumaan ilmastonmuutoksen tuomiin hyönteistuhoihin – ja samalla säilyttää metsän virkistysarvot
Pukkilalainen Linda Kallas hoitaa metsiään jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti. Hänelle on tärkeää, että metsässä on mukavaa kulkea, ja että se säilyy maisemassa metsänä. Eri-ikäisen ja monilajisen metsäpuuston ansiosta hän myös vältti avohakkuut hyönteistuhon torjunnassa.
Laajan peltoaukean keskellä on vaalea talo, jonka pihassa jurottaa paksukarvaisia islanninhevosia. Kylmä marraskuinen tuuli ei näytä niitä hetkauttavan. Ne vilkaisevat pihaan saapujia laiskasti. Emme ole kuitenkaan tulleet ratsastamaan, vaan tutustumaan tilan metsiin, joita hoidetaan jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti.
Pihalla tapaamme tilan omistajan. Linda Kallaksesta tuli metsänomistaja sukupolvenvaihdoksen myötä. Hän ei ole päätoiminen maatalousyrittäjä, vaan pitää päivätöidensä ohella hevostilaa, viljelee peltoja ja hoitaa tilan metsiä.
”Jo isoisäni kyseenalaisti silloisia metsänhoitosuosituksia, jotka olisivat vaatineet avohakkuita. Hän näki, että etenkin nämä tilan läheisyydessä olevat metsät ovat maisemallisesti arvokkaita”, Kallas kertoo.
Kun hän myöhemmin metsänomistajaksi tultuaan näki aiheesta lehtijuttuja, ne kiinnittivät huomion.
”Meillä on ollut pitkään hevosia, joiden kanssa myös liikutaan metsissä. Metsillä on valtavan iso merkitys virkistyskäytössä”, hän kertoo. Kallas on kulkenut metsissä lapsesta saakka, nykyisin usein myös juosten. Välillä hän marjastaa ja sienestää. Kallas haluaa säilyttää metsänsä metsäisinä ja hoitaa niitä niin, että niissä olisi aina mukavaa liikkua.
”Muistan avohakkuut jo omasta lapsuudestani. Jälki on aika rujoa hakkuun jälkeen, ja vielä pitkään aukko on pusikoitunut ja hyvin hankalakulkuinen.”
Kirjanpainaja muuttaa metsänhoitoa
Saavumme yhdelle Kallaksen metsäpalstalle. Se on avaraa sekametsää, jossa kasvaa kuusta, koivua ja jonkin verran mäntyä. Täällä on tehty jo paritkin poimintahakkuut, toiset vasta hiljattain ja pakon edessä. Niistä jäi jäljelle yksi hiljainen todistaja: kellastunut kirjanpainajien vaivaama kuusi.
”Ihan kaikkia kuusia, joihin kirjanpainaja iski, ei kaadettu. Niissä säilyvät myös kirjanpainajien luontaiset viholliset, jotka pitävät kuoriaisten määrän tulevaisuudessa kurissa”, Kallas kertoo.
Kirjanpainaja (Ips typographus) on noin puolen sentin mittainen kovakuoriainen, joka elää kuusen kaarnan alla. Muualla Euroopassa kirjanpainaja on aiheuttanut metsille taloudellisesti merkittävää vahinkoa. Se iskee esimerkiksi kuivuuden kiusaamiin tai myrskytuhoissa kaatuneisiin vanhoihin kuusiin, ja voi levitä nopeasti laajalle alueelle.
Kallas on oppinut tuntemaan metsänsä hyvin, joten hän huomasi nopeasti kuusiin iskeneet kaarnakuoriaiset. Jatkuvan kasvatuksen ansiosta puusto on monilajista ja eri-ikäistä, joten metsään ei onneksi tarvinnut tehdä laajaa avohakkuuta. Hakkuissa kaadettiin ne vanhat kuuset, joihin kirjanpainajat olivat pahiten iskeneet. Näin saatiin pysäytettyä tuholaisten leviäminen. Muut puut, mukaan lukien nuoremmat kuuset, säästyivät.
”Se oli itselleni huojentavaa, sillä lähimetsissä jouduttiin avohakkaamaan useampia tasaikäisiä varttuneita kuusivaltaisia metsiä tuholaisten takia. Tässä maailman ajassa, jossa kasvitaudit ja tuholaiset yleistyvät ilmastonmuutoksen takia, on jatkuva kasvatus mielestäni riskittömämpi tapa kasvattaa metsää”, Kallas sanoo.
Kallas kertoo huomaavansa ilmaston muuttumisen metsissään muutenkin. Tammia itää ja taimettuu luontaisesti nyt paljon enemmän, kuin hänen lapsuudessaan.
”On myös mahdollista, että tulevaisuudessa metsävakuutukset eivät enää korvaa hyönteisten aiheuttamia metsätuhoja. Luulisin, että viimeistään silloin kiinnostus jatkuvan kasvatuksen metsänhoitoon varmasti kasvaa”, Kallas uskoo.
Kirjanpainaja-kuoriaisen vaivaama kuusi on kellastunut. Kaikkia kuusia, joihin kirjanpainaja on iskenyt, ei kannata kaataa, sillä niissä lisääntyvät myös kirjanpainajan luontaiset viholliset, jotka auttavat hillitsemään kuoriaisten lisääntymistä.
Tunne metsäsi kuin omat taskusi
Alussa metsänhoitoa vasta suunnitellessaan Kallas kävi tutustumassa metsiinsä Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan kanssa, joka suhtautui myötämielisesti jatkuvaan kasvatukseen. Lähellä asuu myös metsäkoneyrittäjä, joka on perehtynyt jatkuvaan kasvatukseen.
”Kävi hyvä tuuri”, Kallas sanoo.
Metsäurakoitsijan kanssa Kallas mietti metsänhoidon ratkaisuja käytännössä. Pääosin hänen metsänsä sopivat hyvin jatkuvaan kasvatukseen. Metsä uudistuu luontaisesti ja puita on useita eri lajeja.
Linda Kallas listaa useita jatkuvan kasvatuksen positiivisia puolia. Yhdellä palstalla kirjanpainajatuho saatiin nopeasti hallintaan ilman avohakkuuta. Toisella palstalla taimet lähtivät nopeaan kasvuun yläharvennushakkuun jälkeen. Lisäksi hän kertoo, että jatkuvan kasvatuksen metsähakkuista on tullut hyvin tuloja.
”Uskon, että pitkässä juoksussa tuotto on oikein hyvää”, hän sanoo. ”Suoranaisia negatiivisia vaikutuksia ei ole ollut.”
Lopuksi Kallas kuitenkin muistuttaa, että hänen metsiään hoidetaan, eivätkä ne ole suojelualueita.
”Jatkuva kasvatus on taloudellista toimintaa. Metsistä voi saada tuloja ja silti säilyttää metsien maisema-, virkistys- ja monimuotoisuusarvoja.”
Jatkuvassa kasvatuksessa metsässä kasvaa samaan aikaan monta puusukupolvea.
Metsänomistaja, mietitkö jatkuvan kasvatuksen kokeilemista? – katso Linda Kallaksen vinkit
-
Löydä oikeat asiantuntijat
Keskustele metsänhoidon mahdollisuuksista jatkuvan kasvatuksen asiantuntijan kanssa. Helpoimmalla pääsee, kun etsii hakkuiden suunnittelijan ja urakoitsijan, jotka ovat jo tehneet jatkuvan kasvatuksen metsänhoitosuunnitelmia ja hakkuita, ja jotka suhtautuvat asiaan positiivisesti.
-
Hanki tietoa
Käy tutustumassa jatkuvan kasvatuksen metsiin ja niiden hoitoon.
-
Tunne omat metsäsi
Alkuun voit pyytää apua metsäammattilaiselta, ja käydä hänen kanssaan tutustumassa metsiisi. Ammattilaisen avulla opit esimerkiksi tunnistamaan kirjanpainajan aiheuttamat vauriot ja toisaalta ne alueet, jotka haluat hoitaa tietyllä tavalla. Esimerkiksi metsien arvokkaat pienvedet, purot ja norot, ovat voineet aiemmissa hakkuissa jäädä metsäkoneiden alle.
-
Aloita sieltä, missä pääset helpoimmalla
Jatkuvan kasvatuksen voi aloittaa siellä, missä se on helpointa, tai missä se on tärkeää muiden arvojen, luonnon, vesistöjen tai maiseman takia. Metsänhoito ei ole joko tai, vaan sekä että. Avohakkuu voi joskus olla tarpeen hyönteistuhojen tai puuston tasaikäisen rakenteen takia.
-
Jatkuva kasvatus ei ole uusi menetelmä
Suurinta osaa Suomen metsistä kasvatettiin jatkuvan kasvatuksen periaatteella reilu sata vuotta sitten. Tavallaan tämä on paluuta vanhaan hyväksi koettuun tapaan, jossa metsä uudistuu luontaisesti. Nykyisin osataan välttää jatkuvassa kasvatuksessa aikaisemmin tehdyt virheet.
Linda Kallas liikkuu metsissään paljon sekä kävellen, hevosella että juosten.
Jatkuvassa kasvatuksessa minimoidaan laajat avohakkuut, jotta metsä säilyy peitteisenä.