Energiayhtiöillä miljoonien kuutioiden kokoinen vastuu suomalaisen metsäluonnon tilasta

Kaikkia Suomen vanhoja ja luonnontilaisia metsiä ei valitettavasti ole vielä suojeltu. Siksi suojelemattomat, luontoarvoiltaan merkittävät metsät tulee jättää hakkuiden ulkopuolelle.

Viime vuosina julkisuuteen on noussut tapauksia, joissa muun muassa Inarissa, Kuusamossa ja Värriössä monisatavuotiaita ikimetsiä on hakattu energiapuuksi. Energiayhtiöiden on kannettava vastuunsa vastaavan luonnontuhon ehkäisemiseksi jatkossa ja kieltäydyttävä ostamasta puita luontoarvoiltaan merkittäviltä alueilta. Luonnontilaisten metsien lisäksi tällaisiin lukeutuvat myös Metsähallituksen mailla sijaitsevat suojelunarvoiset vanhat metsät, joita Luonnonmetsä-työryhmä on kartoittanut. Näiden alueiden sulkeminen pois hankintaprosessista on varsin yksinkertaista, sillä karttatiedot ovat julkisia ja saatavissa digitaalisessa muodossa työryhmältä.

Metsähallituksen hallinnoimissa talousmetsissä on myös alue-ekologisessa suunnittelussa hakkuiden ulkopuolelle jätettyjä alueita, joilta Metsähallitus saattaa tarjota energiapuuta. Tällaisista tarjouksista kaukolämmön tuottajien olisi syytä kohteliaasti kieltäytyä.

Energiapuuta kerätään sekä harvennushakkuissa että päätehakkuissa. Erityisesti harvennushakkuissa on syytä varmistaa, että talousmetsiin jätetään kasvamaan riittävästi hyväkuntoisia lehtipuita. Sekametsät ovat vastustuskykyisempiä ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja sekapuustoisuus lisää metsäluonnon monimuotoisuutta. Jo 10 prosentin lehtipuuosuus auttaa joitakin lajeja selviytymään, vaateliaampien lajien tarvitessa yli 40 prosenttia lehtipuuta.

Etenkin päätehakkuissa on syytä säilyttää paitsi kaikki kolopuut, myös mahdollisimman paljon järeitä lehtipuita, erityisesti haapaa, raitaa sekä jaloja lehtipuita. Lisäksi erityisesti järeät lahopuut on syytä jättää metsään, sillä ne ovat elintärkeitä hyönteisille, sienille ja kolopesijöille. Metsäkoneiden kuljettajien tulee välttää vahingoittamasta järeitä maapuita, sillä säilyessään ne ovat vielä vuosikymmenten ajan todella arvokkaita useille uhanalaisille metsälajeille.

Kantojen nosto on onneksi vähentynyt reippaasti viime vuosina. Ainoita tilanteita, joissa kantojen poistaminen voisi olla perusteltavissa jatkossa, on juurikäävän torjunta.

Ilmastonmuutos lisää merkittävästi talousmetsiin kohdistuvia riskejä. Voimistuvat myrskyt etenkin roudattomana aikana voivat kaataa puita suurilta pinta-aloilta. Erityisen alttiita myrskytuhoille ovat avohakkuiden reunametsät. Talvella puolestaan painava lumi voi katkoa puita, jolloin niiden käyttö puunjalostusteollisuudessa vaikeutuu. Jos metsäpalo syntyy kuivana ja tuulisena päivänä, se voi leviä laajalle. Ilmastonmuutoksen myötä olosuhteet muuttuvat otollisemmiksi myös puiden kannalta haitallisten hyönteisten ja sienten massaesiintymille, jotka voivat aiheuttaa puiden kuolemia.

Tällaisissa metsätuhotilanteissa tulisi ensisijaisesti selvittää, voiko puita jättää metsään. Se on yleensä huomattavasti halvempaa kuin aktiivinen metsäluonnon ennallistaminen. Jos tämä ei jostain syystä ole mahdollista, toissijainen ratkaisu on yleensä puiden korjaaminen polttoon. Vaikka suuri osa puista korjattaisiinkin, metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta olisi hyvä jättää edes osa puista metsään.

Metsäluonnon monimuotoisuuden, vesien hyvän tilan saavuttamisen ja metsänielujen vahvistamisen näkökulmista Suomessa olisi siirryttävä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa harvennushakkuita tehdään säännöllisesti, noin 15 vuoden välein.

Jaksollisen metsänkasvatuksen harvennushakkuisiin ja päätehakkuisiin verrattuna kussakin hakkuussa syntyy vähemmän energiapuuta hehtaarilta. Tästä huolimatta yritysten tulisi kannustaa metsänomistajia siirtymään luontoystävällisempään metsänhoitoon. Siirtyminen jaksollisesta jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon ei tapahdu hetkessä, joten energia-alalla on aikaa sopeutua muutokseen.

Energiateollisuuden puunhankintaa on syytä tarkastella myös EU-lainsäädännön näkökulmasta. Erityisen tärkeä on poltettavan biomassan kestävyyskriteerejä määrittelevä uusiutuvan energian direktiivi, jonka kolmas päivitetty versio, niin sanottu RED III, on nyt voimassa ja jonka kansallinen toimeenpano on käynnissä. Direktiivin mukaan jokaisen EU-jäsenmaan on osoitettava, ettei energiapuu ei ole peräisin alueelta, jossa metsät ovat nettopäästölähde. Lisäksi direktiivissä on tarkat säännöt siitä, että 1.1.2008 tai sen jälkeen uudisojitetuilta turvemailta peräisin oleva biomassa ei ole kestävää, eikä sitä voi laskea päästöttömäksi tai kohdistaa siihen valtion tukia.