Onnelliset lehmät ja lampaat metsäluonnon hoitajina
Luonnonlaiduntaminen hyödyttää kaikkia osapuolia: uhanalaiset perinneympäristöt elpyvät, eläimet voivat laiduntaa vapaana, karjanomistaja saa lisätuloja ja metsänomistaja kauniimman maiseman.
Elokuinen aurinko lämmittää, kun parinkymmenen hengen joukko tutustuu Kontolan luomulammastilaan Perniössä. Meneillään ovat WWF:n ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion laiduntreffit, yleisötapahtuma, jossa jaetaan tietoa luonnonlaitumista.
Vieraita arastelevat lampaat uskaltautuvat lähemmäs, kun niille tarjotaan makupaloiksi omenoita. Ne viettävät viisi kuukautta vuodesta tilan hakamailla ja tekevät samalla työtä luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Kun eläimet raivaavat arvokkaita perinneympäristöjä syömällä, alueen perinteiset kasvi- ja eläinlajit saavat enemmän elintilaa.
–Olemme olleet aina ympäristöajattelijoita. Kummallakin on ollut lapsesta asti halu toimia ympäristön hyväksi, kertovat tilan omistajat Teija ja Timo Mussaari.
Laidunnuksen myötä ketoneilikat, lehdokit, leinikit sekä harakan- ja kurjenkellot ovat yleistyneet. Hakamailla asuu myös liito-oravia ja tuulihaukkoja. Maisemanhoitajat itsekin saavat osansa hyvästä. Mussaarit uskovat, että luonnonlaitumilla eläimet pysyvät terveinä ja ovat onnellisia.
–Luonnonlaitumilla lampailla ei esimerkiksi esiinny ripulia. Peltolaitumilla ne ahmivat liikaa herkkuja, mutta metsälaitumilla ravinto on köyhempää, ei liian voimakasta.
Lajien aarreaitta
WWF ja Tapio haluavat nelivuotisella hankkeellaan varmistaa, että Varsinais-Suomeen saadaan lisää Kontolan tilan kaltaisia paikkoja. Hankkeessa saatetaan yhteen eläinten- ja maanomistajia ja lisätään laiduntamista puustoisissa perinneympäristöissä.
Puustoiset perinneympäristöt, kuten metsälaitumet ja hakamaat, syntyivät perinteisen maanviljelyksen seurauksena. Niiden määrä romahti, kun tuotantoa alettiin tehostaa.
–Ilman aktiivista hoitoa perinneympäristöt häviävät ja menetämme merkittävän osan luonnon monimuotoisuutta. Perinneympäristöissä elää 400 uhanalaista lajia, joista suuri osa puustoisissa perinneympäristöissä, sanoo WWF Suomen metsäasiantuntija Panu Kunttu.
Ei pelkkää hyväntekeväisyyttä
Perniön laiduntreffeillä matka jatkuu Kosken kartanoon, jossa maisemanhoitotyötä tekevät Kiskonjoen laaksossa laiduntavat Hereford-naudat. Alueen hakamaita on raivattu esiin myös ihmisvoimin.
–Olemme edenneet askel askeleelta, emmekä ole malttaneet lopettaa ennallistamista. On maisemallisestikin hienoa, että koko laakso tulee laidunnuksen piiriin, iloitsee tilan isäntä Fredrik von Limburg Stirum.
Myös täällä niittykasveja on tullut takaisin, ja monet lintulajit ovat olleet tyytyväisiä joen varren avaamiseen.
–Töyhtöhyyppä viihtyy täällä, ja muuttoaikoina näkyy paljon kahlaajia. Tuulihaukka ei ole vielä pesinyt, mutta sitä odotetaan. Se pitää laajoista, avoimista alueista.
Monimuotoisuuden vaalimisen ei tarvitse olla pelkkää hyväntekeväisyyttä, vaan siitä voi saada myös taloudellista hyötyä. Perinneympäristön perustamiseen voi hakea ei-tuotannollista investointitukea ja hoitoon maatalouden erityisympäristötukea. Hyöty voi tulla myös epäsuorasti.
–Luonnonlaiduntaminen on osa tilamme tarinaa, jonka avulla voimme myydä tuotteitamme. Pitkällä aikavälillä se on tärkeää kaikelle ruoan tuotannolle, kun koko ekosysteemi hyötyy, von Limburg Stirum pohtii.
Laatulihaa metsälaitumilta
WWF on myös kehittänyt yhdessä eläintuottajien kanssa kriteerit luonnonlaidunlihan tuotannolle Suomessa. Jatkossa ne on tarkoitus työstää sertifikaatiksi asti.
–Olisi hienoa, jos luonnonlaidunlihasta voisi kehittyä tunnettu brändi samaan tapaan kuin esimerkiksi Reilun kaupan tuotteet, toteaa Panu Kunttu.
–Maatalousyrittäjyys on murroksessa, kun viljelijät miettivät sukupolvenvaihdoksia ja uutta tuotantosuuntaa. Tähän voimme tarjota ratkaisua luonnonlaidunlihan tuotannosta, sanoo Tapion metsäasiantuntija Airi Matila.
________________________________________
TYÖKAVEREINA KARVALEHMÄT
Kuka olet?
FM, karjankasvattaja Pauliina Ukkonen. Olen syntynyt Helsingissä, ja viimeiset 13 vuotta olen asunut Säkylässä.
Mikä Highland Cattle -karjassa viehättää?
Highland Cattle (ylämaankarja) on vaikuttavan näköinen, uljaan rauhallinen rotu, joka kiintyy kasvattajaansa. Voikin sanoa, että olen karjan kasvattama.
Miksi haluat edistää monimuotoisuutta viemällä eläimet metsälaitumille?
Eläinten hyvinvointi kulkee kaiken edellä. Sen lisäksi painavat taloudelliset seikat: alueille, joilla eläimet tekevät kesätyötään, saa maatalouden erityisympäristötukia. Monimuotoisuus on siten lisäbonus koko toiminnalle. On mahtava nähdä, miten hoidetut alueet ovat muuttaneet muotoa.
Millaisia yhteydenottoja saat metsälaidunhankkeen neuvojana?
Kyselyjä on tullut aina Lappia myöten. Ne ovat välillä hyvin konkreettisia, kuten millaisia aitoja luonnonlaitumelle tulee rakentaa. Selvästi on tarvetta neuvojille, jotka voivat madaltaa kynnystä aloittaa luonnonlaiduntaminen.
Joskus sanotaan, että lemmikit ja omistajat muistuttavat toisiaan. Entä karja ja omistaja?
Highland on suunnattoman tyyni eläin, jolla tarvittaessa on hyvinkin voimakas tahto. Täytyy myöntää, että tästä löydän yhtymäkohtia itseeni.
Teksti: Katja Nuorvala