Roihuavilta tasangoilta sademetsien siimekseen

Nepalilainen Shakuntala Praja on kotonaan, kun hän kuulee kylänsä lähellä riehuvasta metsäpalosta. Lähialueen kylien asukkailla on hänen ja muiden vapaapalokuntalaisten puhelinnumerot, joihin he soittavat, jos havaitsevat metsäpalon. Ilmoituksen jälkeen vapaaehtoiset kerätään nopeasti kasaan. Keltaiset suojavarusteet kiskotaan ylle samalla, kun operaatio suunnitellaan.

–Päätimme tuolloin rakentaa palolinjan, jonka tarkoituksena on estää tulipaloa leviämästä. Meitä oli ryhmässäni kuitenkin vain kolme, ja palon pysäyttäminen alkoi tuntua mahdottomalta tehtävältä. Olimme jo joutua paniikkiin, mutta saimme palon lopulta sammumaan, Praja kuvailee.

Prajan kotikylä sijaitsee Chitwanin kansallispuiston puskurivyöhykkeellä. Chitwan on koti muun muassa uhanalaisille intiansarvikuonoille, bengalin- eli intiantiikereille ja aasiannorsuille sekä yli viidellesadalle lintulajille. Vapaapalokuntalaisten tärkeimpänä tehtävänä on saada metsäpalot tukahtumaan ennen kuin ne leviävät suojavyöhykkeeltä kansallispuistoon.

Vapaaehtoiset palomiehet työskentelevät aivan liekkien vieressä ja sammutusoperaatiot ovat uuvuttavia ja hikisiä ponnistuksia. WWF Suomen tuella vapaaehtoisille on hankittu suojavarusteita ja sammutusvälineitä, joita ilman työ olisi hidasta ja hengenvaarallista. WWF myös kouluttaa palokuntalaisia.

Suurin osa Nepalin tasangoilla riehuvista paloista on sytytetty tahallaan. Kulotuksen, salametsästyksen ja huolimattomasti heinikkoon heitettyjen tupakan tumppien takia Nepalissa katoaa vuosittain valtavat määrät metsää ja ruohikkoa tuhkana tuuleen. Arvokkaiden metsien ja niissä elävien lajien lisäksi palot uhkaavat ihmisiä ja heidän talojaan.

–Olen ollut mukana jo yli kymmenessä metsäpalossa. Olen osa yhteisöäni ja muiden lailla tunnen, että minulla on oma roolini meihin vaikuttavien asioiden hoidossa, Praja pohtii.

Auttaminen tuntuu hyvältä

Auttamishalu ja yhdessä olemisen ilo yhdistävät Prajaa ja muita vapaaehtoisia ympäri maailmaa.

–Ihminen on synnynnäisesti auttamishaluinen ja empaattinen olento. Auttaminen saa meissä aikaan voimakkaan mielihyvän tunteen, se lisää tutkitusti onnellisuutta ja jopa fyysistä terveyttä, sanoo tutkijatohtori ja HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja Henrietta Grönlund. Hän on tutkinut vapaaehtoisuutta Suomessa ja kansainvälisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan.

Grönlund kertoo, että suomalaisista lähes neljäkymmentä prosenttia osallistuu käytännön vapaaehtoistyöhön. Muihin Euroopan maihin verrattuna olemme aktiivisuudessamme hyvää keskitasoa, ehkä hieman sen yli. Suomessa vapaaehtoisissa on mukana yhtä paljon sekä naisia että miehiä. Siinä missä miehet osallistuvat talkoisiin urheilukentillä ja jäähalleissa, naisia kiinnostaa sosiaali- ja terveysalaan liittyvä vapaaehtoistoiminta.

–Puolet niistäkin suomalaisista, jotka eivät ole tällä hetkellä vapaaehtoistyöntekijöitä, kertoo voivansa osallistua toimintaan, jos tilanne sen vaatii ja heitä pyydetään mukaan, Grönlund kertoo.

Varautumista kaikkein pahimpaan

Pilvi Lassila puki öljyntorjuntavarusteet ensimmäistä kertaa ylleen vuonna 2007. Itämeren ystävä halusi olla käytettävissä öljyonnettomuuden sattuessa ja osallistui WWF:n öljyntorjuntakurssille. Eläinlääkärinä toimiva Lassila alkoi pian kouluttaa muille vapaaehtoisille öljyyn- tyneiden lintujen hoitoa.

–Öljyonnettomuudet ovat kokonaan ihmisen aikaansaama ongelma. Jos onnettomuus tapahtuu, mielestäni meillä on velvollisuus myös siivota sotku, Lassila sanoo.

Itämeri on yksi vilkkaimmin liikennöidyistä meriväylistä maailmassa, ja liikenne kasvaa jatkuvasti. Joka hetki Itämerta kyntää noin 2000 suurikokoista alusta aina valtavista öljytankkereista ja vaarallisia aineita kuljettavista rahtialuksista matkustajalauttoihin.

Itämeri voi huonosti ja on erityisen herkkä öljypäästöjen vaikutuksille. Sen kylmässä vedessä öljy hajoaa hitaasti ja talvisin jääpeite hankaloittaa öljyntorjuntaa. Kapeissa salmissa rannat ja saaret osuvat nopeasti öljylautan tielle. Kun öljyä valuu mereen, ensimmäisten kärsijöiden joukossa ovat linnut. Pienikin pisara öljyä tuhoaa höyhenpeitteen vedenhylkivyyden. Ilman ihmisen apua linnut menehtyvät kylmään ja nälkään.

Yhden öljyyntyneen linnun käsittely vaatii yleensä kaksi vapaaehtoista. Tositilanteessa lintujen hoito- ja kuntoutusprosessi voi viedä pitkään, joten käsipareja tarvitaan valtavasti, Lassila kuvailee.

Tällä hetkellä WWF:n vapaaehtoisiin öljyntorjuntajoukkoihin kuuluu noin 6500 henkilöä eri puolilta Suomea. Tositilanteessa vapaaehtoinen voi työskennellä kahdesta kolmeen päivään. Kun puhdistustyöt jatkuvat viikkokausia, uusia vapaaehtoisia tarvitaan jatkuvasti. Erityisesti vapaaehtoisista eläinlääkäreistä, rengastajista ja lintuharrastajista tulee pulaa onnettomuuden sattuessa.

Orankien pesiä puolustamassa

Indonesiassa Borneon saaren sademetsissä asuu maailman suurin puussa elävä kädellinen, oranki. Joka kuukausi vapaaehtoiset orankilaskijat lähtevät avustamaan WWF:n asiantuntijoita pesälaskennoissa. Laskemalla pesät selvitetään orankien määrä ja suunnitellaan suojelutoimintaa. Yksi vapaaehtoisista on biologiaa opiskeleva Mochammad Khotim, joka haluaa suojella lajia sukupuutolta.

–Pidän seikkailuista ja vapaaehtoisena opin paljon orangeista ja saan kokemusta tutkimustyöstä. Etäisyydet tekevät tämän työn meille vapaaehtoisille haasteelliseksi. Matkaa jalan kertyy useita kilometrejä vaikeakulkuisessa sademetsässä.

Orangit rakentavat itselleen uuden pesän joka yö Borneon sademetsien korkeuksiin. Oranki ei kuitenkaan ole turvassa puiden latvuksissa, vaan sitä uhkaavat kestämätön metsätalous, öljypalmuplantaasit, metsäpalot ja kaivostoiminta. Sademetsien käyttöä ei voida kokonaan estää, mutta siitä voidaan saada ympäristöystävällisempää. Vuodesta 2010 WWF on edistänyt paikallisten metsäyhtiöiden kanssa metsätaloutta, joka jättää orangit ja Borneon ainutlaatuiset norsut rauhaan.

Korvaamaton apu ihmisille ja luonnolle

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti tutki muutama vuosi sitten vapaaehtoistyön arvoa. Tutkimus osoittaa, että vapaaehtoistyöhön sijoitettu euro saadaan kuusinkertaisena takaisin yhteiskunnalle. Työn merkitys on kuitenkin euromääriä suurempaa.

–Kansantaloudellisen hyödyn lisäksi vapaaehtoisuus ylläpitää solidaarisuutta, luottamusta toisiin ihmisiin ja uskoa siihen, että saa tarvittaessa apua, Henrietta Grönlund sanoo.

Luonnonsuojelussa vapaaehtoiset ovat korvaamattomia.

–1970-luvulla merikotka oli Suomessa sukupuuton partaalla. Ilman sinnikkäitä ja sitoutuneita vapaaehtoisia emme olisi onnistuneet pelastamaan maamme suurinta petolintua. Apujoukkoja tarvitaan edelleen kipeästi, yhdessä saamme enemmän aikaan, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Teksti: Antti Haavisto

__________________________________________

Liity öljyntorjuntajoukkoihin!

WWF:n vapaaehtoisiin öljyntorjuntajoukkoihin kuuluu jo 6500 suomalaista. Vuonna 2003 perustetut joukot toimivat viranomaisten kutsusta apuna öljyvahingon jälkeisessä rantojen puhdistuksessa ja öljyyntyneiden eläinten hoidossa. Tule sinäkin mukaan! wwf.fi/oljyntorjunta

__________________________________________

Koululaiset hyvällä asialla – vapaaehtoisesti

Koulujen tuki WWF:n luonnonsuojelutyölle on arvokasta. Päivätyökeräys eli taksvärkki on koululaisten vuosittainen hyväntekeväisyystempaus, jossa he lahjoittavat työllään hankkimansa päiväansiot tärkeänä pitämäänsä keräykseen. Päivätyökeräykseen voivat osallistua kaikki yläkoulut ja lukiot. Tänä lukuvuonna haluamme kiinnittää koululaisten huomion vapaaehtoisiin nuoriimme, jotka tekevät usein hyvinkin haasteellisissa olosuhteissa työtä ympäristönsä ja yhteisönsä hyvinvoinnin puolesta. Ilman rahallista tukea WWF ei pystyisi koordinoimaan, kouluttamaan ja varustamaan vapaaehtoisiaan. Innosta koulusi mukaan näihin talkoisiin, jotka tukevat vapaaehtoistoimintaamme.

Lue lisää, katso vapaaehtoisista kertovat videot, lataa materiaalit ja ilmoittaudu Päivätyökeräykseen osoitteessa: wwf.fi/paivatyokerays

Teksti: Päivi Larikko