Ruoka menee ihon alle
Harva ihminen suhtautuu ruokaan välinpitämättömästi. Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkija, dosentti Mari Niva kertoo, miksi suhtaudumme ruokaan jopa intohimoisesti.
”Ruoka tuottaa elämyksiä. Sen hankintaan, valmistamiseen, syömiseen ja jälkitöihin käytetään paljon aikaa. Syöminen myös rytmittää arjen kulkua. Tapaamme toisiamme ruoan äärellä, ja on vaikea kuvitella vaikkapa juhlia, joissa ruokaa ei olisi.”
Ruoka kytkeytyy moniin yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Lehtien palstoilla ja nettikeskusteluissa väitellään usein kiivassanaisestikin siitä, millaista on hyvä ja terveellinen ruoka, onko ruoka kallista, miten huomioida ympäristöasiat syömisessä tai miten globaali oikeudenmukaisuus toteutuu ruoantuotannossa.
”Ruoka on erottamaton osa identiteettiä, sen avulla sekä erottaudutaan että luodaan yhteisöllisyyttä”, Niva kuvailee.
”Ajatellaan, että ilman lihaa ei jaksa”
Lihaan kiteytyy monia merkityksiä. Liha on usein aterian keskus, jonka mukaan ruokalaji saa nimensä. Perinteisesti lihan syönnillä on osoitettu vaurautta, ja monissa kulttuureissa liha on ollut ja on edelleen voiman ja miehisyyden symboli.
Muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan neljä viidestä suomalaisesta piti lihaa tärkeänä osana monipuolista ruokavaliota. Saman tutkimuksen mukaan vieraille tarjotaan mielellään lihaa, ja myös ravintolassa syödessä liharuoat ovat monille houkuttelevin vaihtoehto. Papujen ja muiden kasviproteiinien ei vielä ajatella yleisesti voivan korvata lihaa.
”Monille ihmisille liha on edelleen tärkeä osa kunnon ruokaa. Ajatellaan, että ilman lihaa ei jaksa.”
Pinnan alla kuplii
Nivan mielestä kulttuurimuutos on kuitenkin käynnissä: ravintoloissa on yleisesti tarjolla kasvisruokaa, lehdissä on runsaasti kasvisruokareseptejä ja monet kokit sekä ruokabloggaajat liputtavat lihansyönnin vähentämisen puolesta.
Kauppojen hyllyiltäkin löytyy nykyisin useita kasviproteiiniin perustuvia vaihtoehtoja lihan tilalle. Kaurasta, härkäpavusta ja herneestä valmistettu uutuustuote nyhtökaura sai alkuvuodesta julkisuutta jo ennen kuin se oli edes tullut myyntiin. Nivan mielestä kasvisruoka on kuitenkin yhä alisteinen liharuoalle, ja se luokitellaan edelleen erityisruokavalioksi.
”Tämä näkyy esimerkiksi siinä, kuinka koulujen kasvisruokapäivät aiheuttavat kuohuntaa ja vastustusta valtuustosaleja myöden. Ravintoloiden ruokalistoilla kasvisruoka esitetään usein viimeisenä, ja vaihtoehtoja on tyypillisesti paljon vähemmän kuin lihassa ja kalassa.”
Niva uskoo, että kestävämpi ruokakulttuuri tekee tuloaan. Lihantuotannon ja -syönnin vähentäminen on kuitenkin vain yksi osa ruoan kestävyyden lisääntymisessä. Todellisten muutosten aikaansaamiseksi tarvitaan koko ruokajärjestelmän läpäiseviä muutoksia niin tuotannossa, kaupassa kuin kulutuksessa ja niitä ohjaavassa politiikassa.
”Suomessa on merkkejä siitä, että lihan kokonaiskulutus ei enää kasva, mutta saa nähdä, onko ilmiö pysyvä”, Niva pohtii.