Jouko Högmander auttoi pelastamaan merikotkan ja suojelee nyt myös sen saalislajia
Haahkojen lukumäärä on vähentynyt. Yhtenä syynä on merikotkan yleistyminen. WWF:n merikotkatyöryhmän puheenjohtaja Jouko Högmander rakentaa katoksia pesivien haahkanaaraiden turvaksi.
”Haahka on yksi pohjoisen pallonpuoliskon yleisimmistä merilinnuista, mutta viime vuosikymmeninä sen kanta on kääntynyt laskuun Suomessa. Olen liikkunut vuosikymmeniä Saaristomerellä, laskenut siellä pesiviä haahkoja ja voinut todeta, että ulkosaariston haahkakanta on tällä hetkellä vain noin 10 prosenttia 1990-luvun huippuvuosista.
Haahkan ahdingon syyksi on esitetty sinisimpukan vähenemistä talvehtimisalueilla, samoin B1-vitamiinin niukkuutta Itämeren ravintoketjussa. Myös ihmisen Suomeen tuomat pedot, minkki ja supikoira, verottavat kantaa. Näyttää kuitenkin selvältä, että yksi merkittävä syy on merikotkakannan vahvistuminen. Merikotkat saalistavat haahkoja. Vaikka haahkanaaraan suojaväri on hyvä, se on alttiina saalistajille maatessaan kuukauden ajan hautomassa muniaan.
Olen huolestunut haahkan tilanteesta ja siksi mukana hankkeessa, jossa etsitään keinoja pesivien naaraiden suojelemiseksi merikotkilta. Tavoitteemme on selvittää, hyväksyykö haahka ihmisen tekemän suojan pesäpaikakseen. Esimerkiksi Islannissa ja Norjassa haahka on pesinyt jo pitkään ihmisen tekemien katosten alla.
Haahkan pesä voi olla avoimessa heinikossa tai kanervikossa, mutta usein emot tekevät sen katajatiheikön kätköön. Etsimme ystäväni Jouko Lehtosen kanssa vanhoja pesäpaikkoja ja rakennamme vanerisia katoksia niiden päälle ja välittömään läheisyyteen.
On selvää, ettemme voi suojata kaikkia hautovia naaraita. Paikallisesti katoksilla voi kuitenkin olla iso merkitys. Haahka on älykäs lintu, joka osaa matkia lajitovereitaan. Se tarkoittaa, että yhden naaraan asettuessa katoksen alle muut voivat omaksua tavan.
Katosten tekemisessä on kyse kokeilusta, jota täällä Turun seudulla johtaa Arkipelagia-seura. WWF maksaa katosten materiaalit ja koordinoi hanketta. Katoksia testataan muuallakin Suomessa, esimerkiksi Tammisaaren saaristossa ja Merenkurkussa. Luonnon- ja riistanhoidon säätiö ja Metsähallitus ovat mukana valtakunnallisessa kokeilussa.
Meidän täytyy kokeilla erilaisia katoksia pitkään eri ympäristöissä ennen kuin saamme luotettavia tuloksia. Vasta sen jälkeen voimme päättää, kannattaako haahkan pesäsuojien tekemistä jatkaa laajemmin esimerkiksi paikallisten metsästäjien kanssa.
Omalla kohdallani haahkan suojelussa sulkeutuu ympyrä. Noin 45 vuotta sitten aloitimme täällä Saaristomerellä merikotkan talviruokinnan, joka voitiin lopettaa jo parikymmentä vuotta sitten. Merikotkan pelastaminen sukupuuton partaalta on yksi Suomen luonnonsuojelun historian suurimmista onnistumisista, mutta kuten näemme, menestys ei tule ilmaiseksi.
Toivon todella, että katoksista on apua haahkalle. Se on näyttävä lintu ja keskeinen osa Itämeren ravintoketjua. Ja sen ääni: ihminen jää jostakin paitsi, jos ei pääse kuulemaan keväällä haahkan huutoa.”
Teksti: Joonas Fritze