Päiväntasaajalla kasvava ”läpitunkematon kansallispuisto” on uhanalaisten vuorigorilloiden paratiisi
Lähes puolet maailman vuorigorilloista elää yli 20 000 vuotta vanhassa läpitunkemattomassa viidakossa. Juuri nyt gorilloiden tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin aikoihin.
Päiväntasaajalla kasvaa ikivanha metsä, jonka nimi kertoo, ettei ihmisellä ole sinne asiaa. Kongon demokraattisen tasavallan, Ugandan ja Ruandan raja-alueilla sijaitseva Bwindi Inpenetrable National Park tarkoittaa läpitunkematonta kansallispuistoa. Se on tunnettu ennen kaikkea puistossa elävistä uhanalaisista vuorigorilloista.
”Mihin tahansa meneekin, vastassa on joko upottava suo tai erittäin jyrkkä rinne. Organisoimme viime vuonna Bwindin kansallispuistossa laajan gorillatutkimuksen. Olosuhteet aiheuttivat tutkimukselle suurimman haasteen”, kertoo International Gorilla Conservation Programmen johtaja Anna Behm-Masozera sähköpostilla Ruandan Kigalista.
Bwindin kansallispuiston viidakko on yksi maailman vaikeakulkuisimmista. Metsässä voi liikkua ainoastaan jalan, eikä polkujakaan ole kuin nimeksi. Gorillalaskentojen ja tutkimuksen tekeminen on vaikeaa kansallispuiston alueella, mutta eläimille vaikeakulkuisuudesta on hyötyä. Hankalat olosuhteet ovat hidastaneet alueen taloudellista hyödyntämistä, joten Bwindissä on edelleen paljon gorilloille täydellisiä metsäalueita.
Hyviä uutisia ulosteista
Vuosi sitten keväällä Behm-Masozeralla oli aihetta iloon. Tutkimustulokset vuosina 2015 ja 2016 tehdyistä laskennoista olivat viimein valmiit julkaistaviksi, ja uutiset olivat uskomattoman hyviä: vuorigorilloiden määrä oli kasvanut huomattavasti, jopa useilla sadoilla yksilöillä. Bwindin kansallispuistossa elää tällä hetkellä noin 400 ja sen naapurissa sijaitsevassa Virungan kansallispuistossa noin 600 vuorigorillaa.
”On vaikeaa kuvailla, kuinka tyytyväinen olin. Ajattelin, että ihmisillä todella on tahtoa ja voimaa suojella elämää tällä planeetalla”, Behm-Masozera sanoo.
Gorilloiden määrä on tärkeä tietää, jotta lajia voidaan suojella. Tutkimus tehdään pääosin gorilloiden ulosteita keräämällä, koska niistä saadaan tietoa eläinten dna:sta ja sukulaisuussuhteista.
”Gorillalaskentoihin osallistui suoraan tai epäsuorasti satoja ihmisiä. Konkreettista kenttätyötä laskennoissa teki 118 ihmisen joukko, johon kuului muun muassa gorillalaskijoita, ryhmänjohtajia, metsänvartijoita, kuljettajia, turvamiehiä ja kokkeja”, Behm-Masozera sanoo.
Jokainen ryhmä oli kentällä kaksi viikkoa putkeen.
”Voi vain kuvitella, kuinka haastavaa esimerkiksi peseytyminen ja ruonlaittaminen on, sillä kaikki tarvikkeet pitää kantaa mukana viidakossa.”
Gorillalaskentojen tulokset olivat uskomattoman hyviä: vuorigorilloiden määrä oli kasvanut jopa sadoilla yksilöillä.
Koskettava kohtaaminen
Vuorigorilloita uhkaavat pitkälti samat asiat kuin uhanalaisia lajeja muuallakin: elinympäristöjen pieneneminen ja ilmastonmuutos. Lisäksi vuorigorilloita jää kiinni muille eläimille tarkoitettuihin ansoihin, ja poikasia myydään laittomasti esimerkiksi lemmikeiksi.
Anna Behm-Masozeran tavoite on äärimmäisen uhanalaisten vuorigorilloiden pelastaminen sukupuutolta. Suurin osa työstä tehdään tietokoneella ja neuvottelupöydissä, mutta välillä Behm-Masozera pääsee myös kentälle.
”Yöt ovat kylmiä vuoristometsässä. Pilvien lomasta siivilöityvät kapeat auringonsäteet olivat juuri alkaneet lämmittää, kun seurasimme naarasgorillan puuhia pienen matkan päästä. Se söi lehtiä rauhassa, kunnes yhtäkkiä lopetti, nosti katseensa auringon kiilaan, sulki silmänsä ja nautti lämmöstä. Hetki oli niin rauhoittava, että sen muistelu antaa minulle edelleen voimia jatkaa vuorigorilloiden suojelua.”
WWF rahoittaa International Gorilla Conservation Programmen työtä yhdessä Flora&Fauna Internationalin kanssa.
Turismi voi pelastaa gorillat
Mitä harvinaisemmaksi jokin laji käy, sitä kiihkeämmin me ihmiset haluamme sen nähdä. Tämä voi olla myös yksi uhanalaisten lajien suurimmista toivoista – joidenkin mielestä jopa ainoa.
Suuri osa matkailijoista tulee Ugandaan ja Ruandaan luontoelämysten ja gorilloiden takia. Yhtälö on yksinkertainen: varakkaat turistit haluavat nähdä gorilloja, joten ne kannattaa pitää hengissä. Uganda ja Ruanda ovat ymmärtäneet gorilloiden merkityksen taloudelleen. Uganda pitää gorillaturismia kaikkein tärkeimpänä kehityskohteena maan taloudelle, ja Ruanda mainostaa gorillaturismiaan luksusmatkailuna.
Turismin kehittyminen on saanut osakseen myös kritiikkiä, sillä suurimmalla osalla paikallisista ei ole mahdollisuuksia päästä näkemään lähiluontonsa aarteita. Gorillaturismilla on myös muita kääntöpuolia. Turistijoukot kuluttavat maastoa sekä tuovat mukanaan jätettä, viruksia ja meteliä. Turismi tarkoittaa usein myös lisääntyvää infrastruktuuria, kuten teiden rakentamista.
”Meidän täytyy pitää huolta, että turismi on tehokkaasti säänneltyä. Silloin turismi tuo myös lisää tuloja paikallisille ja luonnonsuojeluun. On ollut upeaa havaita, että gorilloiden suojelu ei rajoitu pelkästään kansallispuiston henkilökuntaan ja järjestöihin, vaan myös Bwindin naapurissa elävät yhteisöt ja kyläläiset haluavat suojella niitä”, International Gorilla Conservation Programmen johtaja Anna Behm-Masozera sanoo.
Teksti: Katja Rönkkö