Luonnolla on tutkitusti suuria terveysvaikutuksia – ”Olet, mitä syöt, juot, hengität ja kosketat”
Luonnon tervehdyttävistä vaikutuksista on jo tieteellistä näyttöä. Jos tutkimustulokset otettaisiin vakavasti, ympäristömme muuttuisi paljon nykyistä vihreämmäksi.
Saako kävelyretki metsässä sinut rauhoittumaan ja virkistymään? Hakeudutko mielelläsi meren rannalle tai metsän syliin, kun ahdistaa ja huolet painavat?
Et ole ainoa. Monet ihmiset kokevat saavansa terveyttä ja mielenrauhaa luonnosta. Viime vuosien tieteellinen tutkimus luonnon terveyshyödyistä tukee ihmisten omakohtaisia havaintoja.
”Vihreässä ympäristössä ihminen voi paremmin. Tämä on seurausta monen tekijän yhteisvaikutuksesta”, sanoo Luonnonvara-keskuksen tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen. Tyrväinen on tutkinut luonnon terveysvaikutuksia usean vuoden ajan.
Koska viheralueet ovat hiljaisempia ja saasteettomampia kuin rakennetut ympäristöt, ne voivat innostaa ihmisiä liikkumaan. Vihreässä ympäristössä oleskelu vaikuttaa myönteisesti myös mielialaan ja auttaa hallitsemaan stressiä.
”Metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti. Myös lihasjännitys vähenee. Kaikkein selkeimmin metsässä samoilu vaikuttaa mielialaan, sillä metsä rauhoittaa ja nopeuttaa stressistä palautumista”, Tyrväinen sanoo.
Luonnossa liikkumisella on monipuolisia terveysvaikutuksia.
Pienet vihersirpaleet eivät riitä
Tyrväisen kenttäkokeessa Helsingissä verrattiin keskenään metsäistä ja laajaa Keskuspuistoa, kaupungin syleilyssä sijaitsevaa Alppipuistoa ja vilkasta keskusta-aluetta. Kokeessa mitattiin muun muassa koehenkilöiden mielialoja, stressihormoniksikin kutsutun kortisolin tasoa, verenpainetta sekä sydämen sykettä. Tulosten perusteella arvioitiin, miten eri alueilla oleskelu elvyttää ihmisiä.
”Metsän myönteiset vaikutukset näkyivät jo viidessätoista minuutissa”, Tyrväinen kertoo. Mitä pidempään metsässä viipyi, sitä selvempiä vaikutukset olivat.
Sekä Keskuspuiston metsä että kaupungin sykkeessä sijaitseva Alppipuisto elvyttivät osallistujia, mutta Keskuspuiston metsä oli heidän mielestään selvästi miellyttävin. Viheralueiden koolla, muodolla ja laadulla on merkitystä terveysvaikutusten kannalta.
”Hyvä viheralue ei saa olla kymmeninä pieninä palasina, vaan sen tulee olla riittävän suuri ja yhtenäinen”, sanoo Tyrväinen.
Tyrväisen tutkimusten mukaan lähellä sijaitsevat ja helposti saavutettavat vihrealueet innostavat eniten ihmisiä liikkumaan luonnossa. Hänen mukaansa ei olekaan ihme, että helsinkiläisten luontokeitaassa Keskuspuistossa käydään vuosittain noin kaksi miljoonaa kertaa. Luku on iso, sillä Suomen kansallispuistoissa käytiin viime vuonna yhteensä noin 3,2 miljoonaa kertaa.
Laajoilla ja yhtenäisillä viheralueilla on suuremmat terveysvaikutukset kuin pienillä ja sirpaleisilla.
Tyrväisen mukaan olemassa olevista viheralueista on pidettävä hyvää huolta.
”Kun yhdyskuntarakennetta tiivistetään, käy helposti niin, että samalla kutistetaan viheralueita ja vähennetään terveyden kannalta arvokasta ympäristöä.”
Luonnon terveysvaikutusten tutkiminen on maailmanlaajuisesti tärkeää, sillä jo puolet maapallon väestöstä asuu kaupungeissa. Liisa Tyrväisen tutkimushankkeissa on ollut mukana japanilaisia kumppaneita.
Japanissakin on tutkittu metsän vaikutusta ihmisen fysiologiaan, esimerkiksi keskushermoston toimintaan ja stressiin liittyviin merkkiaineisiin veressä ja syljessä.
Tutkimuskohteina käytettyjä metsiä on julistettu terveysmetsiksi. Niiden käytön edistämiseksi on koulutettu metsäterapeutteja ja luotu erityisiä metsäkylpyohjelmia, joissa kansalaisia ohjataan metsäkäynneille.
Rikas luonto suojaa parhaiten
Kliinisen allergologian emeritusprofessorin Tari Haahtelan ja hänen kollegojensa tutkimukset viittaavat siihen, että luontokosketuksen väheneminen on monien sairauksien lisääntymisen taustalla.
Nopea kaupungistuminen on voinut köyhdyttää ihmisten mikrobistoa. Luonnosta etääntynyt elämäntapamme on Haahtelan mukaan yhteydessä allergioiden, astman, diabeteksen, tulehduksellisten suolistosairauksien ja jopa Alzheimerin taudin lisääntymiseen.
Rikas, monimuotoinen luontoympäristö saattaa siis suojata allergialta. Haahtela selvitti tätä niin sanottua biodiversiteettihypoteesia kokeellisesti yhdessä akateemikko Ilkka Hanskin kanssa. Tutkijat kartoittivat Pohjois-Karjalassa suomalaisten koululaisten kotien ympäristöä kolmen kilometrin säteellä.
Tulosten perusteella näytti siltä, että koteja ympäröivän luonnon monimuotoisuus oli yhteydessä teini-ikäisten ihon mikrobiston rikkauteen. Tämä taas oli yhteydessä immuunipuolustukseen ja terveyteen. Samantyyppisiä tuloksia on saatu muistakin suomalaisaineistoista.
Mustikassa on hyviä mikrobeita.
”Ihmisen immuunipuolustusta pitäisi harjoittaa koko elämän ajan, jotta se osaa erottaa vaarallisen vaarattomasta ja oman vieraasta. Kaupunkiympäristöissä harjoittelu on heikompaa. Tarpeettomasti varuillaan oleva immuunijärjestelmä reagoi tulehduksella vaikkapa biologisesti vaarattomaan siitepölyhiukkaseen”, selittää Haahtela.
Ihmiset, jotka asuvat monimuotoisen luonnon keskellä, eroavat usein elintavoiltaan ja ravinnoltaan kaupunkimaisissa ympäristöissä asuvista. Kasviksia, juureksia ja hedelmiä kasvatetaan itse ja marjoja ja sieniä poimitaan useammin. Juomana voi olla vesijohtoveden sijaan kaivovesi.
Marjojen, hedelmien ja vihreiden kasvien pinnoilla ja soluväleissä majailevat hyvät mikrobit.
”Kyllä luonnosta itse poimitulla mustikalla on aivan erilainen mikrobisto kuin pakastealtaasta poimitulla marjalla. Tätä on tutkittu tosi vähän. Olisi kiinnostavaa selvittää, minkälaista mikrobistoa löytyy vaikkapa kaupan hedelmätiskistä”, Haahtela innostuu.
Luontoyhteydestä on pidettävä huolta
Luonnon terveysvaikutusten tutkimus on kasvanut räjähdysmäisesti 2000-luvulla ja mukaan on tullut uusia tieteenaloja. Tari Haahtelan mukaan yhteiskunnan tulisi huolehtia ihmisten luontoyhteyden säilymisestä.
”Luontoyhteyttä voidaan parantaa esimerkiksi kaavoituksen keinoin ja rakentamista ja liikennettä ohjaamalla. Päättäjät voivat parantaa viheralueiden saavutettavuutta ja ohjata ihmisten vapaa-ajanviettoa”, Haahtela luettelee.
Luontoa pitäisi tuoda lisää kaupunkiympäristöön: Kaupunkiviljelyä katoilla, terasseilla ja parvekkeilla pitää kehittää. Puita, kasveja ja viheralueita tarvitaan lisää. Nurmikoiden sijaan voidaan istuttaa niittyjä. Luontopäiväkodit ja pieneläinpihat voidaan tuoda osaksi kaupunkia.
”Yhteiskuntien pitää mennä luonnon mukaan, ei sitä vastaan”, Haahtela sanoo.
Itse kunkin kannattaisi lisätä omaa kosketusta luontoon – kirjaimellisesti.
”Liiku luonnossa. Tuota jotain ruokapöytään omalla takapihalla, terassilla, kukkaruukussa tai missä tahansa”, Haahtela kehottaa.
”Olet, mitä syöt, juot, hengität ja kosketat.”