Luonnonsuojelun historiaa kirjoittamassa: ”Jännitys säilyi viime hetkille”
Maailman valtiot sitoutuivat tähän saakka kunnianhimoisimpiin kansainvälisiin luontotavoitteisiin viime joulukuussa. YK:n luontokokoukseen osallistunut WWF:n ohjelmajohtaja Anne Tarvainen kertoo, miten sopimus syntyi.
”Kello oli noin neljä yöllä, kun nuija pamahti pöytään. Historialliset tavoitteet luontokadon pysäyttämisestä oli lyöty lukkoon Kanadan Montrealissa. Olo oli helpottunut ja onnellinen, sillä jännitys säilyi viime hetkille. Pelkäsimme, että tavoitteet jäisivät vaillinaisiksi tai niistä ei päästäisi yhteisymmärrykseen.
Valtiot saavuttivat sovun luontokadon pysäyttämisestä ja luonnon tilan vahvistamisesta vuoteen 2030 mennessä. Ne sitoutuivat muun muassa suojelemaan 30 prosenttia maapallon pinta-alasta ja huomioimaan suojelussa ihmisoikeudet. Nämä olivat asioita, joita olimme WWF:n asiantuntijajoukolla ajaneet neuvotteluissa.
Nuijan kopautukseen kulminoitui vuosien valmistelutyö, sillä huippukokous piti järjestää jo vuonna 2020. Minulle Montrealin sopu oli päätös yli kahden vuoden urakalle. WWF oli yksi toimijoista, jonka ympäristöministeriö kutsui Suomen valtuuskuntaan. Valtuuskunnassa osallistuin huippukokousta valmisteleviin YK-neuvotteluihin, minkä lisäksi olin mukana WWF:n asiantuntijoiden työssä. Rooliini kuuluikin välittää myös kansainvälisen WWF-verkoston asiantuntemusta Suomen valtuuskunnalle.”
Hetki ennen h-hetkeä: neuvottelijat saivat uudet tavoitteet nähtäväksi puolisen tuntia ennen niiden virallista hyväksymistä. Anne Tarvainen (oik) tutustuu tavoitteisiin yhdessä WWF-kollegojen Bernadette Fischler Hooperin ja Claire Blanchardin kanssa.
Yksi neuvottelujen kuumimmista puheenaiheista oli ihmiskunnan ekologisen jalanjäljen pienentäminen. Anne Tarvainen keskustelee ylikulutuksen vähentämisestä yhdessä S-ryhmän vastuullisuusjohtajan Nina Elomaan (vas) ja kansainvälisen WWF:n Luca Chinottin kanssa.
Kansainvälisissä neuvotteluissa WWF:n asiantuntijat yhdistävät voimansa yhteisten tavoitteiden puolesta. Tarvainen tapasi neuvotteluissa kollegoita Tansaniasta, Keniasta, Intiasta ja Kamerunista. Tansaniasta osallistui Nuhu Salasala (vas), Keniasta Olivia Adhiambo, Intiasta Vishaish Uppal ja Kamerunista Fideline Mboringong.
”Neuvotteluissa vaikuttamistyö on aikamoista puurtamista. Tunsin eläväni välillä Päiväni murmelina -elokuvassa, jossa päivät toistuvat edellisen kaltaisena. Heräsin joka päivä aikaisin aamulla ja suuntasin ensin Suomen valtuuskunnan kokoukseen ja sen jälkeen WWF:n tapaamiseen. Varsinaisissa neuvotteluissa hiottiin sopimustekstiä sanojen ja pilkkujen tarkkuudella, usein yöhön saakka. Toisaalta päivät olivat inspiroivia ja jännittäviä. Paikan päällä näkee neuvottelijoiden välistä dynamiikkaa ja voi päätellä, kenelle osapuolista pitäisi teroittaa WWF:n viestejä.
WWF Suomen ja ulkoministeriön tuella pystyimme myös avittamaan nepalilaisen ja tansanialaisen kollegamme osallistumista kokoukseen. On äärimmäisen tärkeää, että kehittyvistä maista on mukana järjestöjen edustajia tuomassa esiin omaa näkökulmaansa. Tämä kertookin WWF:n monipuolisuudesta: suojelemme luontoa ruohonjuuritasolla ja vaikutamme paikallisiin lakeihin, ja sitten voimme tuoda kaiken tämän kokemuksen kansainvälisiin neuvotteluihin.
Vaikuttamistyötä ei mitata hehtaareina. Siksi on vaikeaa arvioida tarkasti, mikä WWF:n vaikutus kokouksen lopputulokseen oli. Uskon kuitenkin, että työmme jälki näkyi Suomen kunnianhimoisissa kannoissa. Suomella osana EU:ta ja WWF:llä luotettavana ja arvostettuna ympäristöjärjestönä oli kummallakin omat roolinsa hienon tuloksen luomisessa. Olen ylpeä, että sain olla mukana kirjoittamassa luonnonsuojelun historiaa.”