Pienelläkin parvekkeella voi auttaa pölyttäjiä
Pölyttäjien tärkeimmät elinympäristöt ovat Suomessa uhanalaisia. Pölyttäville hyönteisille on mahdollista tarjota täydentävää ravintoa kaupunkiympäristössä.
Helsingin Kalasatama on nimensä mukaisesti vanhaa ja merellistä satama-aluetta, jonne on reilun 15 vuoden aikana kohonnut kortteleittain asuinrakennuksia. Alueen kerrostaloissa huomio kiinnittyy siihen, että lähes jokaiseen asuntoon, pienimpiinkin, kuuluu oma parveke.
Parvekkeiden runsauden noteerasi alueella kävellessään myös väitöskirjatutkija Elina Sirén.
”Kalasatama on esimerkki hyvin tiiviisti rakennetusta alueesta, jossa on rajallisesti keinoja lisätä vihreyttä kaupunkiympäristöön. Parvekkeita katsellessa tuli ajatus tutkia, voisiko niistä olla avuksi”, Sirén sanoo.
Pölyttäjät tarvitsevat täydentävää elinympäristöä ja ravintoa kaupunkioloissa, sillä niiden tärkeimmät elinympäristöt ovat Suomessa uhanalaisia. Perinneympäristöjen, kuten niittyjen ja ketojen kasvillisuutta voi tuoda kerrostaloihin istuttamalla parvekeruukkuihin ja istutuslaatikoihin vaikkapa ketoneilikkaa, verikurjenpolvea tai mausteyrttinäkin käytettävää mäkimeiramia.
Tämä on myös Sirénin meneillään olevan tutkimuksen asetelma. Yhdessä arkkitehti ja tutkija Lena Jegardin kanssa Sirén tutkii yhteensä 10–20 parvekkeella Turussa ja Tampereella, millainen potentiaali parvekkeilla on luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä. Tutkimusta rahoittaa Tampereen yliopiston kestävän kaupunkitutkimuksen tutkimusalusta TURNS.
”Osallistujat saavat parvekkeilleen pölyttäjiä houkuttelevia, pääosin Suomen luonnossa kasvavia kasveja ja tarvikkeita sekä ohjeet niiden hoitamiseen. Aivan aluksi kartoitamme myös parvekkeen tähänastisia käyttötarkoituksia sekä tutkimukseen osallistumisen motivaatiota”, Sirén kertoo.
Myös parvekkeen ominaisuudet, kuten asuinkerros, ilmansuunta ja koko kirjataan ylös. Tutkimus alkaa toukokuussa ja päättyy syksyllä, jolloin osallistujat pääsevät kertomaan istutusten onnistumisesta ja havainnoistaan kasvukauden ajalta.
”Asukkaat huolehtivat kasveista kukin omien taitojensa mukaan. Tutkimustulos on sekin, jos kasvit kuolevat”, Sirén sanoo.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Lasitukset ovat Suomessa yleisiä. Tutkija Lena Jegardin mukaan ne eivät ole täysin ongelmattomia, sillä ne esimerkiksi aiheuttavat parvekkeiden ylikuumenemista.
Lasitukset haasteena
Sirénin tutkijapari Lena Jegard on arkkitehtina kiinnostunut erityisesti siitä, millaisia vaikutuksia parvekkeiden fyysisillä ominaisuuksilla, kuten lasituksilla, on parvekepuutarhoihin. Jegard mainitsee, että lasitukset ovat suomalaisparvekkeiden erityispiirre, joita muualla maailmassa ei juuri käytetä.
”Lasituksia on asennettu Suomessa 1980-luvulta lähtien. Niitä pidetään nykyisin jopa standardina ja ensisijaisina keinoina esimerkiksi meluhaittojen vähentämisessä. Mutta täysin ongelmattomia ne eivät ole”, hän kertoo.
Jegardin mukaan lasitukset esimerkiksi aiheuttavat parvekkeiden ylikuumenemista.
“Lisäksi jos laseja pidetään koko ajan kiinni, pölyttäjillä ei luonnollisesti ole pääsyä meden ja siitepölyn äärelle, vaikka parvekkeella olisi paljonkin pölyttäjäystävällisiä kasveja.”
Sirénin ja Jegardin tutkimuksessa on mukana myös lasitettuja parvekkeita. Näillä mitataan erikseen parvekkeen lämpötilaa ja kosteutta sekä asennetaan laite, joka rekisteröi, milloin lasit ovat kiinni ja milloin avoinna.
Tutkijoita kiinnostaa, voisiko parvekkeen villiinnyttäminen vahvistaa ihmisten luontosuhdetta laajemminkin. Voisiko parveketta ja sen istutuksia ajatella enemmän puutarhana, joka ei jatkuvasti ole kukoistuksessaan, mutta saa ajatukset luontoon ja siitä huolehtimiseen?
”Kun ihmiset huomaavat esimerkiksi hyönteisiä parvekkeellaan, ehkä he voivat kiinnostua niistä enemmänkin. Ja puutarha parvekkeella on ainakin esteettömyyden kannalta tapa saada kosketusta luontoon”, Sirén pohtii.
"Tärkeää on omaksua asenne, että villi voi olla kaunista."
"Tärkeää on omaksua asenne, että villi voi olla kaunista."
Osa laajempaa kokonaisuutta
Parvekkeet eivät yksinään riitä tai pysty korvaamaan pölyttäjien elinympäristöjä luonnossa, mutta osana isompaa viheralueverkostoa pienenkin parvekkeen vaikutus muuttuu kokoaan suuremmaksi. Esimerkiksi kaupungin puistoalueen lähettyvillä sijaitseva parveke voi parantaa puistossa viihtyvien pörriäisten, kuten kimalaisten, ravinnonsaantimahdollisuuksia.
”Yksi pysähdyspaikka voi löytyä taloyhtiön viljelylaatikoiden niittykukista ja sitä seuraava naapuritalon puutarhasta. Tästä kimalaisen matka voi jatkua edelleen läheisen yrityksen villille pihalle ja sieltä takaisin pesäpaikkaan lähimetsään”, luettelee WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela.
Esimerkit kertovat, miten monenlaisia alueita viheralueverkostoon voi kuulua – luonnolle voi antaa tilaa esimerkiksi tienpientareilla tai parkkipaikkojen reunamilla.
”Tärkeää on omaksua asenne, että villi voi olla kaunista”, Korpela sanoo.
Villiinnyttäminen on luontokadon torjumista omassa lähiympäristössä. Elina Sirén kertoo, että tämä on myös parveketutkimuksen taustalla.
”Luontokato on valtava yhteiskunnallinen ongelma, joten on käännettävä niin pienet kuin isotkin kivet ratkaisujen löytämiseksi”, hän toteaa.
(Juttu jatkuu kuvien jälkeen)
Pölyttäjille voi tarjota ravintoa pienessäkin mittakaavassa, esimerkiksi istuttamalla ruukkuihin pölyttäjäystävällisiä kasveja.
Kotipihan puutarhassa voi jättää nurmea leikkaamatta ja katsoa, nouseeko nurmikon seasta pölyttäjille ravinnoksi kelpaavia kasveja, kuten valkoapiloita.
Kaupunkien ja kuntien alueilla villiinnyttäminen on lisääntynyt. Kuva Helsingin Töölönlahden kesäpuistosta vuonna 2024.
Ala villiksi -kampanja tuo luontoteot näkyviin
WWF tuo kotipuutarhureiden, kuntien ja yritysten monimuotoisuustekoja näkyviksi Ala villiksi -kampanjalla. Kampanja käynnistyi viime vuonna, ja jo ensimmäisen kauden aikana suomalaiset antoivat omilla kotipihoillaan ja parvekkeillaan tilaa luonnolle yli kaksi miljoonaa neliömetriä. Osallistujia oli Suomen jokaisesta maakunnasta, Ahvenanmaalta aina pohjoisimpaan Lappiin asti.
“Ihmiset ovat selvästi valmiita toimimaan oman lähiluontonsa hyväksi ja kaipaavat siihen konkreettisia keinoja.” Korpela iloitsee.
Kampanjasivustolla, osoitteessa alavilliksi.fi, voi ilmoittaa laskuriin villiinnyttämänsä neliöt ja alueen tyypin, eli onko kyseessä parveke, kotipiha, mökkipiha vai muu alue, kuten yritystontti.
”Monen pihamaalta löytyy varmasti jo valmiiksi luonnon monimuotoisuutta lisääviä elementtejä, jotka voi laskea mukaan neliöihin. Viime vuonna mukaan lähteneet voivat myös ilmoittaa uudet neliönsä, jos villi ala on viime vuodesta kasvanut”, Korpela opastaa.
Kampanjan pääyhteistyökumppani on OP Ryhmä, joka haluaa auttaa pölyttäjiä ja kannustaa pankkejaan ja henkilöstöään villiinnyttämään lähiympäristöään. Osuuspankeille on esimerkiksi laadittu ohjeet kiinteistöjen villiinnyttämiseen.
”Moni osuuspankki on ollut kiinnostunut pankkien omistamien kiinteistöjen mahdollisesta villiinnyttämisestä, ja tiedossa on jo ainakin yhden nurmialueen muuttaminen niityksi. Olemme saaneet useita yhteydenottoja pankeilta, joissa kysytään esimerkiksi niittyjen perustamisesta”, iloitsee OP Ryhmän rakennuttajapäällikkö Markku Estola.
Jokainen neliömetri on arvokas
Ala villiksi -kampanjan sivustolla on tarjolla neliömetrilaskurin lisäksi runsaasti villiinnyttämisvinkkejä, joita voi soveltaa monenlaisiin kohteisiin aina parvekkeilta laajoille tonteille asti. Helpoimmillaan mukaan voi lähteä jättämällä jonkin alueen vähemmälle hoidolle ja katsoa, alkaako maasta nousta pölyttäjille tärkeitä niittykasveja.
Korpela muistuttaa, että jokainen laskuriin ilmoitettu neliömetri on arvokas.
”Villiinnyttäminen on matalan kynnyksen keino olla mukana tekemässä merkittävää työtä pölyttäjien eteen. Ja hyödyttäähän pölytys myös sadon saamista omalta pihalta tai parvekkeelta, jos siellä kasvattaa hyötykasveja”, Korpela sanoo.
-
Villiinnyttäminen auttaa myös siilejä
Luonnon monimuotoisuuden lisääminen lähiympäristössä ei auta pelkästään pölyttäjiä ja niittykasveja, vaan myös muita hyönteisiä ja pikkunisäkkäitä. Esimerkiksi siili on monelle tuttu laji, joka hyötyy villimmästä pihasta, josta sille löytyy ravintoa ja sopivia paikkoja lisääntymiseen sekä talvehtimiseen.
Siilien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta havaintojen perusteella laji on vähentynyt Suomessa nopeasti. Yksi syy siilin häviämiseen kotipihoilta on nimenomaan liiallinen siisteys. Myös ilmastonmuutos on siilille uhka, sillä lämpimät talvet voivat haitata sen talvihorrosta.
Siiliä voi auttaa omalla kotipihalla monin keinoin. Kun osan pihamaasta jättää vähemmälle hoidolle ja pihaan istuttaa monipuolisia kasvilajeja, siellä viihtyvät paremmin siilin ravintonaan käyttämät hyönteiset ja niiden toukat. Kasvinsuojelu- ja torjunta-aineet kannattaa jättää käyttämättä aina kun mahdollista, sillä ne ovat erittäin haitallisia niin siilille kuin hyönteisille.
Siilille voi myös rakentaa talvipesän. Kaikkein helpoimmalla pesä rakentuu, jos jättää pihaan risu- ja lehtikasoja sekä muita ryteikköjä. Pesän voi rakentaa myös laudasta tai ostaa siilille valmiin mökin.
Siilin talvehtimisen kannalta syksyinen vararavinnon kerääminen on tärkeää. Siilille voi tarjota erityisesti syys-lokakuussa lisäruokaa, kuten kissan tai koiran märkäruokaa tai kuivanappuloita liotettuna.
Anna tilaa luonnolle, neliömetri kerrallaan
Antamalla osan omasta pihastasi takaisin pölyttäjille teet suuren palveluksen luonnon monimuotoisuudelle.