Ronja Salmen kolumni: Ilmastotunteet ovat viestejä minulta minulle

Pari vuotta sitten ilmastonmuutos saapui uniini. Aihetta koskevat uutiset, elokuvat ja palopuheet olivat saavuttaneet tunnerekisterini ja valloittaneet emotionaalisen keskukseni. Näin painajaisia kuivuudesta, ilmastopakolaisuudesta ja vedenpaisumuksesta. Päivisin ilmastonmuutos ei ollutkaan minusta erillinen asia, vaan sisälläni vellova vyyhti pahaa oloa. Inhosin itseäni ja tekemiäni kulutusvalintoja.

Sisälleni kertynyt möykky lähti purkautumaan vasta, kun sain sanan ololleni: ilmastoahdistus. Jo pelkän sanan lukeminen helpotti. Tämä onkin jokin oikea asia, enkä ole yksin tunteideni kanssa. Vaikka sana itsessään ei liikuttanut ilmastonmuutosta suuntaan tai toiseen, toi se minulle valtavaa helpotusta.

Ilmastoahdistus oli hyvä lähtöpiste ilmastotunteiden tunnistamiselle. Ahdistuksen myötä tunnistin nimittäin nopeasti myös muita tunteita. Esimerkiksi ilmastohäpeä ja -syyllisyys hahmottuivat lähelle toisiaan.

Hetkittäinen ilmastoepätoivo iskee edelleen, kun ymmärrän asioiden mittakaavan tai katson videoita mereen romahtavista jäätiköiden sinertävistä seinämistä. Ilmastosurua tunnen, kun ajattelen asioita, joita itse menetän, olen vaarassa menettää tai toiset tulevat menettämään ilmastonmuutoksen takia. Ehkä sitä voisi sanoa myös ilmastomurehtimiseksi. Toisaalta tunnen myös ilmastotoiveikkuutta, kun katson kuvia mielenosoitusmassoista ja koululakossa olevista nuorista. Ilmastoriemua koin Pyhä-tunturilla, kun tykkylumen peittämät käkkärämännyt seisoivat pakkaspäivässä. Että täällä nämä männyt vain seisovat ja minä saan niitä katsella!

Olen maailmaa sanojen kautta hahmottava ihminen, joten tunteita tarkasti erittelevät sanat tuovat minulle lohtua. Tunteiden tunnistaminen minkä tahansa asian suhteen on myös hyödyllistä toimintaa. Tunnekouluttaja ja kirjailija Camilla Tuomisen mukaan juuri tunteiden nimeäminen on ensimmäinen askel niiden johtamiseen. Hänen mukaansa tunteisiin tulisi suhtautua uteliaasti, tarkkailevalla asenteella. Tunteita ei tarvitse erikseen arvottaa tai arvostella, vaan niiden saapumista ja läsnäoloa voi tarkastella.

Tunteiden erottelu ja tarkastelu ehkäisee tunteiden aallokkoon ajautumista, eräänlaista piehtarointia tunteiden meressä. Sukelluksissa oleminen on kokemuksena turhauttava, mutta myös usein jättää ihmisen lamaantuneeseen tilaan.

Ilmastonmuutoksen kohdalla lamaantuminen ei ole vaihtoehto.

Minulle tunteiden erittely on ollut toimiva lääke apokalyptisten pelkokuvien hallintaan. Olen myös ymmärtänyt lukuisten ilmastotunteiden olevan viestejä minulta minulle itselleni. Ilmastohäpeä syntyy arvojeni kanssa ristiriidassa olevasta toiminnasta. Ilmastosurua tunnen, kun välitän jostain asiasta.

Viestien perusteella minulla on mahdollisuus muuttaa toimintaani. En voi koskaan hallita tunteitani, mutta voin valjastaa ne toiminnaksi elämässäni. Haastavina hetkinä muistutan itselleni, että mitä suurempi tunne, sitä tärkeämpi asia.

Ronja Salmi on toimittaja ja yrittäjä, joka vuorottelee WWF-lehden kolumnistina Jani Kaaron kanssa.