Jos metsään haluat mennä nyt

Leveä hiekkatie on vielä muutamia viikkoja sitten palvellut porvoolaista hiihtokansaa. On huhtikuun loppu, ja silloin tällöin jalka uppoaa vielä auringon pehmentämään hankeen.

Suuri vaaleanruskea lintu lehahtaa tien reunasta ilmaan rikkoen ympäröivän metsän hiljaisuuden. Teeri- tai fasaaninaaras, arvelemme.
Pian saavumme pienelle kodikkaalle laavulle lammen rantaan. Vastarannan paljaat kalliot hehkuvat lämpöä auringon paisteessa.
Henriikka Reinman, Aamukahvilla-median perustaja, noukkii edellisiltä vierailta tulipaikalle jääneet folionpalaset reppunsa sivutaskuun ja alkaa valmistella tulia tottuneesti.

Luontoretkeilyn suosio lähti kasvuun 2010-luvun puolivälissä. Samoihin aikoihin harrastus alkoi kiinnostaa myös niitä Reinmanin ystäviä, jotka olivat aiemmin pitäneet koko puuhastelua hieman nolona. Yhtäkkiä retkiseuraa oli jonoksi asti. Viimeistään pandemia räjäytti etenkin kansallispuistojen kävijämäärät, kun etelän rantalomat vaihtuivat pakon edessä kotimaanmatkailuun.

Reinmanille kotimaan luontoretkeily on rakas harrastus jo vuosien takaa, ja lisäksi hän on opiskellut eräoppaaksi. Ympäristösyistä Reinman on vältellyt ulkomaanlentoja jo kolme ja puoli vuotta. Arjessaan hän pyrkii pitämään huolta siitä, että isossa kuvassa oma elämä olisi mahdollisimman ympäristöystävällistä. Esimerkiksi kakkoskotiinsa Äkäslompololle matkustaessaan hän suosii junaa, mutta antaa itselleen myös armoa.

”Vaikka joskus ajaisi autolla pohjoiseen tai lämmittäisi leipänsä foliossa, ovat ne parempi vaihtoehto kuin lennot Thaimaahan”, hän sanoo.

Etelä-Suomen kansallispuistoista Nuuksioon ja Sipoonkorpeen pääsee lähialueilta julkisella liikenteellä. Vaikeammin saavutettaviin kohteisiin matkustaessa voi suosia kimppakyytejä. Esimerkiksi Facebookissa on ryhmiä, joissa voi etsiä kyytiä tai tarjota paikkaa omasta autostaan samaan suuntaan matkaaville. Yksi vaihtoehto on mennä junalla niin pitkälle kuin pääsee, ja vuokrata paikan päältä omaan käyttöön joko auto tai lyhyemmille etapeille pyörä.

Viime syksynä Reinman testasi Sallan ja Hossan alueilla kestävän vaeltajan kansallispuistoreittiä, joka on yhtä lyhyttä taksimatkaa lukuun ottamatta toteutettavissa pelkästään julkisella liikenteellä. Vastaavia kestävän luontomatkailun palveluita ja saavutettavuutta Reinman toivoo Suomeen lisää.

”Meillä on upeita, tutustumisen arvoisia paikallisia matkailukohteita, jotka kuitenkin jäävät helppojen ulkomaan pakettimatkojen varjoon. Etenkin pienen lapsen kanssa reissatessa juuri helppoutta ja valmiiksi suunniteltuja kokonaisuuksia kaipaa.”

Helppoudessa ja ympäristöystävällisyydessä yksi retkeilykohde on usein ylitse muiden: lähiluonto. Myös Reinman etsii retkipaikkoja paljon lähiluonnosta. Tällainen paikka on myös laavu, jonka tulipaikalla nuotiokahvimme alkavat pian porisemaan.
”Ei ole järkeä lentää kauas tutkimaan luontoa, jos kaikki lähellä oleva on vielä tutkimatta”, hän pohtii.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Kilpailu kansallispuistoista

Suomen 41 kansallispuistoa ovat merkittävässä asemassa paitsi arvokkaimpien luontokokonaisuuksien turvaamisessa, myös matkailun vetovoimatekijöinä. Pelkästään viime vuonna niissä vieraili yli neljä miljoonaa ihmistä. Suuret kävijämäärät asettavat omalta osaltaan paineita luonnon käytön kestävyydelle.

Kansallispuistoilla on kaksi tärkeää tehtävää: luonnonsuojelun tukikohtina sekä virkistys- ja opetuskohteina toimiminen. Kahden roolin välillä on ristiriitaisuuksia, mutta toisiaan poissulkevia ne eivät ole. Luonnossa retkeileminen ja oleminen vahvistavat ihmisten luontosuhdetta ja siten halua suojella sitä. Mitä tutummaksi metsät ja muu luonto tulevat, sitä tärkeämmiksi ne muodostuvat.

Vihdin, Espoon ja Kirkkonummen alueilla sijaitsevan Nuuksion kansallispuiston perustaminen on hyvä esimerkki. Puiston perustamisen pelättiin rajoittavan alueen muuta toimintaa ja kansallispuiston perustamista vastustettiin, vaikka ydinalueet olivat olleet suojeltuina jo ennen sen perustamista. Kansallispuisto perustettiin vuonna 1994 ja pian Nuuksion poluista tuli Suomen tunnetuimpia.

Muilta kunnilta ei jäänyt Nuuksion suosio huomaamatta, vaan ne alkoivat jopa omatoimisesti ehdottaa kansallispuistoja alueilleen. Uusimmat puistot, Hossa ja Salla, on perustettu jo olemassa olleille suojelualueille tai valtion retkeilyalueille. WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvasen mukaan Sallassakin olisi kansallispuiston perustamisen yhteydessä ollut mahdollista laajentaa suojelualuetta valtion mailla merkittävästi, mutta niin ei tehty, vaan jo olemassa olleen luonnonsuojelualueen status vain muutettiin kansallispuistoksi. Toki kansallispuistoa voidaan laajentaa myös perustamisen jälkeen, kuten muun muassa Nuuksiossa on jatkuvasti tehty.

Vaikka kansallispuiston perustaminen on vahvojen suojelumääräysten takia luonnon kannalta myönteinen asia, on WWF hieman huolissaan kansallispuistojen muuttumisesta yhä enemmän aluekehityksen ja luontomatkailun vetonaulahankkeiksi. Silloin luonnon suojelutilanteen parantaminen voi jäädä toissijaiseen rooliin. Kunnat eivät himoitse kansallispuistoja suotta. Jokainen puistoon satsattu euro tuo alueille kymmenen euroa matkailutuloina.

Ympäristöministeriö on pitänyt tärkeänä, että jokainen uusi kansallispuisto toisi jotain uutta Suomen kansallispuistojen verkostoon. Olisikin tärkeää, että jokaisesta maakunnasta löytyisi riittävän suuri kansallispuisto, jossa yhdistyy sekä luonnonsuojelu että luontoalueen käyttö virkistäytymiseen.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Jokaisen oikeus ja vastuu

Laavun ympäristöä katsellessa huomaa kertakäyttökupin palasia, rikkinäisen kuulakärkikynän sekä kenties ruokapakkauksista jäänyttä muovia ja paperia.

”Kerran olimme Nuuksiossa laittamassa illallista retkikeittimellä. Paikalle saapui pariskunta tiedustelemaan, voisivatko he liittyä seuraan tulistelemaan. Kerroimme, että totta kai, mutta tulia paikalle ei saa laittaa, sillä se ei ollut laillinen tulipaikka. Mies tuohtui silminnähden ja lopulta he häipyivät paikalta. Ehkä tekemään tulia muualle”, Reinman kertoo ja hörppää höyryävää kahvia kuksastaan.

Tulen tekeminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaikka näin saatetaan luulla. Lisäksi laittomiin tulipaikkoihin liittyy harmillisen usein puiden kaatamista, kelopuiden hakkaamista ja elävien oksien repimistä sytytystarpeiksi. Luvattomien tulipaikkojen purkutalkoissa WWF:n vapaaehtoiset ovat löytäneet Nuuksion kansallispuistosta lähes 500 laitonta tulipaikkaa viimeisen kahden vuoden aikana. Laillisillakin paikoilla metsäpalovaroitus on tarkistettava Ilmatieteen laitoksen sivuilta ennen tulien tekemistä.

Reinmanille tulipaikkasäännöt ovat tuttuja, mutta hän tietää itsekin tehneensä virheitä ja pystyttäneensä esimerkiksi teltan joskus väärälle paikalle.

”Toivon, että niinä hetkinä joku olisi sanonut minulle, että noin ei ole ok tehdä.”

Kansallispuistoissa jos missä alueen käytön tulee olla luontoarvot huomioivaa ja luontoa kunnioittavaa. Alueiden luonnonsuojelullinen luonne asettaa luonnollisesti myös rajoituksia niiden käytölle.

Retkeilyn ja erilaisten liikkumistapojen kuten nopeasti yleistyvän maastopyöräilyn näkyvänä lieveilmiöinä polut kuluvat ja levenevät. Metsähallituksen mukaan se häiritsee lähes aina kuitenkin enemmän ihmisten visuaalista silmää kuin luontoa. Todellista haittaa on aiheutunut reittien ulkopuolisilla alueilla, joissa ihmisen liikkuminen on lisääntynyt huomattavasti.

Kuusamossa Oulangan kansallispuiston jyrkänteillä muuttohaukan pesinnän tiedetään keskeytyneen joinakin vuosina kävijöiden aiheuttaman häiriön vuoksi. Alueille on sittemmin jouduttu asettamaan liikkumisrajoituksia pesimäkaudeksi. Myös Nuuksiossa metson soidinpaikat ovat vaarassa häiriintyä lisääntyvien ihmismäärien takia.

Reinman on saanut elää lapsuutta, jossa hän on päässyt tutkimaan muurahaispesiä ja ryömimään sammalilla. Ehkä juuri siksi luonnossa oleminen on hänelle niin tuttua ja turvallista.

”Silti haluan oppia siitä koko ajan lisää. Ostin juuri esimerkiksi lintukirjan, jotta opin tuntemaan pihapiirissämme liikkuvat linnut. Toivon, että myös oma lapseni kasvaa kunnioittamaan ja vaalimaan luontoa.”

Lue lisää vinkkejä kestävämpään luontoretkeilyyn ja mielenkiintoisiin kohteisiin osoitteessa retkipaikka.fi ja tutustu retkietikettiin osoitteessa luontoon.fi/retkietiketti.

Juttua varten on haastateltu myös Metsähallituksen erikoissuunnittelija Joel Heinoa.