16 vuotta suojelutyötä orankien kotisaarella – ”Toivon, että metsät säilyvät tuleville sukupolville”
WWF:n kansainvälinen metsäasiantuntija Maija Kaukonen, kotimetsiään partioiva Astaga ja paikallisen järven suojelua johtava Yoshua Arai työskentelevät Borneon ainutlaatuisen luonnon turvaamiseksi.
Tiesitkö, että...
Voit myös kuunnella jutun. Klikkaa tästä.
Maija Kaukonen: ”Koko Borneo on aiemmin ollut sademetsän peitossa, mutta viimeisten vuosikymmenten aikana saaren metsäpeite on kutistunut noin puoleen entisestä. Pitkäjänteisen suojelutyön ansiosta laajoja metsäalueita on onneksi saatu turvattua ja metsäkatoa hidastettua.
Alueen lajeista tunnetuin on oranki, joka elää vain Borneolla ja viereisellä Sumatran saarella. Lisäksi Borneolla elää muun muassa borneonnorsuja sekä äärimmäisen uhanalaisia sumatransarvikuonoja. Saarelta on myös löydetty yli 3000 puulajia.
Vuosien saatossa olemme muun muassa kartoittaneet orankien elinalueita ja edistäneet näiden suojelua viranomaisten kanssa läänin maankäytön suunnitelmissa. Lisäksi olemme auttaneet paikallisia kyläyhteisöjä virallistamaan metsäalueidensa hallinnan ja kouluttaneet heitä ehkäisemään laittomuuksia metsissä.
Kestävien elinkeinojen edistäminen on tärkeä tapa suojella metsiä, sillä Borneolla metsiä on raivattu paljon erityisesti palmuöljyplantaasien tieltä. Painetta metsän raivaamiseen voidaan vähentää kouluttamalla kyläyhteisöjä kestävien pienelinkeinojen, kuten kalastuksen, harjoittamiseen.”
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Oranki ja poikanen Borneolla.
Astaga: ”Tietoisuuden lisääminen metsien suojelusta ei ole aina helppoa. Aiemmin olemme saaneet uhkauksia, kun emme ole antaneet ihmisten ottaa puuta metsästä tai metsästää siellä.
Työssä tarvitaan erilaisia lähestymistapoja. Jos joku haluaa metsästää orankeja, muistutamme, että orangit levittävät hedelmien siemeniä – ja sadonkorjuun aikaan saamme nauttia hedelmistä. Tiedon lisäännyttyä yhteistyö paikallisten yhteisöjen kanssa on muuttunut helpommaksi.
Loppujen lopuksi metsien suojelu hyödyttää lapsenlapsiamme. Jos annamme paikallisten puulajien kuolla sukupuuttoon, he eivät tule koskaan tietämään, miltä esimerkiksi merantipuu näyttää. Toivon, että metsät säilyvät tuleville sukupolville.”
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Yoshua Arai Jentawang-järvellä.
Yoshua Arai: ”Muistan hyvin, kun 1980-luvulla Jentawang-järvessä oli niin paljon kalaa, että saatoimme pyydystää kaloja machete-veitsellä ja saada helposti 5–6 kiloa saalista. Päätimme vain, mitä kalaa halusimme syödä, ja pyysimme sitten niitä.
Vuoteen 2010 mennessä joen tila oli huonontunut merkittävästi ja kalastaminen muuttunut vaikeaksi. WWF Indonesian avulla laadimme sääntöjä kalastamiselle ja joen käytölle. Esimerkiksi kalojen pyydystäminen räjähteitä käyttäen kiellettiin ja verkkokalastusta rajoitettiin.
Meidän tulee pitää huolta järvestä, jotta myös kaloja tulee enemmän. Toivomme, että kalakannan runsastuminen auttaisi tekemään kalastuksesta elinkeinon erityisesti kyläläisille, joilla ei ole omaa maatilaa tai peltoja.”
WWF Suomi on tukenut työtä metsäkadon pysäyttämiseksi Borneolla ulkoministeriön ja WWF-kummien tuella vuosina 2008–2024. Työ Indonesiassa jatkuu Länsi-Papualla, missä pyrimme turvaamaan saaren koskemattomat luonnonmetsät.