Julia Thurénin kolumni: Ihmiset provosoituvat, kun annan metsän olla

Oikeastaan ajattelen, etten minä edes omista tuota metsää, vaan lajit, jotka metsässä asuvat. Peurat, suopursu, palokärki, sen semmoiset.

Minusta useampien metsien pitäisi antaa olla. Mutta se vaatii paitsi rahaa myös pokkaa. Ihmiset ovat reagoineet metsänsuojelupyrkimyksiini monenlaisin tavoin.

Ensin tulivat pelottelijat. “Sitten kun kirjanpainaja lähtee leviämään metsäsi lahopuista naapurin metsään, joudut korvaamaan heidän kuolleet puunsa. Hinta voi nousta kymmeniin tuhansiin.” Pelästyin! En haluaisi korvata kenenkään kuolleita puita! Niinpä selvitin asian: Jos myrsky kaataa noin kymmenen tuoretta puuta hehtaarilla, puut olisi hyvä korjata metsästä pois. Silloin on nimittäin riski, että kirjanpainajat pääsevät lisääntymään terveisiin puihin. Kukaan ei kuitenkaan muistanut tapausta, jossa yksityinen ihminen olisi joutunut korvaamaan toisille kirjanpainajatuhoja. On vaikea osoittaa, että juuri tämä kirjanpainaja on lähtenyt sinun puustasi. Mutta noin muuten puut voivat kyllä lahota menemään. Oikeastaan olisi ihan kaikkien etu, että lahopuuta olisi metsässä paljon.

Sitten tulivat järjen ihmiset. “Kyllä metsää pitää hoitaa. Ei se muuten selviä.” Mutta miten metsä on selvinnyt tällä planeetalla kaikki edeltävät vuosituhannet, ennen kuin ihminen on tullut “hoitelemaan” sitä? Vaikea sanoa.

Kolmas ihmisryhmä taas on kehunut, että onpa hienoa, kun ryhdyt sanoista tekoihin. “Että siellä ne järjestöhipit vain nillittävät, ostaisivat itse metsää ja suojelisivat sen.” Mutta tässä tulee vastaan perspektiiviharha: Yksittäisten ihmisten suojelupyrkimykset ovat lilliputtimaisen pieniä verrattuna aktivismiin ja siitä johdettuun politiikkaan. Aktivistit ovat pitäneet metsien suojelun ja lajikadon otsikoissa vuodesta toiseen. Vaikuttaa siltä, että yleinen mielipide on muuttunut: Ylen kyselyn mukaan jopa 80 prosenttia kansasta haluaisi lisää metsien suojelua.

Harvalla on myöskään rahaa ostaa metsää suojeluun. Minun neljä hehtaariani maksoi 20 000 euroa, mikä oli aika iso taloudellinen ponnistus (mutta mitä sitä ei tekisi lievittääkseen maailmantuskaansa). Monelle metsä on elinkeino, josta saatuja tuloja ilman ei pärjää.

Omia toimiani paljon vaikuttavampia ovat esimerkiksi Virpi Suutarin Havumetsän lapset -dokumentissa esiintyvät aktivistit, jotka omistavat elämänsä ja antavat aikansa metsille. Ja metsiä totta vie olisi suojeltava tässä maassa. Kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian mukaan valtion metsiä pitäisi suojella yli 500 000 hehtaaria, jotta 10 prosentin suojelutavoite saavutettaisiin. Luonnonmetsä-työryhmä on löytänyt valtion mailta luonnonmetsää 58 000 hehtaaria, jotka kannattaisi suojella hakkuilta välittömästi. Siinä eivät neljän hehtaarin metsäostokset paljon paina. Edellinen hallitus suojeli noin 20 000 hehtaaria metsää, nykyisen kohdalla en uskalla sanoa vielä mitään.

Sitten on viimeinen ryhmä, jonka mielestä tämä on vain hieno juttu. Usein he alkavat miettiä, että pitäisikö itsekin tehdä jotain vastaavanlaista. Heidän kanssaan olen käynyt merkityksellisimpiä keskusteluja. Vaikkapa siitä, miksi me ylipäänsä olemme tällä planeetalla, ja mikä on meidän ihmisten tarkoitus. Mitä haluamme jättää seuraaville sukupolville, niin ihmisten kuin palokärkienkin?

Julia Thurén on toimittaja ja somevaikuttaja, jonka uusin kirja Kaikki kuluttamisesta oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana 2021.