Kapula vaihtoon naalinsuojelussa – Metsähallituksen Tuomo Ollila jäi eläkkeelle
Metsähallituksen Tuomo Ollila on nähnyt naalin ahdingon ja toiveikkaan tulevaisuuden. Nyt naalinsuojelun konkari jäi eläkkeelle.
Tiesitkö, että...
Voit kuunnella jutun. Klikkaa tästä.
Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Tuomo Ollila näki ensimmäistä kertaa naalin Suomessa talvella 2016–2017. Hän oli tuolloin maastotöissä Käsivarren erämaa-alueella Enontekiöllä. Hetki jäi mieleen, sillä hän oli ennen ensikohtaamista ehtinyt johtaa naalinsuojelutyötä Suomessa jo 15 vuotta.
Toukokuussa 2024 Ollila jäi eläkkeelle. Hän ehti urallaan nähdä naalin ahdingon ja olla tärkeässä roolissa rakentamassa lajille valoisampaa tulevaisuutta Suomessa. Tätä työtä Ollila ja hänen kollegansa Metsähallituksen Luontopalveluissa ovat tehneet yhdessä WWF:n kanssa.
Sukupuuton partaalle metsästetyn naalin suojelu alkoi 1980-luvulla, kun WWF:n naalityöryhmä perustettiin. Lajin suojelusta ja seurannasta Suomessa vastannut työryhmä lopetettiin 1998, ja naalinsuojelun päävastuu siirtyi Luontopalveluille. Tiivis yhteistyö WWF:n kanssa jatkui, ja WWF mahdollisti naalien ruokinta-automaattien viemisen ja ylläpidon tunturialueille.
Ennen Ollilaa naalinsuojelua johti suojelubiologi Matti Mela. Häntä voi Ollilan mukaan kiittää pohjoismaisen yhteistyön aloittamisesta naalin suojelussa, minkä hän kokee erittäin tärkeäksi.
”Maiden rajat ylittävä suunnitelma naalin suojelemiseksi on välttämätön, jotta työssä voidaan onnistua.”
Nyt näyttää siltä, että onnistumisesta voidaan puhua, sillä naali on pesinyt Suomessa jo kahtena vuonna peräkkäin. Ensimmäisenä vuotena pentuja löytyi 4, ja viime vuonna niitä vipelsi pesillä jopa 25.
Ollilalle onkin painunut mieleen hetki, kun hän pari vuotta sitten sai tiedon ensimmäisestä pesivästä naaliparista Suomessa sitten 1990-luvun. Kartoittajat olivat olleet liikkeellä yöllä ja lähettäneet viestin iloisesta löydöksestä tuoreeltaan Ollilalle.
”Join kotona aamukahvia ja puhelimesta näin, että on tullut tekstiviesti”, Ollila muistelee.
Hän päätti lähimpien kollegojen kanssa salata tiedon onnistuneesta pesinnästä syksyyn saakka, sillä mahdollisuus häiriöön haluttiin minimoida.
Kun Ollila eläköityy, jääkö myös naalityö?
”Tarkkoja suunnitelmia ei ole, mutta olen ilmoittanut, että jos minusta on enemmän hyötyä kuin haittaa, voin jossakin muodossa olla edelleen mukana”, hän sanoo.