Kuivuus tappoi yli 200 norsua Keniassa – ravinnon ja veden ehtyessä nälkäiset villieläimet suuntaavat ihmisasumuksille
Keniassa Amboselin kansallispuistossa kymmenesosa norsuista kuoli yhden vuoden aikana poikkeuksellisen kuivuusjakson vuoksi. Ilmastokriisi lisää konflikteja ihmisten ja villieläinten välillä.
Tiesitkö, että...
Voit myös kuunnella jutun. Klikkaa tästä.
Notkea kärsä vie norsun suuhun ruohokimpun toisensa jälkeen. Amboselin kansallispuisto Etelä-Keniassa tunnetaan norsujen kotina, ja puiston läpi ajaessa voi nähdä suuria laiduntavia afrikannorsulaumoja. Ruohotasanko jatkuu silmänkantamattomiin, ja taustalla häämöttää Kilimanjaro-vuoren korkea siluetti.
Norsut syövät keskimäärin 18 tuntia päivässä, ja ne tarvitsevat suuria määriä ruokaa, vettä ja tilaa. Norsujen lisäksi puistossa elää muun muassa gepardeja, seeproja, leijonia, kirahveja sekä yli 600 lintulajia.
Kaksi vuotta sitten Keniassa kärsittiin pahimmasta kuivuudesta 40 vuoteen. Myös Amboseli näytti hyvin erilaiselta kuin nyt: ruohon tilalla oli pelkkää tomua ja lehdettömiä, kuivuneita pensaita. Teiden varsilla lojui eläinten luita.
”Amboselissa kuoli vuoden aikana tuhansia villieläimiä nälkään ja janoon, mukaan lukien yli 200 norsua. Etenkin norsunpoikasten kuolleisuus oli suuri: lähes puolet kuivuuden aikana syntyneistä norsuista menehtyi. Kaikkia villieläinten kuolemia ei ole välttämättä saatu tilastoitua, joten luvut voivat olla vielä suurempiakin”, kuvailee puistossa helmikuussa vieraillut WWF Suomen hankekoordinaattori Emma Viitanen.
Tavallisesti alueen vuodenkiertoon kuuluu kaksi sadekautta: pitkä sadekausi keväällä ja lyhyt syksyllä. Ihmiset ja luonto ovat riippuvaisia sadekausista, joiden aikana sataa noin 85 prosenttia koko vuoden sademäärästä. Ilmastonmuutos on kuitenkin tehnyt elintärkeistä sadekausista epäsäännöllisiä ja vaikeita ennustaa.
Poikkeuksellisen kuiva jakso alkoi Keniassa vuonna 2020, ja vuonna 2022 pitkiä sateita ei tullut lainkaan. Myös syksyn lyhyet sateet jäivät todella niukoiksi.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Amboseliin on perustettu WWF:n tuella vesipisteitä villieläimille.
Kostotapoista varkauksiin – kuivuus kärjistää konflikteja
Kuivuuden vaikutukset ovat katastrofaaliset maalle, jossa maatalous on yleisin elinkeino. Amboselin alueella elää paljon esimerkiksi Maasai-heimon jäseniä, joiden toimeentulo perustuu suurelta osin karjan paimentamiseen. Kuivuuden aikana alueella jopa 60 prosenttia karjasta kuoli. Samaan aikaan lisääntyivät villieläinten aiheuttamat vahingot.
”Kun villieläimet ja ihmiset kamppailevat samoista resursseista, vaarallisia kohtaamisia tapahtuu useammin”, Viitanen sanoo.
Ihmiset saattavat pakon edessä viedä karjaa laiduntamaan luonnonsuojelualueelle, kun syötävää ei löydy muualta. Toisaalta ravinnon ja veden ehtyessä kansallispuistosta nälkäiset villieläimet suuntaavat ihmisasumuksille. Keskimäärin 6000 kiloa painava norsu voi talloa viljelyksiä, vahingoittaa rakennuksia, aiheuttaa ihmisen vammautumisen tai pahimmassa tapauksessa kuoleman.
”Kun norsu tuhoaa tomaattitarhan tai leijona hyökkää karjan kimppuun, vaakalaudalla voi olla ruokaturva tai ihmisen koko elinkeino. Tämä luonnollisesti vähentää ihmisten halukkuutta näiden lajien suojeluun. Turhautuminen voi myös johtaa tappamiseen kostoksi”, Viitanen kuvailee.
Villieläinkonflikteja on pyritty ehkäisemään alueella WWF:n tuella muun muassa asentamalla paikallisten taloihin valoja, jotka pitävät leijonat loitolla. Koulujen ympärille taas on pystytetty norsunkestäviä aitoja.
Mikä tahansa aita ei pidä nälkäistä norsua loitolla, sillä norsut ovat eteviä ongelmanratkaisijoita, Viitanen kertoo.
”Norsut ovat esimerkiksi opetelleet nostamaan sähköaidan langan paikoiltaan syöksyhampaillaan, päästen näin aidan läpi välttyen sähköiskulta.”
WWF myös edistää yhdessä paikallisten viranomaisten, järjestöjen ja kyläyhteisöjen kanssa korvausjärjestelmiä, jotta villieläinten aiheuttamista tuhoista maksettaisiin kärsijälle kunnollinen korvaus.
”Reilut korvaukset edesauttaisivat rinnakkaiseloa villieläinten kanssa ja ehkäisisivät myös kostotappamisia”, Viitanen sanoo.
Kuivuus ei aiheuta vain konflikteja ihmisten ja villieläinten välille. Vaihtoehtojen kaventuessa myös rikollisuus voi lisääntyä, mikä uhkaa yhteisöjen ja kokonaisten yhteiskuntien vakautta. Esimerkiksi aseellisia karjavarkauksia tehtiin Keniassa kuivuusvuosina tavallista enemmän, ja niissä myös kuoli useita ihmisiä.
”Kuivuuden aiheuttama kriisi voi jopa muuttaa koko kulttuuria siten, että rikollinen toiminta muuttuu sosiaalisesti hyväksyttävämmäksi, jos se on ainoa tapa selvitä vallitsevissa olosuhteissa”, Viitanen sanoo.
Varsinkin nuoriin saattaa iskeä epäonnistumisen ja toivottomuuden tunne, jos vanhemmilta perityn elinkeinon harjoittaminen muuttuu mahdottomaksi. Näin ilmastonmuutos voi epäsuorasti johtaa myös laajempiin levottomuuksiin.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Tuhansia villieläimiä kuoli Amboselissa kuivuuden aikana nälkään ja janoon.
Sade toi helpotuksen, mutta varautuminen jatkuu
Viime vuoden lokakuussa kauan odotettu sadekausi saapui viimein Amboselin kansallispuistoon. Luonto ja ihmiset ovat alkaneet toipua kuivuudesta: norsuille riittää taas syötävää ja paikallisten taloudellinen ahdinko on hellittänyt.
Sateen vaikutukset koko yhteisölle olivat valtavat, Viitanen kuvailee.
”Niin villieläinkonfliktien, salametsästyksen kuin muunkin rikollisuuden havaittiin vähenevän heti, kun kuivuus alkoi hellittää ja luonto kykeni taas täyttämään ihmisten ja eläinten perustarpeet.”
Koska tuhoisia kuivuusjaksoja on odotettavissa myös tulevaisuudessa, on niihin tärkeää varautua.
WWF:n tuella alueelle on rakennettu muun muassa vesi-infrastruktuuria, jonka avulla voidaan turvata sekä ihmisten että eläinten vedensaantia. Kansallispuistoon on myös perustettu vesipisteitä.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii suuria investointeja Kenian kaltaisilta eteläisen pallonpuoliskon mailta, joihin sen kiihdyttämät sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuusjaksot, rankkasateiden aiheuttamat tulvat tai hirmumyrskyt, iskevät kaikkein voimakkaimmin.
Viitasen mukaan olisi tärkeää, että ilmastonmuutoksesta koituvat kulut jakautuisivat oikeudenmukaisesti maailman valtioiden kesken, sillä muuten on vaarana, että kriisi syventää globaalia epätasa-arvoa.
Tällä hetkellä kehittyvät maat maksavat ilmastonmuutoksesta koituvat menot, vaikka ne aiheuttavat vain murto-osan ilmastoa lämmittävistä päästöistä.
”Ilmastonmuutos lisää konflikteja ja globaalia epätasa-arvoa. Kun satsaamme sen torjumiseen sekä sopeutumistoimiin edistämme samalla myös rauhaa ja vakautta.”
Ilmastonmuutos ja luontokato uhkaavat turvallisuutta
- Ilmaston lämpeneminen ja luonnon köyhtyminen vaikuttavat rauhaan ja turvallisuuteen. Vuonna 2020 20:stä eniten ilmastonmuutokselle haavoittuvaisesta maasta 12:ssa oli käynnissä myös aseellinen konflikti. (Kansainvälinen Punainen Risti 2020, YK:n ympäristöjärjestö UNEP)
- Ilmastonmuutos vaikuttaa konfliktien juurisyihin, kuten luonnonvaroihin. Esimerkiksi pula vedestä, ruuasta ja energiasta voi johtaa poliittiseen epävakauteen ja kiistaan hupenevista resursseista.
- Toisaalta luonnonvaroihin kajoamalla voidaan myös rahoittaa olemassa olevia konflikteja. Rikollisjärjestöt ja aseelliset ryhmät tienaavat esimerkiksi laittomalla villieläin- ja puukaupalla, kaivostoiminnalla sekä huumetuotannolla vuosittain 110–281 miljardia dollaria, eli 102–260 miljardia euroa. (WWF & Adelphi 2022)
- Ilmastonmuutos ja luontokato vaikuttavat inhimilliseen turvallisuuteen vaikeuttamalla muun muassa elinkeinojen harjoittamista sekä ruokaturvan ja ihmisoikeuksien toteutumista.
- Pahiten ympäristökriiseistä kärsivät jo valmiiksi haavoittuvaisimmassa asemassa olevat ihmiset, eli alkuperäiskansat, naiset, tytöt, nuoret ja vammaiset.