Sydän paikallaan
Kosteikot vähentävät vesistöjen rehevöitymistä, edistävät luonnon monimuotoisuutta ja miellyttävät silmää. Salon Kruusilaan rakennettu kosteikko myös ilahduttaa – sen saarekkeista tehtiin sydämenmuotoisia.
WWF:n suojeluasiantuntija Elina Erkkilä teki vuosien ajan työtä, josta moni kurahaalareissa mutaa kuopiva taapero voisi unelmoida. Erkkilä kaivoi isoja lätäköitä.
Tai no, puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Erkkilä suunnitteli ja oli perustamassa kosteikoita, jotka auttavat luontoa monella tapaa.
”Vesistöjen pelastaminen on puurtamista useilla eri sektoreilla. Pala kerrallaan saadaan asioita kuntoon. Kosteikot ovat osa tätä työtä”, Erkkilä kertoo tarpoessaan Salon Kruusilaan perustetun kosteikon rantaa.
Kosteikot hidastavat veden virtausta, jolloin ravinteet ja maa-aines saavat aikaa laskeutua kosteikon pohjaan. Näin ne eivät kulkeudu rehevöittämään Itämerta tai sisävesiämme. Kosteikot toimivat myös vesivarastoina ja hillitsevät tulvia. Lisäksi ne tarjoavat hyvän elinympäristön monille kasvi- ja eläinlajeille.
Kosteikoita ei tarvitsisi perustaa, ellei Suomessa olisi vuosikymmenten saatossa kuivatettu vimmaisesti soita ja muita luontaisia lampareita. Soiden kuivattaminen kuului olennaisesti suomalaiseen tehometsätalouteen 1950-luvulta lähtien. Kuivattamisesta on vähitellen luovuttu, mutta vesistöille aiheutuneita vahinkoja on hidas korjata. Siitä muistuttavat jokakesäiset sinileväkukinnat ja useasti toistuvat tulvat. Niinpä on tärkeää ennallistaa soita ja rakentaa uusia kosteikkoja ravinnesieppareiksi.
”Aloitimme kosteikkotyön kahdeksan vuotta sitten, sillä huomasimme niiden perustamisen olevan vesiensuojelukeinona alihyödynnetty. Niinpä lähdimme selvittämään miksi, siis etsimään pullonkauloja. Tavoitteena oli myös saada rakennettua esimerkkikohteita, jotka voisivat olla tutkimus-, opetus- ja neuvontakäytössä”, Erkkilä sanoo.
”Paikallisesti tavoitteenamme oli parantaa vesistöjen tilaa ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Laajemmassa mittakaavassa pyrimme vaikuttamaan kosteikkojen perustamista ohjaavaan tukipolitiikkaan. Molemmissa onnistuimme. Vaikka olemme nyt saattamassa varsinaista kosteikkoprojektia päätökseen, tulemme jatkossakin neuvomaan aiheesta kiinnostuneita.”
Kosteikot yhteistyön tulosta
Maanviljelijä Juha Satovuo seisoo korkean kukkulan laella ja katselee alla levittyvää vehreää maisemaa. Se oli varsin äskettäin varsin erinäköinen; mutaa ja joutomaata.
Viisi vuotta sitten Satovuon ja hänen naapurinsa maille alettiin tehdä WWF:n ja Varsinais-Suomen ely-keskuksen tuella kosteikkoa. Siitä tuli iso. Vesipinta-ala on noin kaksi hehtaaria, ja kosteikossa on useita saarekkeita ja niemekkeitä – niitä sydämenmuotoisia. Vettä on syvimmissä kohdissa metrin verran.
Kosteikko pidättää ja suodattaa lähijärviin valuvia ravinteikkaita vesiä. Yhdestä järvestä on suora yhteys Itämereen.
”Ei tämä ollut millään tapaa vastenmielinen hanke. Maisema on muuttunut positiivisesti, ja joutomaalle on saatu ympäristölle hyödyllistä toimintaa”, Satovuo sanoo.
WWF:n Erkkilän mukaan Kruusilan kosteikko on hyvä esimerkki siitä, mitä toimiva yhteistyö eri tahojen välillä voi poikia.
”Koko kosteikkoprojektin ajan yhteistyö ympäristöviranomaisten ja eri yhdistysten kanssa oli toimivaa, mutta ennen kaikkea oli mukavaa tehdä yhteistyötä Juhan kaltaisten maanviljelijöiden ja maanomistajien kanssa”, hän kiittelee.
Erkkilä ja Satovuo laskeutuvat kukkulan laelta ja kulkevat kosteikkoa reunustavaa niittyä laiduntavan pienen hereford-lauman ohi.
”Lähdin projektiin, koska halusin muokata maisemaa avoimemmaksi ja silmää miellyttävämmäksi. Vesien puhdistaminen tuli omiin ajatuksiin vasta kun ruvettiin tekemään kosteikkoa, mutta nyt sitä miettii muissakin viljelytoimenpiteissä”, Satovuo sanoo.
Paitsi kosteikolla myös maanomistajalla on sydän paikallaan.
Teksti Joonas Fritze • Kuvat Ari Heinilä
Fakta:
-WWF rakensi kosteikkoprojektin aikana lähes 30 kosteikkoa ja kartoitti 60 muuta kohdetta.
-Kosteikoilla on vieraillut satoja ihmisiä Suomesta ja muista Itämeren maista.
-Lisäksi WWF osallistui maa- ja metsätalousministeriön työryhmään, ja vaikutti kansallisen rahoitusjärjestelmän kehittämiseen.
-WWF neuvoo yhä kaikkia kosteikkojen perustamisesta kiinnostuneita. Perustamiseen voi hakea rahoitusta maaseudun ympäristökorvausjärjestelmästä.