EU – vesiemme pelastaja?
EU:ta parjataan monesta asiasta, mutta vesiensuojeluun se on tuonut paljon hyvää, sanoo WWF:n meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen.
Euroopan vesiluonnon tila ja puhtaan veden turvaaminen on noussut huolenaiheeksi WWF:llä. Miksi asia on ajankohtainen?
Suurin osa Euroopan vesistä on edelleen huonossa kunnossa, vaikka EU:n jäsenvaltiot sopivat jo 18 vuotta sitten yhteisestä lainsäädännöstä vesien hyvän ekologisen tilan turvaamiseksi. Alkuperäisen aikataulun mukaan vesien hyvä tila piti saavuttaa vuoteen 2015 mennessä tai viimeistään vuonna 2027. Nyt maat haluavat jo keskustelua siitä, että tätä viimeistäkin takarajaa pitäisi siirtää. Maille on tarjoutunut siihen mahdollisuus, sillä vesiä suojelevalle vesipuitedirektiiville tehdään parhaillaan aikataulun mukaista väliarviointia, niin sanottua ”terveystarkastusta”. Pelkona on, että uuden takarajan asettamisen lisäksi myös veden hyvän tilan määritelmää heikennetään.
Vuoteen 2027 on vielä matkaa. Miksi vesien tilaa suojelevaa direktiiviä heikennettäisiin jo nyt?
Maat ovat koko ajan tienneet, että väliarviointi tarjoaa mahdollisuuden heikentää direktiiviä ennen kuin tavoitteet on saavutettu. Tämä mahdollisesti selittää aika isolta osin sen, miksi maat ovat toteuttaneet tavoitteita niin laiskasti.
Kullakin maalla on kyllä hyvin tiedossa, miten tavoitteet saavutettaisiin, sillä kaikille EU-maiden isoille valuma-alueille on tehty tarkat vesienhoitosuunnitelmat. Ainoa, mikä uupuu, on toteutus. Se johtuu lähinnä siitä, että toteutus ei ole ilmaista.
Ovatko EU:n vesiensuojelulait tarpeellisia Suomelle?
Oma näkemykseni on, että ympäristönsuojelussa melkein kaikki hyvä tulee tällä hetkellä EU:sta – vuoropuhelu muiden maiden ja instanssien kanssa johtaa parempiin suojelutoimiin. Otetaan esimerkiksi Suomen joet: olemme tukkineet padoilla kaikki ne jokemme, joista olemme saaneet päättää yksin. Sen sijaan rajajoet virtaavat vapaina, sillä näin on sovittu kansainvälisessä yhteistyössä.
Millaista edistystä Suomen vesiensuojelussa
on tapahtunut EU-jäsenyytemme aikana?
EU:n lainsäädännön suurin arvo on se, että emme ole voineet tuhota vesistöjämme lisää. Esimerkiksi energiateollisuudella on ollut mittavat suunnitelmat padota vielä vapaana virtaavia jokia tai joenosia. On kuitenkin ymmärretty, että EU-lainsäädäntö tulee siinä helposti vastaan.
Millaisia seurauksia vesien ekologisen tilan heikkenemisellä olisi Suomessa?
Jopa juomaveden saanti vaikeutuisi, ja ainakin kalavedet ja koko vesieliöstö kärsisivät. Suomalainen vesi ja vesiluonnonvarat ovat kilpailuetu nyt ja varsinkin tulevaisuudessa, kun vedestä alkaa olla pulaa ja sen laatu heikkenee joka puolella. Jos päästäisimme veden tilan heikkenemään, menettäisimme merkittävän voimavaran.
Mitä voimme tehdä turvataksemme
puhtaiden vesien säilymisen ja paranemisen?
Mitään uutta ei tarvitse keksiä, sillä meillä on jo olemassa hyvin määritellyt ja EU:n vaatimusten mukaiset vesienhoitosuunnitelmat. Niihin täytyy nyt ohjata merkittäviä resursseja ja toteuttaa. Euroopan laajuisesti EU-jäsenmaiden tulisi viimeistään nyt sitoutua vahvemmin vesipuitedirektiivin tavoitteisiin sen sijaan, että sitä heikennettäisiin ja maat saisivat mahdollisuuden laskea tavoitteitaan vesiensuojelussa.
Teksti: Minna Nyrhinen-Blazquez
Kuva: Aki-Pekka Sinikoski