Lahtelaiset villien jäljillä
Villien jäljillä -sarjassa etsitään uhanalaisia eläimiä. Sarja alkaa MTV3-kanavalla tiistaina 6.11. klo 20.
Marraskuussa alkavan Villien jäljillä -tv-sarjan kuvauksissa näyttelijä Pirjo Heikkilä joutui valovuosien päähän mukavuusalueestaan ja toimittaja Kimmo Ohtonen pääsi henkiseen kotiinsa.
”Olin metsässä viimeksi 90-luvulla”, sanoo Pirjo Heikkilä pöllyävällä nepalilaisella metsätiellä, joka erottaa kylän ja valtavan Bardian kansallispuiston toisistaan. Tästä alkaa tiikerien ja sarvikuonojen valtakunta. Heikkilä olisi paljon mieluummin omassa kodissaan Helsingissä.
”Lähtökohtaisesti pelkään kaikkea luonnossa. Suostuin tähän, jotta voisin käyttää julkisuutta siihen, että uhanalaisten lajien ahdinko tulee esiin. En vaan suostuessani ihan tajunnut, että ohjelman teko tarkoittaa tiheitä viidakkoja, jyrkkiä vuorenrinteitä ja myrskyäviä meriä. En halua edes tietää, mitä kaikkia otuksia täällä on”, Pirjo Heikkilä sanoo.
Nepalin kansallispuistoissa työntekijät käyttävät norsuja muun muassa puiston sisällä liikkumiseen, sillä niillä pääsee kulkemaan turvallisesti. Lisäksi niitä on turismin käytössä. Norsujen koulutusmenetelmät ovat perinteisesti olleet julmia, mutta asenteiden muuttamiseksi eläinystävällisemmiksi on tehty työtä muun muassa WWF:n tukemana. Heikkilä ja Ohtonen vierailivat myös norsujen koulutuskeskuksessa, mutta kuvausryhmä ei eettisistä syistä käyttänyt kulkuvälineinä norsuja kuvauksissa.
Heikkilä ja Ohtonen tutustuvat sarjassa uhanalaisten eläinlajien suojeluun Huippuvuorilla, Borneossa, Australiassa, Nepalissa ja Suomen Saimaalla. Jokaisessa kohteessa kaksikkoa opastavat WWF:n lajiasiantuntijat, joiden mukana Ohtonen ja Heikkilä pääsevät näkemään asiantuntijoiden ja tutkijoiden luonnonsuojelutyötä.
”Ihmisiä kiinnostaa valtavasti käytännön suojelutyö, ja tästä tarpeesta lähti myös idea tv-sarjaan. Olen todella iloinen, että pääsemme nyt näyttämään, miten eri puolilla maailmaa uhanalaisia lajeja ja niiden elinympäristöjä suojellaan. Luvassa on mieletön ja hulvattoman hauska matka Pirjon ja Kimmon mukana”, lupaa WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder.
Syynä sarjan tekemiseen oli myös kiire. Ensimmäistä kertaa historiassa eläin- ja kasvilajit kuolevat laajasti sukupuuttoon ihmisen toiminnan seurauksena: käsillä on kuudes massasukupuuttoaalto. Luonnon köyhtyminen on edelleen mahdollista pysäyttää, mutta se pitää tehdä nyt.
”Epätoivoon tai odotteluun ei ole varaa. Television vaikutus on edelleen valtavan suuri, ja meidän pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot näiden asioiden ja tarinoiden kertomiseen”, Kimmo Ohtonen sanoo.
Luonnon ahdingosta ei puhuta tarpeeksi
Ilmastonmuutoksen katastrofaaliset vaikutukset ja sen pysäyttäminen ovat olleet ansaitusti esillä mediassa niin tehokkaasti, että ilmastonmuutoksen uhka maapallolle on iskostunut monien mieleen. Samaan aikaan toinen vähintään yhtä tärkeä asia maapallon hyvinvoinnille on jäänyt varjoon. Luonnon monimuotoisuus eli eliölajien ja elinympäristöjen määrä ja kirjo heikkenee dramaattisesti.
Luonto on äärimmäisen tarkasti rakentunut mosaiikki, jossa jokaisella eliöllä, jopa pienen pienillä bakteereilla, on oma tehtävänsä. Jos jokin laji katoaa, seuraukset ovat arvaamattomia.
Lumileopardiekspertti Tashi R. Ghale on juuri löytänyt vuorenrinteeltä lumileopardin ulostetta. Nyt ollaan jäljillä!
”Vasta ensimmäisissä kuvauksissamme Himalajalla tajusin oikeasti sen, miksi luonnon monimuotoisuudesta pitää puhua. WWF-oppaamme Ghana Gurung selitti asian selkeästi: Lumileopardi harventaa saalistamalla alueen muiden lajien määrää. Tämä on osa luonnon kiertokulkua. Jos petoja ei olisi, alueen ympäristö joutuisi epätasapainoon ja joidenkin lajien, kuten villivuohien, määrä saattaisi paisua hallitsemattomasti. Vuohet taas kuluttaisivat laiduntaessaan vuorten herkkää maaperää ja se vaikuttaisi koko ympäröivään luontoon”, Pirjo Heikkilä kertoo.
Tuotannon hyödyt ja haitat punnittiin tarkkaan
Ennen tuotannon aloittamista työryhmässä pohdittiin tarkasti, lähdetäänkö sarjaa tekemään lainkaan, sillä se tarkoitti matkustamista myös maapallon toiselle puolelle.
”Päätöstä lähtemisestä ei tehty kevyin perustein. Punnitsimme tarkasti sarjan hyötyjä ja haittoja ja laskimme, kuinka paljon päästöjä sarjan tekemisestä aiheutuu. Loppujen lopuksi päätimme tehdä sarjan minimimiehityksellä ja yhdistämällä kuvausmatkoja, jotta säästämme päästöissä mahdollisimman paljon. Kaikki lentojen päästöt myös kompensoitiin”, WWF:n Liisa Rohweder kertoo.
Mursun lämmin henkäys oli vahvasti läsnä luonto-toimittaja ja -kuvaaja Kimmo Ohtosen ottaessa tätä kuvaa Norjan Huippuvuorilla. Katso marraskuussa alkavasta sarjasta, mitä henkäyksellä oikein tarkoitetaan.
”Itse pidän lentämistä myös todella stressaavana, ja lomamatkoille lentäminen on mielestäni turhaa. Mieluummin lomailen Suomessa. Mikäli Villien jäljillä -sarjasta joskus tehdään kakkoskausi, se voitaisiin tehdä Suomen lajeista”, Pirjo Heikkilä sanoo.
”Joo mahtavaa! Meillä Suomessakin on niin paljon kertomattomia tarinoita. Esimerkiksi ihana kuukkeli. Vanhoissa metsissä asuva kuukkeli on ihan yksi suosikkilajeistani”, Kimmo Ohtonen innostuu.
Ohtosen koti on luonnossa
Neljältä aamulla pimeys on kuin seinä. Kurnutus, loiskutus, vihellys, rapistelu ja kahina kuitenkin paljastavat, että edessämme odottaa yksi maailman monimuotoisimmista trooppisista sademetsistä. Päivänvalo alkaa juuri tunkea heikkoina ja kapeina viivoina puiden lomasta, kun oppaamme Arnold Sitompul pysäyttää kapean puuveneemme ruskeavetisen joen rantatörmälle. Olemme suosademetsässä keskellä Borneon saarta. Lähimpään kaupunkiin on viiden tunnin matka.
Borneon suosademetsä, uhanalaisten borneon-orankien koti, upotti parhaimmillaan vyötäröön asti. Kuvaaja Tuomo Knaapila, Kimmo Ohtonen ja äänittäjä Sami Auru kamppailevat eteenpäin.
Kimmo Ohtonen kohtasi kuvauksissa monia asioita, joita hän ei ikinä uskonut näkevänsä.
”Olen pikkupojasta asti ihaillut orankeja, mutta olen tiennyt, etten ikinä matkustaisi lomamatkalle niitä katsomaan. Kuvausten kautta pääsin kuitenkin näkemään orankien mielettömiä kotimetsiä ja odottamaan puun alla, kun orangit heräävät ylhäällä latvustossa itse rakentamastaan pesästä auringon noustessa. Kokemus oli uskomaton”, Ohtonen kertoo.
Ohtosen henkinen koti on missä tahansa luonnossa, sademetsässä, järvimaisemassa tai vuorten rinteillä. Huippuvuorten hyisessä ympäristössä Ohtonen kuitenkin viihtyy parhaiten.
”Olen lumen ja jään lapsi, tammikuussa syntynyt. Itselleni pohjoisen luonto on se kaikista rakkain, ja sinne haluan aina palata.”
Tiikerin polulla Nepalissa
”Tuo on tiikerin reviirijälki. Se kaapii maata takakäpälillään ja jättää muille merkkejä siitä, että tämä on sen alue ja muiden kannattaa pysyä poissa”, WWF:n tiikeriasiantuntija Kanchan Thapa kertoo ja osoittaa halkaisijaltaan lähes puolimetristä maassa olevaa kuoppaa nepalilaisessa metsässä. ”Eli juuri se, mitä me nyt teemme, tunkeudumme sen alueelle!”, Pirjo Heikkilä huomauttaa ympärilleen pälyillen. ”Onko tuo kädessäsi oleva keppi muuten tiikeriä varten?”
Kuvauksissa oli paljon odottelua, joka on myös lajien tutkijoiden työtä. Luontoa ei voi ohjailla eikä eläimiä käskeä kameran eteen. Villien läsnäolosta kertoivat aina kuitenkin niiden jättämät jäljet.
Tiikerin raapimisjälki kahden metrin korkeudessa kertoo kaiken oleellisen tiikerin koosta.
”Ennen kuvauksia odotin näkeväni paljon villieläimiä. Kohteissa tajusin, että nämä lajithan ovat uhanalaisia ja se tarkoittaa sitä, että niiden näkeminen on todella vaikeaa. Onneksi näimme tosi paljon myös pikku tipuja, ne ovat suosikkejani”, Heikkilä sanoo.
Annapurnan vuoristossa lähes 4000 metrissä lumileopardijaksoa kuvatessa kuvausryhmän äänittäjä jouduttiin evakuoimaan sairausepäilyn takia Kathmanduun. Kaikkien onneksi hän selvisi säikähdyksellä ja pääsi jatkamaan kuvauksia Etelä-Nepaliin.
”Himalajan vuoristokylässä mietin, että jos tapahtuu joku onnettomuus, niin täältä on liian pitkä matka mihinkään. Borneon pimeässä suosademetsässä haaroja myöten kahlatessa mielessä olivat väkisinkin käärmeet ja muut pistävät eläimet”, Kimmo Ohtonen miettii.
Heikkilä ja Ohtonen toivovat, että sarja toisi monimutkaiselta kuulostavan luonnon monimuotoisuuden käsitteen lähelle suomalaisia hauskalla tavalla.
”En usko saarnaamiseen tai syyllistämiseen. Mikäli ihmiset innostuvat kahden lahtelaisen, Kimmon ja minun, toilailujen kautta vaikuttamaan ympäristöasioihin tai edes saavat jonkinlaisen ajatuksen näistä asioista, olemme onnistuneet”, Pirjo Heikkilä sanoo.
Villien jäljillä -sarjassa etsitään uhanalaisia eläimiä. Sarja alkaa MTV3-kanavalla tiistaina 6.11. klo 20.
Teksti: Katja Rönkkö
Kuvat: Katja Rönkkö, Kimmo Ohtonen