Elämäntapana merikotkan suojelu

”Kun olin lapsi, isoveljeni kavereineen harrasti lintuja. En olisi muuten päässyt heidän mukaansa retkille, mutta pienimpänä olin ketterin kiipeämään pesäpuihin.

Kiinnostukseni lintuja kohtaan heräsi jo silloin, ja myöhemmin perustimme ystävieni kanssa oman lintukerhon.

Suomessa merikotkan ahdinkoon herättiin 1960-luvulla. Tiesimme, että merikotkakanta oli romahtanut ympäristömyrkkyjen vuoksi, ja halusimme tehdä osamme, jotta ne saisivat puhdasta ravintoa. Kun meri jäätyi, haimme viikonloppuisin kymmeniltä tiloilta sianruhoja ja ajoimme ne saaristoon kotkille.

Reilut kymmenen vuotta myöhemmin sain kutsun Helsinkiin kertomaan ryhmämme tekemästä työstä. Sana oli kiirinyt. Saimme valtavasti kiitosta siitä, että olimme osanneet auttaa merikotkaa oma-aloitteisesti. Samalla minut pyydettiin mukaan WWF:n työryhmään, joka oli aloittanut merikotkan suojelun ja talviruokinnan vuonna 1972.

Työryhmän jäsenenä olen jatkanut merikotkan suojelua jo usean vuosikymmenen ajan, joten kai tätä saa jo elämäntavaksi kutsua. Perheenikin joutuu joustamaan, kun katoan joka kesä viikoiksi merikotkatöihin. Pesimäaikaan olen maastossa lähes vuorokauden ympäri. Tänä vuonna olen rengastanut 30 merikotkan poikasta, ja vuosien varrella yhteensä 650. Monena talvena käytin valtavasti aikaa merikotkien ruokkimiseen, mutta nyt talviruokinta on voitu onneksi lopettaa.

Olemme rakentaneet ja rakennuttaneet särkisalolaisen veneentekijän Juha Nymanin kanssa merikotkien katseluun tarkoitettuja piilokojuja muun muassa Särkisaloon, Turun saaristoon ja Ahvenanmaalle. Olen viettänyt niissä niin päiviä kuin öitä ja lukenut kaukoputkella vuosien saatossa yli 3 000 merikotkan renkaat. Jos suomalainen harrastaa jotain, hän harrastaa täysillä.

WWF:n merikotkatyöryhmässä toimiminen on ollut monella tapaa antoisaa ja yllättävää. Olen esitellyt merikotkaa ja sen suojelemiseksi tehtävää työtä BBC:n toimittajille ja saanut kuvaamani merikotkavideon National Geographicin ohjelmaan. Olen myös käynyt linturetkellä prinssi Philipin kanssa, mutta siitä minulla ei ikävä kyllä ole todisteita, sillä emme saaneet ottaa retkellä valokuvia. Kutsu retkelle on onneksi tallessa.

On paras mahdollinen palkinto sitkeälle ja antaumuksella tehdylle vapaaehtoistyölle, että merikotkakanta on kasvanut Suomessa elinvoimaiseksi. Vuonna 1975 syntyi neljä poikasta, tänä vuonna yli 550. Koska merikotka ei ole enää uhanalainen, WWF päätti lakkauttaa työryhmän nykymuodossaan.

Jatkossa vastuu merikotkan suojelusta näyttäisi siirtyvän Sääksisäätiölle. Emme vielä tiedä, mitä työ tulee olemaan, kun resursseja on vähemmän. Voihan olla, että jatkossa työssä keskitytään aina yhteen merikotka-alueeseen kerrallaan.

Varmaa kuitenkin on, että työtämme tarvitaan myös jatkossa. Merikotkamiehet eivät lopeta.”

Kentällä: Tällä palstalla pääsevät ääneen ihmiset, jotka suojelevat luontoa kentällä.