Gorillajäljittäjälle jokainen rasahdus ja painauma mullassa on johtolanka
WWF käynnisti yli kaksikymmentä vuotta sitten Dzanga-Sanghan luonnonsuojelualueella Keski-Afrikan tasavallassa gorilloiden totuttamisohjelman ekomatkailun kehittämiseksi. Ohjelma tuo tuloja lajin suojelulle ja alueen asukkaille. Paikalliset jäljittävät tasankogorillojen liikkeitä ja totuttavat eläimiä ihmisen läsnäoloon. Ossolo Dacko on yksi heistä.
”Gorilloiden jäljittäjä kulkee metsässä etsien jälkiä. Ensimmäinen sääntö on kuunnella tarkkaan. Kun kuulen äänen, pysähdyn ja tarkkailen. Olen oppinut tunnistamaan katkeavien oksien ja kahisevien lehtien aiheuttajan metsässä liikkuessani. Hylätyt lehtiruodit kertovat, että gorillat ovat olleet paikalla ruokailemassa. Katkenneet taimet, kumollaan olevat pölkyt, painaumat mullassa – nämä ovat kaikki johtolankoja.
Olen synnynnäinen eläinten jäljittäjä. Opin metsän salat jo pienenä isältäni. Hän opetti, kuinka metsästää, kerätä hunajaa ja etsiä lääkekasveja ja -sieniä. Ilman metsää elämämme ei olisi tällaista.
Perinteisesti aka-kansa on välttänyt gorilloja. Vanhempamme pelkäsivät gorilloja, sillä ne ovat villejä ja vaarallisia eläimiä. Gorilloja lähestyttiin vain, jos niitä aiottiin metsästää. Akat kuitenkin uskovat, että jos raskaana oleva nainen syö gorillan lihaa, sikiö kuolee.
Nykyisin istun gorillan vieressä päivittäin. On upea ajatus, että näiden suurten apinoiden kanssa voi viettää tunteja kasvokkain, eivätkä gorillat hyökkää minua kohti.
Gorillaohjelma tarjoaa minulle elannon. Olen pystynyt rakentamaan talon sekä hankkimaan ruokaa, vaatteita ja terveydenhoitoa vaimolleni ja neljälle lapselleni. Lisäksi olen voinut tukea myös muita perhepiirissäni. Puisto huolehtii myös lapsieni koulumaksuista.
Gorillojen jäljittäjiä arvostetaan yhteisössä. Aina kun saan palkan, muistutan perhettäni siitä, että saan rahan tekemästäni työstä ja että teen sen hyvin.”
Alkuperäinen teksti: Andy Isaacson