Makeiden vesien lajit on ajettu ahtaalle – suurimpia uhkia elinympäristöjen muokkaaminen ja ylikalastus

Selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat kutistuneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana, ilmenee WWF:n tuoreesta Living Planet -raportista. Nopeinta kantojen koon pienentyminen on ollut makeissa vesissä.

Kosteikot ovat luonnon aarreaittoja. Nuo vehreät keitaat yhdistyvät usein ojiin, puroihin, järviin tai jokiin. Ne kuhisevat elämää ja tarjoavat ravintoa lukuisille eläinlajeille. Kosteikoissa viihtyvät niin vesilinnut, hyönteiset, kalat, sammakot kuin nisäkkäät. Suomalaisella kosteikolla saatat bongata tutun silkkiuikun tai rantakäärmeen, harvemmin ihmiselle näyttäytyvän saukon tai kuulla kaulushaikaran soidinhuudon.

Kosteikkojen kulta-aika on kuitenkin takanapäin. 1700-luvun alussa maailmassa oli lähes 90 prosenttia enemmän kosteikoita kuin nykyään. Vähentyminen johtuu pääasiassa ihmisen toiminnasta. Kosteikkoja on kuivatettu ja padottu ympäri maailmaa etenkin maa- ja metsätalouden tarpeisiin. Edelleen kosteikkoja hävitetään kolme kertaa nopeammin kuin sademetsiä.

Kosteikkojen kato on vaikuttanut merkittävästi makeiden vesien lajiston monimuotoisuuteen. WWF:n tuottama Living Planet -raportti kertoo makean veden selkärankaisten lajien populaatioiden pienentyneen keskimäärin 84 prosenttia vuosina 1970‒2016. Eniten ovat kutistuneet sammakkoeläinten, matelijoiden ja kalojen populaatiot. Alueellisesti voimakkaimmin ovat kärsineet Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla asuvat lajit. Makeiden vesien lajien ahdinkoon vaikuttaa myös jokien huono tilanne. Ihmiset ovat muokanneet miljoonia kilometrejä jokia omaan käyttöönsä muun muassa padoilla.

”Kehitys on hälyttävää, ja muutos populaatioissa on tapahtunut todella lyhyessä ajassa. Monimuotoisuuden kato ei tarkoita kaiken elämän katoamista, mutta se yksipuolistaa lajistoa huolestuttavasti”, sanoo WWF:n sisävesivastaava Jenny Jyrkänkallio-Mikkola.

Joka toinen vuosi julkistettava Living Planet -raportti seuraa selkärankaisten eläinten populaatioiden koon suhteellisia muutoksia eri puolilla maapalloa. Raportissa populaatioiden kehitystä kuvaa Living Planet -indeksi. Indeksi osoittaa villieläinten populaatioiden pienentyneen myös muualla kuin makeissa vesissä: sen mukaan selkärankaisten eläinten populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin 68 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2016.

”Raportin tulokset ovat kiistämättömiä. Me ihmiset muutamme ja tuhoamme luontoa ennen näkemätöntä vauhtia. Siksi meidän on viipymättä uudistettava suhteemme luontoon”, sanoo WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder.

Lähikuva lamantiinista (Trichechus manatus) veden alla Floridan Crystal River -joessa.

Manaatteja elää muun muassa Latinalaisessa Amerikassa ja Karibianmerellä, jossa luonnon monimuotoisuus on erityisen uhattuna. Kuvan manaattilajin, lamantiinin, edustaja elelee Crystal Riverissä Floridassa.

Jättihaimonni pulassa Aasiassa, Suomessa kärsivät vaelluskalat

Mekong-joella Kaakkois-Aasiassa elää valtava kissakala, joka voi kasvaa jopa 300-kiloiseksi. Suomeksi laji on nimeltään jättihaimonni, ja se on valtaisasta koostaan huolimatta varsin lempeä eläin. Hampaaton, kasveja ja planktonia syövä jättihaimonni on äärimmäisen uhanalainen kuten moni muukin Mekong-joen asukki. Makeissa vesissä ovatkin pienentyneet etenkin suurikokoisten lajien populaatiot.

”Ylikalastus uhkaa monia suuria kaloja. Jättihaimonni on yksi lajeista, joka on kärsinyt ylikalastuksesta merkittävästi. Mekong-joen valuma-alueella kalansaaliit ovat vähentyneet 78 prosentilla lajeista vain vuosien 2000‒2015 aikana. Ylikalastus on yksi syistä, mutta uhkatekijöitä on muitakin”, Jyrkänkallio-Mikkola sanoo.

Suuret lajit eivät sopeudu helposti ympäristön muutoksiin, sillä ne tarvitsevat monimuotoisia ja laajoja elinalueita, lisääntyvät myöhemmässä elämänvaiheessa ja tuottavat vähemmän jälkeläisiä. Hyvä esimerkki on lohi, joka vaeltaa mereltä jokiin kutemaan otollisiin olosuhteisiin. Valitettavasti lohen kaltaisten vaelluskalojen reitit ovat usein täynnä patoja ja muita esteitä, jotka häiritsevät sopivalle kutupaikalle vaeltamista.

Patojen määrä näkyy tilastoissa kylmäävästi, sillä maailman vaelluskalakannat ovat suorastaan romahtaneet: 1970-luvulta lähtien ne ovat pienentyneet maailmanlaajuisesti keskimäärin 76 prosenttia. Vaelluskaloilla on merkittävä vaikutus elinympäristöjensä monimutkaiseen ravintoverkkoon ja muihin lajeihin, ja kalakantojen romahdus uhkaa myös miljoonien ihmisten ruuansaantia ja toimeentuloa.

Euroopassa tilanne on erityisen huolestuttava, sillä Living Planet -indeksin mukaan vaelluskalapopulaatiot ovat pienentyneet alueella keskimäärin jopa 93 prosenttia. Lohen lisäksi vaelluskaloja ovat esimerkiksi ankerias ja taimen.

”Euroopassa on selvitysten mukaan eniten jokia katkovia esteitä koko maailmassa. Myös Suomessa merkittävimmät vaelluskalavesistöt Tornion-, Simo- ja Tenojokea lukuun ottamatta on padottu vesivoimatuotantoon niin, ettei vaelluskalojen elinmahdollisuuksista ole huolehdittu. Samalla olemme menettäneet merkittävän osan vaelluskalakannoistamme”, Jyrkänkallio-Mikkola kertoo.

Vaelluskaloja Juruena -joessa Brasiliassa.

Vaelluskaloja Juruena-joessa Brasiliassa.

Elinympäristöjen muokkaaminen suuri syy katoon

Suurimmat syyt makeiden vesien lajien populaatioiden pienenemiseen liittyvät elinympäristöjen muokkaamiseen. Padot katkaisevat jokien jatkumoita sekä vaikuttavat virtauksiin ja pohjan maa-ainekseen. Monimuotoisuuden katoa aiheuttaa myös muu maankäyttö kuten vesistöjen kuivattaminen tai maa-aineksen ottaminen. Myös vieraslajit, ylikalastus, saasteet ja ilmastonmuutos vaikuttavat suoraan makeiden vesien lajien populaatioiden hupenemiseen.

”Kaikki nämä syyt näkyvät myös meillä Suomessa. Vaikka olemme tehneet paljon, petrattavaa on valtavasti. Esimerkiksi rannikoilla vesistöjen tila saattaa olla huono, sillä jokien mukanaan tuoma ravinnekuormitus on suurta”, Jyrkänkallio-Mikkola kertoo.

Maankäyttöön vaikuttavat usein energian- ja ruoantuotannon tarpeet. Näitä aloja tulisikin kehittää ympäristön kannalta kestävämmäksi. Myös ilmastonmuutoksen vaikutus luonnon monimuotoisuuden katoon kasvaa jatkuvasti. Ilmastonmuutoksen ennustetaan nousevan yhdeksi merkittävimmistä tekijöistä, joka tuhoaa luonnon monimuotoisuutta tulevaisuudessa. Ilmastonmuutos vaikuttaa etenkin maalla eläviin lajeihin kuten arktisen alueen eläimiin.

”Joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 prosenttia maalla elävistä villieläinlajeista voi kadota pelkästään ilmastonmuutoksen seurauksena vuoteen 2100 mennessä. Ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden hupeneminen ovat ongelmia, joita meidän on ratkaistava yhtä aikaa. Niiden vuoksi valtava osa hyvinvointiamme uhkaa kadota. Monimuotoinen luonto tarjoaa meille muun muassa ruokaa, puhdasta vettä ja lääkkeitä”, Liisa Rohweder muistuttaa.

Tällä hetkellä ihmiskunta kuluttaa maapallon tarjoamia luonnonvaroja huomattavasti nopeammin kuin ne uusiutuvat. Yhteensä tarvitsisimme 1,6 maapalloa kattamaan kaiken kulutuksemme. Suomalaiset kuluttavat keskivertoa enemmän, ja jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, maapalloja tarvittaisiin jopa 3,6.

”Koronapandemia pienensi ihmiskunnan ekologista jalanjälkeä noin 10 prosenttia. Ylikulutuksen vähentäminen kriisin kautta ei kuitenkaan ole tavoiteltavaa. Sen sijaan tarvitsemme johdonmukaista politiikkaa luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseksi”, Rohweder toteaa.

Pellolle rakennettu kosteikko ilmasta kuvattuna

Kosteikot kuhisevat elämää. Koska kosteikkoja on vuosien saatossa kuivattu, niitä pyritään myös ennallistamaan. WWF on ollut mukana rakentamassa kosteikkoja Suomessa.

Luonto kaiken päätöksenteon pohjaksi

Hyvinvoiva ja monimuotoinen luonto on kaiken elämän perusta, ja siksi Living Planet -raportin indeksi olisi saatava nousuun. Miten suunta saadaan käännettyä?

”Luonto ja ilmasto on huomioitava kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Emme saa tehdä päätöksiä ja investointeja, jotka heikentävät luonnon monimuotoisuutta, pahentavat ympäristön ja ilmaston tilaa tai tukevat luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä. Vain luonnon huomioimalla voimme luoda kestävää yhteiskuntaa, jossa kaikki ihmiset voivat hyvin”, Liisa Rohweder sanoo.

Makean veden lajien osalta katse kääntyy niin ikään poliittisiin päätöksiin ja säädöksiin. Esimerkiksi vaelluskalakantojen tilaa yritetään Euroopassa kohentaa vesipuitedirektiivillä, joka täysimääräisesti toteutettuna auttaisi vaelluskalakantoja. Lisäksi EU-komission biodiversiteettistrategiaan on kuluvana vuonna kirjattu tavoite, että Euroopan jokivesistöä on vapautettava esteistä vähintään 25 000 kilometriä vuoteen 2030 mennessä.

”Monimuotoinen luonto on meille ihmisille elintärkeä, mutta samalla on muistettava, että näillä elinympäristöillä on itseisarvo. Ne ovat upeita alueita, joita pitäisi vaalia”, Jenny Jyrkänkallio-Mikkola toteaa.

Vaikka toimia tarvitaan erityisesti poliittisesti, jokainen voi toimia luonnon puolesta. Äänestäminen ja poliittinen vaikuttaminen ovat tärkeitä keinoja kertoa päättäjille kiireestä vaikuttaa luonnon hyväksi. Ekologinen elämäntapa sekä torjuu ilmastonmuutosta että on hyväksi luonnolle. Ruokavalinnoissa kannattaa suosia kasvisruokaa ja kestävästi kalastettua tai kasvatettua kalaa. Lisäksi voi välttää turhaa kulutusta sekä suosia energiatehokasta asumista ja vähäpäästöisiä liikennevälineitä.

Näin makeiden vesien tilaa voidaan parantaa

  • Annetaan jokien virrata vapaina.
  • Vähennetään saasteita ja ravinnekuormitusta.
  • Suojellaan merkittäviä kosteikkoja.
  • Lopetetaan ylikalastus ja vahingollinen hiekan kaivaminen vesistöistä.
  • Pidetään haitalliset vieraslajit hallinnassa.

Mikä Living Planet -raportti?

  • WWF julkaisee joka toinen vuosi Living Planet -raportin, jonka tulokset perustuvat Living Planet -indeksiin. Indeksi kuvaa suhteellisia muutoksia selkärankaisten villieläinten populaatioiden eli kantojen koossa vuosien 1970 ja 2016 välillä.
  • Vuoden 2020 raportin indeksi perustuu 4392 selkärankaisen eläinlajin 20 811 populaation muutoksiin eri puolilla maapalloa.
  • Indeksin arvo on laskenut 68 prosenttia vuosien 1970 ja 2016 välillä. Indeksin luottamusväli on -73 prosentista -62 prosenttiin.

Ole rakentamassa parempaa tulevaisuutta!

Alle 50 vuodessa maailman villieläinten populaatiot ovat kutistuneet keskimäärin 68 prosenttia. Luontoa tuhotaan nyt nopeammin kuin koskaan ihmisen historiassa. Teemme joka päivä töitä lajikadon ja elinympäristöjen tuhoutumisen pysäyttämiseksi, mutta se on mahdollista vain tukijoidemme avulla.

Auta WWF-kummina

Ole rakentamassa parempaa tulevaisuutta!

Alle 50 vuodessa maailman villieläinten populaatiot ovat kutistuneet keskimäärin 68 prosenttia. Luontoa tuhotaan nyt nopeammin kuin koskaan ihmisen historiassa. Teemme joka päivä töitä lajikadon ja elinympäristöjen tuhoutumisen pysäyttämiseksi, mutta se on mahdollista vain tukijoidemme avulla.