Jani Kaaron kolumni: Kuinka typpi pysäytti Hollannin
Jos haluat saada esimakua tulevaisuudesta, kannattaa katsoa, mitä Hollannissa tapahtuu nyt.
Kiitos ympäristönsuojelijoiden, koko maa on ollut viimeiset pari vuotta melkoisessa kaaoksessa. Rakennusyhtiöiden on vaikea saada rakennuslupia; asuntomarkkinoille on kehkeytymässä asuntopula eivätkä maanviljelijät tiedä, mikä heidän tulevaisuutensa on.
Kaiken tämän kaaoksen takana on yleinen alkuaine – typpi. Hollannissa typen määrä neliökilometriä kohden on suurempi kuin missään EU:n alueella. Suuri osa tästä kuormasta on peräisin maanviljelystä; peltojen lannoitteista ja kotieläinten ulosteista. Hollanti, vaikka onkin pieni maa, on maailman toiseksi suurin maataloustuotteiden viejä. Tämä tarkoittaa, että pieneen tilaan on pakattu valtava määrä tuotantoeläimiä, lähinnä lehmiä ja sikoja, ja näiltä maatiloilta leviää ympäristöön valtavia määriä typpeä.
Ongelman mittakaavasta kertonee se, että Hollannissa on 162 luonnonsuojelualuetta ja niistä 118:sta typen määrä ylittää ekologiset raja-arvot. Typpi on kasviravinne, joten se on jo muuttanut luonnonsuojelualueiden kasvillisuutta. Dyynien, soiden ja nummien kasvisto ei kestä liiallista typpeä, joten luontainen kasvillisuus on monin paikoin väistynyt typpeä rakastavan vehreän kasvillisuuden tieltä. Vesistöissä typpi aiheuttaa levien massakukintoja, jotka ovat Hollannissa pitkäaikainen ongelma.
Muutama vuosi sitten pieni hollantilainen ympäristöjärjestö teki Euroopan unionin tuomioistuimelle kantelun, jonka mukaan Hollanti ei tee riittävästi suojellakseen Natura 2000-verkoston kohteita typpisaasteelta. Euroopan unionin tuomioistuin oli ympäristöjärjestön kanssa samaa mieltä, ja kun Hollannin korkein hallinto-oikeus seuraavana vuonna vahvisti päätöksen, Hollanti pysähtyi. Yli 18 000 rakennusprojektia ja maatilan laajennusta keskeytettiin saman tien. Hallituksen oli keksittävä paremmat keinot, joilla leikata typpipäästöjä.
Hallitus onkin laskenut moottoriteiden nopeusrajoituksia ja vaatinut rehuihin lisäaineita, jotka vähentävät typpipäästöjä, mutta tämä ei ole riittänyt. Viime vuonna hallitus budjetoi 350 miljoonaa euroa sikafarmareille, jotka luopuvat vapaaehtoisesti elinkeinostaan, mutta vielä ei tiedetä, kuinka moni on tarttunut tilaisuuteen. On laskettu, että Hollannissa pitäisi olla puolet vähemmän kotieläimiä, jotta tavoitteisiin päästäisiin.
On oikeastaan hyvä asia, että typpiongelma on Hollannin kautta noussut näin konkreettisesti esiin. Se havahduttaa meidät ongelmaan ja saa miettimään ratkaisuja. Sillä ongelma ei ole vain Hollannin, vaan se on iso ja globaali, ja tähän laajempaan ongelmaan ei voi vaikuttaa millään tuomioistuimella.
Esimerkiksi Aasiassa typpilannoitteita käytetään massiivisesti, hehtaaria kohden kaksi kertaa enemmän kuin Euroopassa, ja se näkyy ympäristössä. Kiinan Keltaisessajoessa on vuosittain valtavia kalojen massakuolemia, kolmanneksessa Kiinan järviä on vuosittain leväkukintoja ja Itä-Kiinan merellä on säännöllisesti laajoja myrkyllisiä levämassoja.
Jani Kaaro on toimittaja ja tietokirjailija, joka vuorottelee WWF-lehden kolumnistina Ronja Salmen kanssa.
LIITY KUMMIKSI - SAAT WWF-LEHDEN KOTIISI!
Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä WWF-lehti on täynnä inspiroivia tarinoita ja upeita kuvia luonnonsuojelusta. Liittymällä kummiksi tuet työtämme ja saat lehden kotiin toimitettuna.