Lauhkeasta laamasta kuoriutuu tositilanteessa taistelija – Jingo ja Timotei suojelevat lammaslaumaa pedoilta
Laamat voivat mahdollistaa lampaiden turvallisen laidunnuksen ja auttaa ihmisten ja suurpetojen rauhanomaisemmassa rinnakkaiselossa.
Varsinaissuomalaiset perinnemaisemat avautuvat tuulilasin takana Hajalassa, noin parinkymmenen ajominuutin päässä Salon keskustasta. Suomen lammasyhdistyksen Petri Leinonen istuu autossa ja muistelee taannoista vierailuaan englantilaisella kanatilalla.
”Huomasin kanaparven keskellä laaman ja kyselin tilan isännältä, miksi ihmeessä se on siellä. Tilan omistaja kertoi, että laama pitää ketut pois tilalta. Perimätiedon mukaan niitä käytettiin Englannissa eläintiloilla jo silloin, kun maassa vielä oli susia eli 1700-luvun lopulla”, Leinonen taustoittaa.
Leinonen on matkalla Mikkolan tilalle, joka on mukana hänen ideastaan syntyneessä WWF:n laumanvartijahankkeessa. Hankkeessa testataan laamojen käyttöä laumanvartijoina Suomen oloissa. Hajalassa laajoja nurmia laiduntaa Peppi ja Marko Laineen noin 500-päinen lammaskatras.
Sudet ovat Salossa uhka lammastaloudelle
Tilan lammaspaimenkoirat haukkuvat Leinosen ajaessa pihaan. Ne eivät ole Laineiden mukaan aivan varauksetta hyväksyneet joukkoon liittyneitä kahta laamaa, Jingoa ja Timoteitä.
Eteläisen Suomen susikanta on kasvussa, ja Salossakin havainnot susista ovat Marko Laineen mukaan lisääntyneet muutamassa vuodessa neljästä havainnosta yli 60 havaintoon vuodessa. Laine on alueen suurpetoyhdyshenkilö, joten hänelle ilmoitetaan kaikki alueen suurpetohavainnot. Luonnonvarakeskuksen tilastojen perusteella sudet aiheuttavat koko maassa vuosittain keskimäärin reilu sata petovahinkona korvattua lammasvahinkoa. Viime vuonna susi tappoi Mikkolan tilan kaksi karitsaa.
Laineen pariskunnalla olikin viime keväänä suuri huoli lampaistaan, jotka kesän aikana laiduntavat melko kaukana varsinaisesta tilakeskuksesta. Laitumen epätasaiseen maastoon on ollut hankala asentaa petoaitaa. Tänä vuonna alueella arvioidaan liikkuvan viisi sutta.
”Meidän on löydettävä keinoja estää susivahinkoja, ja olemme valmiita kokeilemaan myös uusia tapoja pitää sudet loitolla. Ajatus laamoista oli mielenkiintoinen”, Peppi Laine sanoo.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
”Pojat ovat olleet herttaisia ja rauhallisia ja ne ovat laumaantuneet lampaiden kanssa hyvin”, Peppi Laine kertoo.
Miksi lauhkea laama soveltuu laumanvartijaksi?
Tähän asti petovahinkojen estämiseen on Suomessa käytetty lähinnä sähköistettyä petoaitaa ja paikoin myös laumanvartijakoiria. Ne eivät kuitenkaan kaikkiin paikkoihin sovi.
Vaikka ajatus laamoista laumanvartijoina saattaa vaikuttaa huvittavalta, on lähes 200-kiloinen, terävin taisteluhampain varusteltu uroslaama sudelle uhkaava ja vähintäänkin hämmentävä ilmestys. Laama ei pakene uhan edessä, vaan tarpeen tullen se puolustautuu, äärimmäisessä tilanteessa myös aggressiivisesti. Laamalla on myös kyky laumautua erilajisten eläinten kanssa. Laamojen käytön etuna on myös niiden samankaltainen ravitsemus kuin lampailla, joten niitä tarvitse laitumella erikseen ruokkia.
Elokuussa Laineet ovat siirtäneet laamat ja lammaslauman reilun kilometrin päähän tilakeskuksesta sijaitsevalle laitumelle.
”Toistaiseksi kohtaamisia susien kanssa ei ole havaittu. Ilmeisesti niiden reitit eivät ainakaan vielä ole suuntautuneet laitumille. Tällä hetkellä maastossa on runsaasti valkohäntäpeuran ja metsäkauriin vasoja, joten susilla on muutakin ruokaa”, Peppi Laine kertoo.
Tutkitusti tehokkaita laumanvartijoita
Laamojen käyttöä laumanvartijoina ei ole Suomessa aiemmin kokeiltu, mutta muualta maailmasta kokemusta on. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa laamat ovat osoittautuneet tehokkaiksi vartijoiksi petoja vastaan.
Suomessa laamojen käyttöä pilotoidaan kahdella lammastilalla. Mikkolan tilan lisäksi Punkalaitumella työskentelee kaksi laamaa. Punkalaitumen laamat saivat alkukesästä julkisuutta, kun Nemorosa-laama pääsi karkuteille. Kummallakin tilalla susivahingoilta on toistaiseksi vältytty.
”Emme tietenkään kuvittele, että laamat yksinään tulisivat ratkaisemaan lammastilojen suurpeto-ongelman. Tässä hankkeessa tutkitaan, voidaanko niistä saada käyttökelpoinen, täydentävä menetelmä suurpetovahinkojen ehkäisemisessä muiden keinojen rinnalle. Hankkeessa saatavat käytännön kokemukset ja sen tuloksena kehitettävät uudet toimintamallit voivat auttaa lampaiden turvallista laidunnusta luonnonlaitumilla. Luonnonlaidunnuksen lisääminen puolestaan on välttämätöntä, jotta perinneympäristöjen uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tilaa voidaan parantaa”, WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki sanoo.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki tekee tuttavuutta Jingo-laaman kanssa. ”Emme kuvittele, että laamat yksinään tulisivat ratkaisemaan lammastilojen suurpeto-ongelman.”
Yhteiseloa suurpetojen kanssa
WWF:n johtaman ja ympäristöministeriön rahoittaman laumanvartijahankkeen avulla etsitään keinoja rinnakkaiseloon suurpetojemme kanssa. Laumanvartijaeläinten lisääntyvä käyttö voisi suojella lampaiden lisäksi myös uhanalaista sutta, kun vahinkoperusteisille tappoluville ei olisi yhtä lailla tarvetta.
”Hankkeen tavoite on hakea käytännön oppia ja löytää käytännön ratkaisuja rinnakkaiseloon suurpetojen kanssa ja samalla edistää luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää luonnonlaidunnusta”, Niinimäki sanoo.
Oikein mitoitettu laidunnus on tärkeää luonnonlaidunten ja perinneympäristöjen hoidossa, ja laumanvartijaeläinten avulla lampaiden luonnonlaidunnusta voitaisiin lisätä.
WWF:n koordinoiman hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Suomen lammasyhdistys, Suomen Maremmano-Abruzzese seura ry
ja Suomen alpakka- ja laamayhdistys ry. Hanke jatkuu vuoden 2022 loppuun asti.
-
Laumanvartijakoirat
Laamojen lisäksi laumanvartijahankkeessa tutkitaan laumanvartijakoirien käyttöä Suomessa. Koiria on käytetty suojelemaan lammaslaumoja pedoilta ja varkailta vuosisatojen ajan Aasiassa ja Euroopassa. Yhteenottoja petojen kanssa syntyy hyvin harvoin.
”Lammasvahdiksi sopii luotettava ja laumalleen uskollinen koira, joka ei ole aggressiivinen. Laumanvartijakoirien toiminta petoja vastaan on ennakoivaa. Ne partioivat, merkkaavat reviirinsä ja haukkuvat. Ne keskeyttävät petojen saalistuskäytöksen haukuilla ja erilaisin elein. Petoeläin lähtee tuolloin helpomman saaliin perään. Koiria on hyvä olla 2–3 petouhasta, lauman koosta ja alueesta riippuen”, kertoo hankkeessa mukana olevan Suomen Maremmano-Abruzzese seura ry:n Petra Frondelius.
Parhaat tulokset petovahinkojen estämisessä saavutetaan, kun tunnetaan katrasta uhkaavat tekijät ja käytetään erilaisia keinoja joustavasti petojen aiheuttamien riskien vaihtelun mukaan.
WWF on mukana myös EU:n EuroLargeCarnivores LIFE -hankkeessa, jonka tavoitteena on vähentää suurpetoihin kohdistuvia pelkoja ja ennakkoluuloja sekä edistää ihmisten ja suurpetojen yhteiseloa.