Meribiologi uskoo tiedon voimaan: ”Jotkut näkevät meren vain ruoan toimittajana ja jätteiden hävittämispaikkana”
Meribiologi Jack Sagumain elämäntyö on suojella valtamerta ja sen monimuotoisuutta yhdessä Papua-Uuden-Guinean rannikkoyhteisöjen kanssa. WWF:llä työskentelevä Sagumai uskoo, että merten tilaan voidaan vaikuttaa tiedon ja koulutuksen avulla.
”Kasvoin Papua-Uudessa-Guineassa Tyynen valtameren rannalla. Merestä tuli minulle tärkeä jo lapsena: kävimme paljon uimassa, kalastamassa ja sukeltamassa yhdessä ystävieni kanssa.
Varttuessani ymmärsin, että valtameri on kansalleni välttämätön ravinnon lähde ja kaikkien tarpeidemme perusta. Luotamme meren antimiin, etenkin kalaan, joka on ruokavaliomme kulmakivi. Suurin osa kotimaani ihmisistä ei enää välitä valtamerestä samalla tavalla kuin heidän esi-isänsä tekivät. Useimmat rannikon asukkaista elivät yksinkertaista elämää, ja ihmisiä oli vähemmän. Väestönkasvu ja ylikulutus vaikuttavat kielteisesti valtameren hyvinvointiin. Jotkut näkevät meren yksinkertaisesti vain ruoan toimittajana ja jätteiden hävittämispaikkana. Tähän on saatava muutos.
Korallikolmion alueella Kaakkois-Aasiassa sijaitseva Papua-Uusi-Guinean merialue on yksi maailman monimuotoisimmista elinympäristöistä, ja alueelta löydetään edelleen uusia, ennennäkemättömiä lajeja. Tällä hetkellä kerään yhdessä kotiseutuni rannikkoyhteisöjen kanssa tietoa haista ja rauskuista, jotka joutuvat kalastuksen sivusaaliiksi. Koulutamme yhteisön jäseniä tunnistamaan hai- ja rauskulajeja, ottamaan valokuvia sekä luomaan tietokantoja. Tämä tiedonkeruu auttoi meitä tunnistamaan jo sukupuuttoon kuolleeksi luullun Gogolia filewoodi -hailajin.
Toivon, että keräämiämme tietoja käytetään hyödyksi haiden ja rauskujen suojelutyössä. Hait ja rauskut ovat maailmanlaajuisesti vaarassa kuolla sukupuuttoon elinympäristöjen köyhtymisen ja liikakalastuksen vuoksi.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Meribiologi Jack Sagumai (oikealla alhaalla) opastaa rannikkoyhteisöjä valtamerten kestävään käyttöön.
Teen luonnonsuojelutyötä, sillä haluan opastaa rannikkoyhteisöjä valtameren kestävään käyttöön. On tärkeää, että myös rannikkoyhteisöissä elävät ihmiset osaavat kalastaa vastuullisesti ja että he ovat tietoisia merien monimuotoisuuteen kohdistuvista uhista ja ihmisen toiminnan vaikutuksista meren ekosysteemiin. Pyrin kertomaan ihmisille, miten meren resurssien kestävä käyttö hyödyttäisi heidän yhteisöjään pitkällä aikavälillä. Tieto kuitenkin kulkee hitaasti syrjäisen maaseudun ihmisille, ja suojelualueiden riittävä hoito ja valvonta tuottavat haasteita.
Ihmiset puhuvat paremman planeetan jättämisestä lapsillemme, mutta mielestäni meidän on jätettävä planeetallemme lapset, jotka ovat paremmin tietoisia sen tilasta. Toivon tulevaisuudessa näkeväni terveen valtameren täynnä elämää, ja ihmisten elävän sopusoinnussa meren kanssa tuhoamatta sitä. Monilla pienillä teoilla voi vaikuttaa maailman merten hyvinvointiin. Aika valtameriemme pelastamiselle on nyt.”