Talkootöitä vuosikymmenten ajan: ”Siinä unohtuu normaali arki, työt ja muut kuviot”
Ensimmäinen WWF:n talkooleiri järjestettiin Linnasaaressa vuonna 1977. Arvokasta vapaaehtoistyötä Suomen luonnon eteen on jatkettu siitä lähtien.
Hanskat käteen ja hommiin. Metsässä raikaa moottorisahan metallinen laulu, niittyalueella kahisevat tarmokkaat haravat ja purossa virtaavan veden liplatus hellii korvia. Päivät paiskitaan töitä, illalla lämmitetään sauna ja pulahdetaan veteen.
WWF:n lukuisat talkooleirit kasaavat vuosittain kokoon toimeliaita vapaaehtoisia. Talkoolaiset voivat olla taustoiltaan hyvinkin erilaisia, mutta kaikkia heitä yhdistää yksi vahva tekijä: rakkaus suomalaiseen luontoon ja halu tehdä jotain konkreettista sen hyväksi.
Ensimmäisen kerran WWF:n talkoolaiset kokoontuivat vuonna 1977 Linnasaaren kansallispuistoon Saimaalla. Sen jälkeen loppua ei ole näkynyt, sillä siitä lähtien talkooleirejä on järjestetty koronavuotta 2020 lukuun ottamatta joka ikinen vuosi. Noin viikon mittaisia leirejä on tyypillisesti kesän aikana viidestä kuuteen kertaa, minkä lisäksi WWF järjestää myös lyhyempiä viikonloppuleirejä.
Talkooleirejä on siis takana jo satoja, ja vuosikymmenten aikana leireillä on ahkeroinut lähes 4 000 ihmistä ja leirityöpäiviä on kertynyt kaikkiaan yli 25 000.
”Kyllä sen talkootyöllä tulleen muutoksen näkee luonnossa”, toteaa WWF:n talkookonkari Vesa Laitinen.
Laitista sietää uskoa, sillä hän on osallistunut WWF:n järjestämälle talkooleirille ensimmäisen kerran jo vuonna 1979.
”Helsingin Sanomissa oli pienen pieni WWF:n ilmoitus, jossa sanottiin, että: ’Lähde Lappiin!’ WWF maksoi silloin matkakulut, joten kiinnostuin ja lähdin silloin pitkälle matkalle Mäntyharjusta”, Laitinen kertoo.
Hän muistelee, että Lapin leiri järjestettiin Urho Kekkosen kansallispuiston kainalossa sijaitsevassa Sompion luonnonpuistossa, ja tehtävänä oli rakentaa pitkospuita metsään. Into käydä leireillä jatkui vuosiksi eteenpäin.
”Kävin talkooleireillä vuoteen 1986 saakka ja sitten pidin 15 vuoden tauon. Mutta sen jälkeen olen jälleen käynyt talkoissa joka vuosi.”
(juttu jatkuu kuvien jälkeen)
Vesa Laitinen on ollut WWF:n talkooleireillä vuodesta 1979 alkaen. Tässä hän raivaa perinnemaiseman laidalta kaadettua puuta Vehmaanniemellä Sastamalassa.
Linnasaaren kansallispuisto on ensimmäinen ja pitkäaikaisin talkooleirikohde.
Hyvin suunniteltu työ kantaa kauas
Talkooleiriläiset auttavat luontoa arvokkaalla ja monipuolisella työllä. Talkootöihin kuuluu esimerkiksi uhanalaisten perinneympäristöjen hoitaminen, aitojen rakentaminen, haitallisten vieraskasvien kitkeminen sekä kasvutilan raivaaminen uusille lajeille.
WWF:n suojeluasiantuntijan ja talkooleiritoimintaa koordinoivan Teemu Niinimäen mukaan talkootöitä on tärkeää järjestää organisoidusti. Esimerkiksi kansallispuistoissa puita ei saa kaataa omatoimisesti, ja vieraslajien poistamiseenkin tarvitaan aina maanomistajan lupa.
”On tärkeää, että pääsemme kanavoimaan ihmisten auttamisenhalun oikeisiin paikkoihin”, Niinimäki kertoo.
Hyvin suunniteltu talkookokonaisuus voi moninkertaistaa tehdyn työn arvon. Ohjattu ja koordinoitu työskentely on tehokasta ja kohdistuu luonnossa niihin paikkoihin, missä apua eniten tarvitaan. Esimerkiksi umpeen kasvaneet perinneympäristöt, kuten vanhat niityt, hakamaat ja vanhat laitumet, ovat erittäin uhanalaisia. Heinän niitto talkoovoimin, alueiden aitaaminen ja laiduntajien pitäminen alueilla elvyttää näitä arvokkaita ympäristöjä.
Talkooleirit kohdistuvat Niinimäen mukaan ainutlaatuisiin luontokohteisiin. Hänen mieleenpainuvimmat leirimuistonsa ovat juuri Linnasaaresta, jossa talkootyö on jatkunut ensimmäisen leirin jälkeen aina tähän päivään saakka.
”Siellä näkee toisinaan norppia kalastelemassa, joskus useampia samana iltana.”
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
WWF:n talkooleiri Jurmossa.
Koko Suomen kokoinen talkootyömaa
Vesa Laitinen on päässyt talkoiden ansiosta näkemään Suomi-neidon päästä varpaisiin. Pohjoisin talkooleiri oli Inarijärvellä, eteläisin Äspskärin saaristokohteessa. Mukaan on tarttunut satojen kilometrien lisäksi kourallinen hauskoja leirimuistoja. Viimeisimmällä leirillä tapahtui yllättävä kohtaaminen, jonka molemmat osapuolet säikähtivät toisiaan.
”Hontelo, pitkäjalkainen valkohäntäkauriin vasa hyppäsi polulta ja törmäsi jalkaani”, Laitinen nauraa.
Suhde luontoon ja halu tehdä arvokasta työtä sen eteen kannustavat pitkäjänteiseen talkootyöhön. Talkooleireillä tehdään raskaita töitä, ja aikataulu voi välillä olla hektistäkin. Laitisen mukaan se on osa toiminnan viehätystä.
”Tietysti se on myös terapeuttista. Siinä unohtuu normaali arki, työt ja muut kuviot.”
Talvisin Laitinen käy auttamassa saimaannorppia, joille tehdään apukinoksia pesimistä varten. Hän pitää työtä tärkeänä.
”Kiitos siitä WWF:lle, että olen päässyt mukaan auttamaan talviajallakin.”
Häntä harmittaa, ettei ole nähnyt saimaannorppia vapaaehtoisena toimiessaan. Yhden kohtaamisen hän kuitenkin muistaa aina.
”Saimaalla, saunan ikkunan läpi näin, kun norppa tuli laiturin viereen.”
Laitinen katseli, kun norppa tutki laituria hetken ennen kuin pulahti takaisin syvyyksiin. Hän kertoo näkymän lisänneen motivaatiota talkootöihin entisestään.
”Tuntuu siltä, että norppa kävi kiittämässä”, Laitinen toteaa.
Kirjoittaja: Heidi Volotinen
Kiinnostaako sinua WWF:n vapaaehtoistoiminta?
Vapaaehtoistyö tarjoaa ikimuistoisia elämyksiä ja käytännön mahdollisuuksia toimia luonnon hyväksi. Löydä oma tapasi osallistua WWF:n tapahtumakalenterista.