Luokanopettajan vastuu kestävän arjen opetuksessa

Joka syksy marraskuun alussa Turun Aunelan koulu täyttyy agenteista. Energiansäästöviikolla koulun oppilaat saavat toimia energia-agentteina ja tarkistaa, onko luokkien valot sammutettu ja roskat kierrätetty.

Energiansäästöviikko on toinen koulun kahdesta vuotuisesta ympäristöteemaviikosta, jotka on ideoitu Outi Mäkisen vetämässä kestävän kehityksen työryhmässä. Lasten innostus kertoo, että teemaviikot ovat oivallinen tapa järjestää ympäristökasvatusta.

”Se, että kirjasta luetaan muutama kappale kierrätyksestä, ei riitä innostamaan lapsia. Suurin vaikutus on opeilla, joita sovelletaan arkeen elämyksellisellä tavalla. Uskon, että teemaviikot ovat jättäneet jäljen jokaiseen oppilaaseen”, Mäkinen sanoo.

Mäkinen itse on kasvatettu kunnioittamaan luontoa. Hänen isänsä on biologi ja äiti biologian opettaja. Vanhemmiten tarve vaikuttaa ympäristöasioihin on voimistunut.

Ensi keväänä koulussa vietetään jo 10. kertaa Itämeri-viikkoa, joka ulottuu koulun jokaiseen luokkaan ja useisiin oppiaineisiin. Esimerkiksi suomen kielen tunneilla kirjoitetaan tarinoita Itämerestä, musiikissa lauletaan meriaiheisia lauluja ja liikunnassa vedetään köyttä.

”Olen pyytänyt koululle puhujia, kuten meribiologin, kalastajan ja merikapteenin. Viikko on tuttu perinne, johon opettajilla on matala kynnys osallistua.”

Viimeisen kymmenen vuoden aikana ympäristökasvatus on noussut vahvemmin valtakunnan opetussuunnitelmaan, ja ympäristöteemojen opetuksesta on Mäkisen mukaan tullut opettajille helpompaa.

”Opettajat seuraavat oppikirjoja, joissa kestävän kehityksen teemat lisääntyvät koko ajan. Se, miten paljon aiheita sovelletaan koulun arjessa, on kuitenkin pitkälti kiinni opettajasta.”

Mäkiselle kestävästä arjesta opettaminen on itsestäänselvyys ja kunniatehtävä, jota hän aikoo jatkaa koko opettajauransa ajan. Tänä syksynä hän käynnistää kestävän kehityksen kerhon, jossa lapset pääsevät muun muassa ideoimaan ratkaisuja kestävään kouluarkeen.

”Opettajan on erityisen tärkeää elää tässä ajassa ja ymmärtää, mitä maailmassa tapahtuu. Meillä on tärkeä vastuu opettaa lapsille luonnon kunnioittamisesta. Samalla se on mieletön tilaisuus vaikuttaa tulevien sukupolvien asenteisiin. Huomaan jo vaikutuksen, kun osa lapsista pyytää retkillä pussia roskienkeruuseen.”