Monimuotoisuuden lisääminen talousmetsissä voi tuoda metsänomistajalle turvaa ja tuloja
Muuttuva ilmasto lisää häiriöitä metsissä. Jatkuva kasvatus ja metsän FSC-sertifiointi ovat metsänomistajan työkaluja talousmetsien monimuotoisuuden parantamiseen.
Tiesitkö, että...
Nyt voit myös kuunnella jutun. Klikkaa tästä.
Teksti: Anna Ruohonen
Korkealle kurottelevia paksukaarnaisia mäntyjä, joiden alapuolella lisää saman lajin edustajia monessa eri puusukupolvessa. Maassa lahonneita ja vähän enemmän lahonneita pökkelöitä, niiden ympärillä varvikkoa. Siellä täällä lehtipuita. Tällainen on monimuotoinen metsä.
Mitä useampia lajihavaintoja silmä metsästä tekee, sitä parempaa on yleensä metsän monimuotoisuus – ja sitä paremmin metsä pystyy suojautumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia vitsauksia vastaan.
Yksi esimerkki lämpenevien kesien vaikutuksista metsiin on kirjanpainajakuoriaisen aiheuttamien metsätuhojen yleistyminen. Kirjanpainajakuoriainen on lämmöstä nauttiva ja ärhäkkä kuusen tuholainen, jolle tulevaisuuden kuumat ja myrskyisät kesät sopivat.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Kirjanpainaja nauttii lämmöstä ja käy ärhäkästi kuusten kimppuun aiheuttaen kuvan mukaista tuhoa.
Jatkuvaan kasvatukseen erikoistuneen metsänhoitajan ja metsäalan yrittäjän Jussi Saarisen mukaan pitenevät kesät ja yleistyvät helteet suosivat kirjanpainajaa ja muitakin hyönteislajeja, jotka käyttävät ravinnokseen tuoretta havupuuta. Ilmaston lämmetessä ne levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi.
Saarisen mukaan juurisyy kirjanpainajakuoriaisen aiheuttamien tuhojen yleistymiselle löytyy avohakkuista, erityisesti avohakkuiden reuna-alueilta.
”Tuuli pääsee vapaasti kaatamaan puita avohakkuun synnyttämästä metsän reunasta. Kirjanpainajalle syntyy kerralla paljon tuoretta havupuuta, joihin se pääsee munimaan.”
Lisäksi aurinko voi porottaa hakkuuaukean yli vapaasti metsänreunan kuusiin, jotka stressaantuvat kuumuudesta. Stressaantuneen kuusen vastustuskyky laskee ja se tulee herkemmäksi erilaisille tuhoille. Tällaiset olosuhteet ovat otolliset kirjanpainajakuoriaisen massaesiintymille.
Jatkuva kasvatus on metsänkäsittelytapa, jossa metsää ei koskaan avohakata, eli metsästä ei koskaan poisteta kaikkia puita. Saarisen mukaan jatkuva kasvatus ei suojaa metsää täysin kirjanpainajatuhoilta, mutta jatkuvassa kasvatuksessa metsään ei hakata aukkoja. Näin ei synny tuoretta kuusimetsän laitaa, josta kirjanpainajatuhot yleensä lähtevät liikkeelle.
”Jatkuvassa kasvatuksessa kirjanpainajaongelmia tulee, jos metsä hakataan liian harvaksi. Itse en kuitenkaan suosi tätä tapaa”, Saarinen sanoo.
Myös lahopuun rooli kirjanpainajatuhojen estämiseksi on tärkeä. Kun talousmetsässä on kuollutta puuta, sillä elävät lajit voivat saalistaa ajoittain runsastuneen tuholaiskannan yksilöitä ja estää näin laajempien tuhojen syntymisen.
”Nyt meillä on talousmetsiä, joista on siistitty kaikki lahopuu pois. Metsä on tavallaan koko ajan herkässä tilassa, koska sieltä puuttuu puskuri tuhoja vastaan”, Saarinen sanoo.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Jussi Saarinen on metsäalan yrittäjä ja metsänhoitaja, joka on erikoistunut jatkuvaan kasvatukseen.
Jatkuva kasvatus lievittää metsäluonnon ongelmia
Vuonna 2024 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Suomen metsälain uudistumisesta ja siitä, kun metsän pysyvään peitteisyyteen perustuvasta jatkuvasta kasvatuksesta tuli sallittua. Siinä missä jaksollinen metsänkasvatus tähtää samanikäisten puiden eli yhden puusukupolven kasvattamiseen, on jatkuvan kasvatuksen tavoite pitää metsässä monta puusukupolvea ja puulajia kerrallaan.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuita tehdään eri voimakkuuksilla metsikön lähtötilanteesta riippuen, mutta kuitenkin niin, että metsä pysyy jatkuvasti peitteisenä. Tämä luo monimuotoisuudelle tärkeää vaihtelua ja hyvän pohjan luontaisten elinympäristöjen säilymiselle.
”Se on myönteistä. Mitä monimuotoisempina pidämme talousmetsiä, sitä kestävämpiä ne ovat erilaisia tuhoja ja ympäristön muutoksia vastaan”, Saarinen sanoo.
Valtaosaa Suomen talousmetsistä käsitellään edelleen avohakkuisiin perustuvalla jaksollisella kasvatuksella. Siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen ei yksistään poista metsäluonnon ongelmia, mutta se voi vähentää ja lievittää niitä, kuten esimerkki kirjanpainajakuoriaisesta osoittaa. Monimuotoisesta metsästä voi olla metsänomistajalle välillisesti myös taloudellista hyötyä, jos metsätuho jää tapahtumatta metsän lajiston monipuolisuuden ja eri-ikäisten puiden ansiosta.
Mitä monimuotoisempina pidämme talousmetsiä, sitä kestävämpiä ne ovat erilaisia tuhoja ja ympäristön muutoksia vastaan.
Mitä monimuotoisempina pidämme talousmetsiä, sitä kestävämpiä ne ovat erilaisia tuhoja ja ympäristön muutoksia vastaan.
Sitoumukset velvoittavat muutoksiin
Suomen metsissä elää 833 uhanalaista metsälajia, eikä Suomen metsillä mene monimuotoisuuden näkökulmasta hyvin. Yksi suuri uhka monimuotoisuudelle on elinympäristöjen pirstaloituminen. Avohakkuut, tiet, sähkölinjat, pellot ja muu ihmisen toiminta ovat hajottaneet metsät pieniksi saarekkeiksi. Jäljelle jääneet vanhat metsät ovat pieniä ja etäällä toisistaan. Maisemasta on kadonnut luontainen jatkuvuus.
Suurin osa Suomen metsistä on talousmetsiä. Siksi metsien hakkuutavalla on suuri merkitys elinympäristöjen yhtenäisyydelle. Esimerkiksi vanhojen metsien tunnettu lintu kuukkeli ei uskalla lentää avohakkuiden yli.
Metsien ja koko luonnon ahdinko on ymmärretty globaaliksi ongelmaksi, jota halutaan ratkoa kansainvälisin sopimuksin. Suomi on esimerkiksi sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteeseen suojella 30 prosenttia maa-alueistaan luontokadon pysäyttämiseksi. Sama pinta-alatavoite on kirjattu maailmanlaajuiseksi tavoitteeksi viime vuonna myös YK:n Montrealin luontokokouksessa.
”Suomen pinta-alasta kolme neljäsosaa on metsien peitossa. Siksi metsät ja niiden käyttö ratkaisevat pitkälti, saadaanko luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysähtymään Suomessa. Ihmisten metsäteot heijastuvat myös muualle luontoon, esimerkiksi suoluontoon ja vesistöihin”, Sanoo WWF:n johtava metsäasiantuntija Mai Suominen.
Suomisen mukaan kansainväliset sopimukset muuttavat suomalaisten metsien käyttöä. Esimerkiksi Lapin eteläpuolisessa Suomessa, jossa vain kolme prosenttia metsistä on suojeltu, suojelun on lisäännyttävä merkittävästi. Talousmetsissä on siirryttävä entistä enemmän jatkuvaan kasvatukseen ja tehtävä luontotekoja esimerkiksi siten, että kaikki lahopuu jätetään metsiin ja lahopuun tuotantoa lisätään säästöpuiden määrää nostamalla. Metsien pienvesien, kuten purojen ja lampien, varrelle on puolestaan jätettävä useiden kymmenien metrien suojavyöhykkeet.
”Näitä keskeisiä toimia Suomessa jo tehdään, mutta hyvin pienessä mittakaavassa suhteessa siihen, mitä metsälajisto ja vesistöjen laadun turvaaminen edellyttäisi”, Suominen toteaa.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
FSC-merkki on puolueeton laatutakuu luonnon ja ihmisen huomioon ottavasta metsänhoidosta.
Sertifiointi tuo markkinaetua
Metsälaki ei velvoita metsänomistajaa huolehtimaan metsän monimuotoisuudesta tarpeeksi siihen nähden, mitä metsien nykytila ja kansainvälisten sopimusten tavoitteet vaatisivat. Jos metsänomistaja haluaa parantaa asemiaan puumarkkinoilla ja noudattaa lain vaatimustasoa korkeampia kestävyyden kriteereitä metsissään, hän voi siirtyä jatkuvaan kasvatukseen tai sertifioida metsänsä.
Suomessa on käytössä kaksi metsäsertifikaattia, PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification) ja FSC (Forest Management Sertificate), joista jälkimmäinen eli FSC asettaa tiukemmat ehdot metsänhoidon kestävyydelle. Suomen talousmetsistä 90 prosentilla on PEFC-sertifikaatti ja 10 prosentilla FSC-sertifikaatti.
Mai Suomisen mukaan FSC:n tärkein ominaisuus on se, että sertifioidusta metsästä jätetään metsätalouden ulkopuolelle vähintään viisi prosenttia metsän pinta-alasta. Lisäksi toiset viisi prosenttia käsitellään metsäekosysteemin kannalta erityiskohteina.
FSC-sertifioinnilla metsänomistaja voi saada markkinaetua sertifioimattomiin puutuotteisiin nähden. Esimerkiksi Stora Enso maksaa sertifioidusta puusta metsänomistajalle FSC-lisää, joka korvaa potentiaalisia myyntitulon menetyksiä.
Stora Enson yritysvastuujohtaja Pekka Kallio-Mannilan mukaan FSC-sertifioitua puuta tarvitaan lisää ja sen kysynnän odotetaan tulevaisuudessa kasvavan. Yrityksen tavoitteena on kasvattaa FSC-sertifioidun puun määrää tuotteissaan.
”FSC-sertifoidun puun menekki on parempi kuin sertifioimattoman. Siitä myös maksetaan enemmän. Lisäksi FSC-sertifioiduissa metsissä luontonäkökulmat on huomioitu esimerkillisesti”, Kallio-Mannila sanoo.
-
Mitä siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen tarkoittaa?
Jatkuva kasvatus tarkoittaa metsänomistajalle vähemmän tekemistä ja usein myös parempaa taloudellista tuottoa.
Jatkuvassa kasvatuksessa hyödynnetään metsän omia prosesseja ja havainnoidaan metsää tarkasti, jotta sen luontaista potentiaalia voidaan hyödyntää, tiivistää jatkuvaan kasvatukseen erikoistunut metsänhoitaja ja metsäalan yrittäjä Jussi Saarinen.
Lähestymistapa on hyvin erilainen kuin avohakkuuseen päättyvässä jaksollisessa metsänkasvatuksessa, jossa ohitetaan metsän luontaiset prosessit ja yksinkertaistetaan metsäekosysteemi pellon kaltaiseksi.
Valtaosaa Suomen talousmetsistä on kuitenkin jo pitkään hoidettu jaksollisen metsäkasvatuksen periaatteilla. Jatkuva kasvatus tuli sallituksi menetelmäksi vasta vuonna 2014, kun metsälaki uudistui.
Siinä missä jaksollinen metsänkasvatus tarkoittaa yhden puusukupolven kasvattamista kerrallaan ja lopuksi yleensä avohakkuuta, jatkuvassa kasvatuksessa metsässä on tavoitteena kasvattaa monta puusukupolvea kerrallaan ja säilyttää metsä peitteisenä puusukupolvesta toiseen. Jatkuvassa kasvatuksessa uudet puut syntyvät luontaisesti, jolloin metsänomistaja säästyy taimien ostamiselta ja niiden istuttamiselta.
Jussi Saarisen mukaan jatkuva kasvatus sopii kaikkiin metsiin metsän lähtötilanteesta riippumatta, mutta metsää ja sen kehitystä pitää ajatella pitkällä tähtäimellä. Tavoite ei ole pitää metsää koko ajan samanlaisena vaan mukailla metsän luontaista kehitystä.
”Puustoisissa metsissä metsänomistaja pääsee heti ohjaamaan niiden kehitystä jatkuvan kasvatuksen harvennuksin. Jos metsä on vastikään avohakattu, edetään sopivalla taimikonhoidolla kohti vuosikymmenien päästä koittavaa ensimmäistä harvennusta”, Saarinen sanoo.
Saarisen mukaan jatkuvan kasvatuksen taloudellinen kannattavuus on yleisesti vähintään vertailukelpoinen suhteessa avohakkuisiin perustuvaan jaksolliseen metsänkasvatukseen. Mitä enemmän metsässä on keskenkasvuista puustoa tai mitä karummalla kasvupaikalla ollaan, sitä kannattavampaa jatkuva kasvatus on metsänomistajalle.
Metsänomistajan saaman taloudellisen tuoton näkökulmasta jatkuvan kasvatuksen kilpailukyky suhteessa jaksolliseen metsänkasvatukseen perustuu alhaisempiin kustannuksiin ja yläharvennuksina tehtäviin hakkuisiin. Yläharvennuksella tarkoitetaan hakkuita, joissa metsästä poistetaan lähinnä taloudellisesti kypsää tukkipuuta ja annetaan kasvutilaa hyvän arvokasvun antavalle pienemmälle puustolle.
Metsänomistajan ja jatkuvan kasvatuksen hakkuiden onnistumisen kannalta tärkeintä on löytää asiansa osaava tekijä hakkuille. Hakkuita suunnitellessa pitää huolehtia, että metsän luontainen uudistumiskyky säilyy. Silloin metsä tuottaa uusia puusukupolvia.
”Metsän pitää hakkuiden jälkeen kestää tuulta ja lunta. Taimettumiselle on oltava hyvät olosuhteet ja sitä seurataan”, sanoo Jussi Saarinen.
Suomesta löytyy toimijoita, jotka ovat erikoistuneet jatkuvaan kasvatukseen. Apua tiedon saamiseen tarjoaa esimerkiksi Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry.
Kuuntele juttu
Omistatko metsää?
Metsissämme elää 833 uhanalaista lajia – ja määrä kasvaa, jos metsienkäsittelyssä ei tapahdu muutosta. Hyvä uutinen on, että sinä voit suojella luontoa myös talousmetsässäsi.