Luonto on sodan hiljainen uhri – WWF Ukrainan työ jatkuu sodasta huolimatta

”Kiovan lähellä sijaitseva Zalissjan kansallispuisto oli miehitettynä kahden kuukauden ajan. Venäjän joukkojen poistuttua alueelta paljastui, että puistossa elävästä 21 visentin laumasta oli selittämättömästi hävinneet kaikki urokset. Ilman urosvisenttejä pelkistä naaraista koostuvan lauman tulevaisuus on tuomittu.

Visenttilauman kohtalo on vain yksi esimerkki siitä, kuinka sotatoimet vaikuttavat uhanalaisiin lajeihin. Tietoomme on tullut myös useita muita ikäviä tapauksia. Etelä-Ukrainassa uhanalaisen tiikerihillerin elinalueita on tuhoutunut, Tšernobylissa erittäin uhanalaisen przewalskinhevosen tiedetään kuolleen räjähtäneeseen miinaan ja tuhansia delfiineitä on löytynyt kuolleina Mustanmeren rannoilta.

Ukrainassa sijaitsevat koko Euroopan suurimmat koskemattomat luonnonmetsät. Lähes neljäsosa maamme metsistä, yhteensä yli kolmen miljoonan hehtaarin alue, on kärsinyt sodasta jollain tapaa. Metsää on tuhoutunut pommituksissa, sitä on palanut, miinoitettu tai se on saastunut räjähteistä. Lisäksi vesistöjä on saastunut valtavalta alalta.

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Suorien vaikutuksien lisäksi sodalla on pidempiaikaisia vaikutuksia luontoon. Kaikkien seurausten selvittäminen tulee viemään vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä.

Ympäristöturvallisuus, eli sen huomioiminen, kuinka ilmastossa ja ympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat vakauteen, on erottamaton osa kansallista ja kansainvälistä turvallisuutta varsinkin, kun puhutaan esimerkiksi ruuantuotannosta. Siksi ympäristökysymykset ja luonnonvarojen kestävä käyttö on tärkeää huomioida asianmukaisesti myös sodan aikana.

Meidän katseemme on jo tulevassa, sodan jälkeisessä ajassa. Kuinka voimme arvioida ympäristötuhoja tehokkaasti, ja miten voimme varmistaa, että luonnon monimuotoisuus huomioidaan jälleenrakennustyössä? Miljoona hehtaaria suojelualueita on jäänyt sodan jalkoihin, kuinka ne ennallistetaan?

Sotaan liittyvien kysymysten arvioimisen lisäksi olemme pyrkineet jatkamaan päivittäistä työtämme, vaikka kenttätyöskentely on toki haastavaa sodan yhä jatkuessa, kun suuri osa maasta on miinoitettu tai edelleen miehitettynä.

Viime vuonna vapautimme esimerkiksi 2 500 sampea Tonavaan uhanalaisen vaelluskalan kannan vahvistamiseksi. Olemme myös saaneet Ukrainan ympäristöministeriöltä luvan kahden visenttiuroksen siirtämiseen Zalissjan kansallispuistoon miehityksestä kärsineen visenttilauman pelastamiseksi.”